maanantai 27. joulukuuta 2021

Villasukkia ja vaihtelevia tilanteita vanhempien kanssa

Jos aloittaisin vaikkapa tyttären sukista, ne olivat käsillä ensin. Malli oli sama kuin ystävän punaisissa sukissa, varsi vain hieman pitempi. Seuraavissa sukissa varret saavat olla yläosastaan hieman leveämpiä, niin mahtuvat muidenkin kuin tyttären jalkoihin. Jokaisesta sukasta oppii jotakin.

Nämä sukat valmistuivat jouluisen leppoisasti, omassa tahdissaan. Hyvä tahti on sellainen, milloin lanka tuntuu sormilla hyvältä ja jälki on silti siistiä. Tässä ensimmäinen sukka puikoilla.


Kun ei ollut lainajalkoja sukkakuvaukseen, piti käyttää omaa jalkaa. Yhtenäistä vaaleaa taustaa hyvällä valolla oli vaikea löytää kärsimättömän nopeasti, joten tyydyin tähän työhuoneen kaapin oveen - ajaa hyvin asiansa. Valepalmikko aukeaa jalassa kauniisti ja näyttää niin erilaiselta kuin tyhjä sukka.


Tässä sukkapari valmiina tyhjillään, ilman minkäänmoisia jalkoja.


Sitten tapaninpäivän retkeen vanhempien luo. Ostin äidille jarrusukat ja -tossut, jotta tasapaino-ongelmat olisivat helpommin selätettävissä. Hän kuitenkin kaatui taas hieman pahemmin jo joulupäivän iltana ja joutui sairaalaan. Vaikea tietää, olisivatko sukat voineet estää tilanteen.

Sain tiedon tästä tapaninpäivän aamuna ja siitä lähti reissun uudelleen suunnittelu. Kävin ensin isän luona ja suuntasin sieltä sitten äidin luokse sairaalaan. Alun perin minun piti hakea äiti mukaani ja meidän piti mennä yhdessä isää katsomaan.


Isä oli hetkittäin hyvällä tuulella, mutta muuten aamupäivä kului jonkinlaisessa salaliittoteoriafiiliksessä. Toin hänelle hänen nuoruutensa ja lapsuutensa valokuvia, mutta yllättäen hän synkistyikin kovasti. 50 vuotta vanhoista kuvista kuulemma pilkataan ja hän ei halunnut sitä. Jätin kuvakansion hänen laatikkoonsa. Katsotaan sitä tilanteen salliessa myöhemmin.

Siitä sitten käynnistyikin voimallinen salaliittoteoria puhe toimittajia ja valokuvaajia vastaan. Valokuvia kuulemma otetaan ja yhdistetään seksuaalisiin tilanteisiin ja kaikella sillä halutaan tehdä vain rahaa. Hän vaati minua lopettamaan tällaisen toiminnan heti. Selitykseni siitä, etten minä tekisi koskaan sellaista ei mennyt läpi. Kokeilin sitten vihdoin hitaana hämäläisenä luvata toimia isän vaatimusten mukaisesti. Inttäminen loppui välittömästi. Hän taisi itsekin yllättyä tilanteen kääntymistä. Kaikki oli jälleen hyvin.

Kun lähdin pois, hän käveli reippaasti rollaattorinsa kanssa oleskeluhuoneeseen. Kävelykyky on kohentunut aivan mielettömästi! Mutta kuvia ei sitten juurikaan otettu.


Äidin osaston vierailuaika alkoi vasta puolentoista tunnin kuluttua siitä, kun saavuin sairaalan pysäköintialueelle. Söin ensin miehen minulle evääksi pakkaaman salaatin ja kaivelin sitten netistä tietoa rakennusprojektin alla olevasta sairaalasta, sen sisäänkäynneistä ja pysäköintialueista. Kävin jo kävellen liikkeelläkin, mutten päässytkään etenemään toivomallani tavalla. Käsiä alkoi paleltaa, kun jätin hanskat autoon ja korviakin alkoi nipistelemään. Palasin autolle ja ajoin pääsisäänkäynnin viereen.

Löysin äidin nopeasti, hän näytti ruhjotulta ja väsyneeltä. Jarrusukat eivät nyt hirveästi lohduttaneet. Hän valitteli kylmää. Jalat olivat kuitenkin lämpimät, sillä niissä olivat kuulemma minun neulomani villasukat. Äiti siirretään lähiaikoina keskussairaalasta terveyskeskuksen puolelle ja tilanteen selvittämisessä kannattaa selvästi olla itse aktiivinen. Muutaman puhelinsoitto selvitti paljon tilannetta.

Nyt puikoilla on jämälangaksi jäänyttä merinovillaa ja neulon siitä äidille kämmekkäät, josko hän sellaisia malttaisi lämpimikseen käyttää. Terveyskeskuksen puolella saa sitten käyttää sairaalavaatteiden sijaan ihan omia vaatteita, joten lämpöä voi siellä sitten lisäillä itse ihan tilanteen mukaan.


