maanantai 13. joulukuuta 2021

Vastakkaiset tavoitteet ilman kofliktia - ihan mahdollista (katso kuva)

Tämä kuva puolentoista vuoden jälkeenkin jaksaa aina herättää hymyn huulille. Sahalaidaton kyy painelee yhteen suuntaan ja pieni muurahainen toiseen suuntaan - käärmeen selässä. Mahtava esimerkki siitä, että erilaisten tavoitteiden ei tarvitse aina johtaa konfliktiin. Sopu sijaa tekee ja tässä tapauksessa hidastaa myös muurahaisen matkaa. Silti kyy sen enempää kuin muurahainenkaan ei sinänsä menetä tässä tilanteessa mitään sellaista, minkä konfliktilla olisi voinut saada takaisin.


Vastakkainasettelua (usein tahatonta) tuntuu nykyään olevan aika paljon.

  • Rokottautuneet vs, rokottautumattomat
  • Etätöihin viehättyneet vs. läheisyydenkaipuisat kollegat
  • Pitkiä lomajaksoja kaipaavat vs. lyhyistä lomapätkistä innostuvat
  • Maskeja käyttävät vs. maskeista luopuneet
  • jne.
Huomaan vastakkainasettelun itsestänikin, vaikken haluaisi sitä myöntää. Silloin harvoin kaupassa käydessäni minua jaksaa korveta ilman maskia liikkuvat, kovalla äänellä jatkuvasti kailottavat tyypit, jotka yskähtelevät tämän tästä. Maskien suojavaikutus kohdistuu ennen kaikkea muihin ja vasta sitten omaan itseen. Maskittomat mäyhääjät (olivat sitten rokottamattomia tai rokotettuja) näyttäytyvät minulle itsekkäinä ja muista piittaamattomina tyyppeinä. Tulevat ikävän usein vielä iholle ihan kirjaimellisesti. Näissä tilanteissa pääsen keskustelemaan oman itseni kanssa oikein syvällisesti.

Miten voisin olla armollinen maskittomia ja kröhiviä ihotuntumaan lähestyviä tyyppejä kohtaan ja luopua ärtymyksestäni, jopa kiukustani noissa tilanteissa? 

Kaikki ihanat ja vähemmänkin ihanat neuvot ja vinkit ovat tervetulleita!


Siedetään toistemme erilaisuutta!

10 kommenttia:

  1. Olen viime aikoina seurannut twitter-keskusteluja. Siellä sitä vastakkainasettua onkin. Joka asiasta väännetään ja vastapuoli lytätään. Olenkin päättänyt pitää joulutauon twitteristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että keskustelu somessa on ihan erityisen julmaa ja tahallisesti haastavaa. Olenkin irtautunut joistakin fb:n rähinäistä keskustelua sisältävistä ryhmistä, vaikken kovin ahkera fb:n käyttäjä olekaan. Yllättävää vastakkainasettelua jopa joissakin luontoryhmissä!

      Twitter onkin sitten älykköjen ja sanan käyttämisen ammattilaisten temmellyspaikka. En ole enää juurikaan seuraillut sitäkään.

      Vähintäänkin joulutauko vastakkainasettelusta 😊

      Poista
  2. Kunpa saisitkin lukuisan joukon hyviä vinkkejä. Niitä kaipaan minäkin. Omaan turhautumiseen kuluu liikaa energiaa ja usko ihmisten hyvyyteen on koetuksella. Erilaisuus on sallittua, kunhan siinä ohessa ei aseteta toisten ihmisten terveyttä ja henkeä vaaraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävällisyys tepsii usein sellaisiin tahattomasti meuhkaaviin ihmisiin. Yksi mies ripitti minua muutama viikko sitten hänen pysäköintiruutunsa käytöstä. Olin kovasti yrittänyt tulkita vieraspysäköintiohjetta ja olin päätynyt siihen, että siinä olisi vallan luvallinen ja sallittu vieraspaikka. Ei ollut.

      Mies oli hyvin äkäinen heti alusta alkaen, pysäköi autonsa minun autoni eteen niin, etten päässyt liikahtamaan minnekään. Keskustelimme tovin, pyysin kovasti anteeksi väärinkäsitystäni ja kerroin olevani lähdössä muutenkin ihan sillä sekunnilla. Reilun minuutin kuluttua olimme jo ihan hyvässä yhteisymmärryksessä ja hän peruutti autonsa kauemmas, että pääsisin liikkeelle. Moikattiin vielä erotessa. Ihan kiva fiilis jäi.

      Mutta kaikki eivät ota tilanteita noin fiksusti. Heidän kanssaan ei keskustelu ja ystävällisyys auta.

      Poista
  3. Kiinnostuneena myös minä jään odottelemaan hyviä vinkkejä armollisuutta tihkuviin ajatuksiin.

    On aika vaikeaa ajatella kauniisti ja rakentavasti noista maskittomista röhisijöistä. Olen kuitenkin sen verran konfliktikammoinen, että kiukku ja harmi jäävät pyörimään vain omaan mieleeni, eikä maskiton tyyppi ollenkaan tajua harmitustani. Kauniit ja armolliset ajatukset ehkä pelastaisivat edes oman päiväni, kun en kuitenkaan tuollaiselle tyypille mahda mitään. Pölvästi mikä pölvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallisesti pitelen harmitukseni itselläni, mutta joskus keittää yli. Viime viikolla yksi maskiton kröhisijä tuli melkein iholle kassajonossa. Kysyin, voisiko hän olla vähän kauempana. Se sopi hänelle. Omatkin kierrokset laskivat heti saman tien.

      Kiukun pidättely nostaa minulla höyryn päähän ja kiukku kasvaa samaa vauhtia. Parasta olisi, kun keksisi jotain rakentavaa ennen kiukun nousemista. Yhtään en tykkää itsestäni kiukkuisena.

      Poista
  4. Neuvoja mielenkiinnolla odotetaan. Tuohon voisi lisätä autoilijat jotka ajavat toisten perässä niinsanotulla tappi tuntumalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio!

      Omasta kokemuksestani voin sanoa, että pienikään jarruttaminen tuollaisen auton edessä ei ole kannatettava ajatus. Olen pariin kertaan päässyt sillä tavalla melkoisen riehakkaan rattiraivon kohteeksi.

      Sen verran jääräpäinen olen kuitenkin, etten suostu tuollaisen painostuksen alla (usein tappituntumaan hakeutuu iso rekka) ajamaan yhtään ylinopeutta. Sallittu ajonopeus vakionopeudensäätimeen ja sillä sitten mennään.

      Ja jos ei ihan ahdistelemalla tule vaarallisen lähellä, siirryn monesti lähimmälle bussipysäkille ja päästän kiireisen ohi. Onneksi suurin osa kanssa-autoilijoista ovat kiitettävän selväpäisiä 👍.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)