Ihanaa ja uuvuttavaa sekaisin ja yhtäaikaa

Ilo ja rasittavuus eivät ole toistensa vastakohtia - ainakaan elämässä yleensä. Olen kokenut viimeisten viikkojen aikana paljon iloa, mutta vähintään yhtä lailla rasitusta, ruuhkaa ja uupumustakin. Iloa olen kokenut monien hyvien ihmiskohtaamisten myötä niin töissä kuin muullakin ajalla. Minun työpaikaltani löytyy aivan mahdottoman paljon mahtavia työkavereita, joiden kanssa löytää helposti sen kuuluisan psykologisen turvallisuuden tunteen ja yhdessä tekeminen pääsee iloisesti sille seuraavalle tasolle.

Töitä on paljon. Ihan liikaa minun kapasiteettiini nähden (jossa omasta mielestäni siis ei tietenkään ole mitään vikaa). Mahdottoman paljon on silppua ja sälää sieltä ja täältä. Yritän itse nivoa niistä jotain säällisiä yhtenäisiä kokonaisuuksia. Ehkä se on vain ihan oma vika, että on tekemässä itsellensä vääränlaista työtehtävää. Tälle asialle pitäisi ehdottomasti tehdä jotain. Jospa jossain vaiheessa on aikaa pohtia työlle ja elämälle parempaa ratkaisua. Siihen asti mennään näillä korteilla, mitkä on annettu.

Ruuhkaa tulee työelämän lisäksi myös yksityiselämästä. Sille ei voi oikein mitään. Siihenkin pitää vain sopeutua. Omat vanhemmat eivät vain ala nuorentumaan ja parantumaan.

Uupumus tulee tekemisen määrästä ja silppumaisesta laadusta. Ja siitä turhautumisesta, ettei pääse käyttämään omaa kapasiteettiaan. Sekä siitä kuormasta, että yrittää löytää vapaa-ajaltaan väyliä oman kapasiteettinsa hyödyntämiseen. Eikä vapaa-aika vain riitä tuohon kaikkeen.

Vaikka olen aika piipussa noiden elämäni epäkohtien kanssa, olen tavattoman iloinen elämäni hyvistä, itse asiassa aivan erinomaisista puolista. Perhettähän en muistanut tähän edes listata. Ja ne valloittavat työkaverini 🥰.

Ainakin yksi orava on pihan vakiovieras. Juoma-astia kutsuu sitä etenkin kuivempina aikoina. Ihana vieras 💖.

Mustarastaat lennähtelevät pensaasta ja puusta toiseen. Käyvät omenapuun alla nokkimassa maahan pudonneita omenoita. Räkättirastaat lentävät puun oksille asti ja nokkivat meille syömäkelvottomia omenoita suoraan puusta. Hienoa 🥰.

Punarinnat näyttäytyvät vain silloin tällöin, mutta niiden kesänaksutusta kuuluu tasaisen useasti sieltä sun täältä.

Kantarelleja löytyy enää harvakseltaan. Ehkä niitä löytyy vielä lisää taas seuraavien sateiden jälkeen. Lähimetsä on tosin todella läpimarssitun näköinen. Siellä kiertelee nähtävästi melkoinen iso ihmismäärä sieniä etsimässä.

Kohtuullisen kokoisia suppilovahveroita löytyy muutama sieltä täältä. Karvarouskuja olen nähnyt muutaman. Hyvänä sieni-indikaattorina pitämääni punaista kärpässientä olen nähnyt myös vain harvoin. Toivottavasti sieni-boomi puhkeaa metsissä vielä 👍.

Syksykammoisille haluan nostaa esiin tämän vuodenajan (minun mielestäni) parhaita puolia. Ei enää vuorokauden ympäri pelkässä valossa kylpemistä - pimeys ja hämärä tuovat hyvää rauhaa. Ei yöhelteitä, vaikka päivällä lämpötila heilahtaisikin oikein korkealle. Luonto on nyt taas ihan uusissa väreissä, vihreään alkaakin jo vähän kyllästyä 🙄. Nyt ei enää tarvitse olla yövirkku päästäkseen näkemään auringonnousun tai -laskun. Ihanaa on päästä taas pukeutumaan muihinkin kuin helleasuihin. Ja niin edelleen.

Ajattelin ottaa kiireen keskelle pienen tauon. En mitään ihmeellistä ja pitkää, mutta muutaman päivän mittaisen seisauksen kuitenkin. Jospa saisin aistini palaamaan ns. normaalitasolle ja yövalvomiset loppumaan. Aina kannattaa yrittää 👍

Viikonloppu on jo käsillä. Ihanaa viikonloppua! Levätään, rentoudutaan, levitoidaan ja ollaan ihanasti hyödyttömiä 💖. Jaksamista sinun arkeesi! 💖