Tänään oli vuosilomapäivällä ja iltapäivän seurasin ikkunasta linturuokintaa. Toki kädet touhusivat samalla rentouttavasti käsitöiden parissa. Punatulkut pitävät tänä vuonna erityisen paljon mongolianvaahteran siemenistä. Arkoja lintuja kun ovat, piti tyytyä räpsimään kuvia ikkunalasien läpi ja kaihtimien välistä. Kuvasta silti selviää lähellä askaroivien lintujen luoma tunnelma.


Huomenna minullakin on ihan aito työpäivä. Hyvän levon jälkeen se on oikeastaan kovasti mukavaa 🥰.

Leppoisia välipäiviä ja voimia harmauteen!


20 kommenttia:

  1. Harmi tuota äitisi kaatumista. Toivottavasti hän toipuu.

    Kun minun äitini oli hoivakodissa, niin tilasin hänelle sellaiset hyvät tarrakiinnityksellä olevat tossut. Myyntiedustaja kävi mittaamassa sopivat paikanpäällä. Kaatui äiti tossuillakin, mutta eipähän ollut liukkaus syynä.

    Kauniit sukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rva Kepponen!

      Äiti tarvitsisi varmaan myös kunnon tossut. Isälle tilasin hoivakotiin sellaiset kunnon tukevat ja pitävät, jotka sai tilattua hoivakodin kautta.

      Poista
  2. Kauniit sukat. Anoppi neuloi minulle tossut huopaantuvasta langasta;-) Punatulkut ovat kauniita lintuja, ja niiden ääni on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Punatulkut ovat komeita ja niiden ääni on pienuudessaan omalla tavallaan oikein suloinen. Usein niistä kuulee äänen ensin.

      Poista
  3. Niin, ei ne vanhat asiat aina ole hyviä muistoja... Sukkatehdashan toimii siellä täydellä teholla! Vaan mikäs on toimiessa kun ulkonakin lunta ja pakkasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sukkatehdas käynnistyi vihdoin kunnolla. Ihanaa huomata, että kaiken väsymyksen keskellä jokin jaksaa kiinnostaa. Tilanne ei ole siis ollenkaan paha, tästä vain kohti kevättä!

      Poista
  4. Oletpa neulonut upeita sukkia taas!
    Toivottavasti äitisi toipuu pian kaatumisestaan.
    Hyvää loppuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Äiti toipuu ihan hyvin.
      Nyt odottelemme jatkotietoja hänen tulevaisuudestaan.
      Hänen kaatumaherkkyydellään oma koti ei ole turvallinen paikka.

      Poista
  5. Olet kutonut kauniita sukkia.
    Itsekkin olen tuolla samalla mallilla tehnyt, ja tein nyt jouluksikin lahjaksi monelle.
    Kurjaa tuo, kun äitisi kaatui ja kurjaa on niitä päätöksiäkin tehdä jatkosta, jos äitisi onkin eri mieltä.
    Raskasta se on, hoitaa sairaita vanhempiaan.
    Sulle toivotan oikein paljon voimia ja voimahalitkin vielä lähetän!
    Parempaa ensi vuotta 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Harakka!

      Äidin kaatuilu ei ole enää turvallista. Onneksi päätökset jatkosta tekee joku muu kuin minä. Saatan ehkä tulla kuulluksi tai sitten en. Toivottavasti ratkaisu ja päätös on äidin hyvinvoinnin kannalta mahdollisimman hyvä.

      Poista
  6. Onpa kurja juttu, että äitisi kaatui ja loukkasi itsensä. Sinulla on varmaan suuri huoli vanhemmistasi. <3 Voimien hiipuminen, askelten lyheneminen, muistin heikkeneminen on raskasta nähtävää. Ikääntyminen ei ole helppoa. Omat vanhempani kuolivat melko nuorina ja lyhyessä ajassa, mutta anopillani alkaa olla paljon muisti- ja tasapaino-ongelmia. Hänkin on kaatunut kahdesti tämän syksyn aikana. Jälkimmäisellä kerralla murtui kylkiluita ja hampaita meni poikki.
    Toivon Sinulle ja perheellesi paljon, paljon voimia! <3
    ps. Onpa kauniit sukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piipe!

      Ei minulla varsinaisesti huolta heistä ole, molemmat ovat erittäin hyvissä terveydenhuollon käsissä. Ennemminkin sellaista arjen ruuhkaa näistä syntyy, joutuu jatkuvasti uusien tilanteiden ja ongelmien eteen.

      Yritän kovasti olla murehtimatta asioista, joihin en voi vaikuttaa. Joskus onnistun, joskus huonommin. Teen sen, minkä pystyn ja jaksan ja niillä mennään eteenpäin. 💖

      Poista
  7. Pitkä varret villasukassa on tosi kivat.
    Pikaista paranemista äidillesi.
    Mukavaa uutta vuotta 2022.

    VastaaPoista
  8. Onpa ikävä kuulla äitisi kaatumisesta. Kun meillä itsellämme karttuu ikää ja saadaan lapset lähes aikuisiksi, on vuoro hoitaa vanhempiamme. Monelle tilanteet ovat aika haasteellisia. Ei sinullakaan ihan helppoa ole. Kaikkea hyvää ensi vuoteen sinulle ja myöös vanhemmillesi.

    VastaaPoista
  9. Kauniit sukat ja resori sovittaa ne monenlaiseen jalkaan sopiviksi. Voimia vanhusten kanssa ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!