Villasukkia ja vaihtelevia tilanteita vanhempien kanssa

Jos aloittaisin vaikkapa tyttären sukista, ne olivat käsillä ensin. Malli oli sama kuin ystävän punaisissa sukissa, varsi vain hieman pitempi. Seuraavissa sukissa varret saavat olla yläosastaan hieman leveämpiä, niin mahtuvat muidenkin kuin tyttären jalkoihin. Jokaisesta sukasta oppii jotakin.

Nämä sukat valmistuivat jouluisen leppoisasti, omassa tahdissaan. Hyvä tahti on sellainen, milloin lanka tuntuu sormilla hyvältä ja jälki on silti siistiä. Tässä ensimmäinen sukka puikoilla.

Kun ei ollut lainajalkoja sukkakuvaukseen, piti käyttää omaa jalkaa. Yhtenäistä vaaleaa taustaa hyvällä valolla oli vaikea löytää kärsimättömän nopeasti, joten tyydyin tähän työhuoneen kaapin oveen - ajaa hyvin asiansa. Valepalmikko aukeaa jalassa kauniisti ja näyttää niin erilaiselta kuin tyhjä sukka.

Tässä sukkapari valmiina tyhjillään, ilman minkäänmoisia jalkoja.

Sitten tapaninpäivän retkeen vanhempien luo. Ostin äidille jarrusukat ja -tossut, jotta tasapaino-ongelmat olisivat helpommin selätettävissä. Hän kuitenkin kaatui taas hieman pahemmin jo joulupäivän iltana ja joutui sairaalaan. Vaikea tietää, olisivatko sukat voineet estää tilanteen.

Sain tiedon tästä tapaninpäivän aamuna ja siitä lähti reissun uudelleen suunnittelu. Kävin ensin isän luona ja suuntasin sieltä sitten äidin luokse sairaalaan. Alun perin minun piti hakea äiti mukaani ja meidän piti mennä yhdessä isää katsomaan.

Isä oli hetkittäin hyvällä tuulella, mutta muuten aamupäivä kului jonkinlaisessa salaliittoteoriafiiliksessä. Toin hänelle hänen nuoruutensa ja lapsuutensa valokuvia, mutta yllättäen hän synkistyikin kovasti. 50 vuotta vanhoista kuvista kuulemma pilkataan ja hän ei halunnut sitä. Jätin kuvakansion hänen laatikkoonsa. Katsotaan sitä tilanteen salliessa myöhemmin.

Siitä sitten käynnistyikin voimallinen salaliittoteoria puhe toimittajia ja valokuvaajia vastaan. Valokuvia kuulemma otetaan ja yhdistetään seksuaalisiin tilanteisiin ja kaikella sillä halutaan tehdä vain rahaa. Hän vaati minua lopettamaan tällaisen toiminnan heti. Selitykseni siitä, etten minä tekisi koskaan sellaista ei mennyt läpi. Kokeilin sitten vihdoin hitaana hämäläisenä luvata toimia isän vaatimusten mukaisesti. Inttäminen loppui välittömästi. Hän taisi itsekin yllättyä tilanteen kääntymistä. Kaikki oli jälleen hyvin.

Kun lähdin pois, hän käveli reippaasti rollaattorinsa kanssa oleskeluhuoneeseen. Kävelykyky on kohentunut aivan mielettömästi! Mutta kuvia ei sitten juurikaan otettu.

Äidin osaston vierailuaika alkoi vasta puolentoista tunnin kuluttua siitä, kun saavuin sairaalan pysäköintialueelle. Söin ensin miehen minulle evääksi pakkaaman salaatin ja kaivelin sitten netistä tietoa rakennusprojektin alla olevasta sairaalasta, sen sisäänkäynneistä ja pysäköintialueista. Kävin jo kävellen liikkeelläkin, mutten päässytkään etenemään toivomallani tavalla. Käsiä alkoi paleltaa, kun jätin hanskat autoon ja korviakin alkoi nipistelemään. Palasin autolle ja ajoin pääsisäänkäynnin viereen.

Löysin äidin nopeasti, hän näytti ruhjotulta ja väsyneeltä. Jarrusukat eivät nyt hirveästi lohduttaneet. Hän valitteli kylmää. Jalat olivat kuitenkin lämpimät, sillä niissä olivat kuulemma minun neulomani villasukat. Äiti siirretään lähiaikoina keskussairaalasta terveyskeskuksen puolelle ja tilanteen selvittämisessä kannattaa selvästi olla itse aktiivinen. Muutaman puhelinsoitto selvitti paljon tilannetta.

Nyt puikoilla on jämälangaksi jäänyttä merinovillaa ja neulon siitä äidille kämmekkäät, josko hän sellaisia malttaisi lämpimikseen käyttää. Terveyskeskuksen puolella saa sitten käyttää sairaalavaatteiden sijaan ihan omia vaatteita, joten lämpöä voi siellä sitten lisäillä itse ihan tilanteen mukaan.

Tänään oli vuosilomapäivällä ja iltapäivän seurasin ikkunasta linturuokintaa. Toki kädet touhusivat samalla rentouttavasti käsitöiden parissa. Punatulkut pitävät tänä vuonna erityisen paljon mongolianvaahteran siemenistä. Arkoja lintuja kun ovat, piti tyytyä räpsimään kuvia ikkunalasien läpi ja kaihtimien välistä. Kuvasta silti selviää lähellä askaroivien lintujen luoma tunnelma.

Huomenna minullakin on ihan aito työpäivä. Hyvän levon jälkeen se on oikeastaan kovasti mukavaa 🥰.

Leppoisia välipäiviä ja voimia harmauteen!