torstai 22. syyskuuta 2022

Ihanaa ja uuvuttavaa sekaisin ja yhtäaikaa

Ilo ja rasittavuus eivät ole toistensa vastakohtia - ainakaan elämässä yleensä. Olen kokenut viimeisten viikkojen aikana paljon iloa, mutta vähintään yhtä lailla rasitusta, ruuhkaa ja uupumustakin. Iloa olen kokenut monien hyvien ihmiskohtaamisten myötä niin töissä kuin muullakin ajalla. Minun työpaikaltani löytyy aivan mahdottoman paljon mahtavia työkavereita, joiden kanssa löytää helposti sen kuuluisan psykologisen turvallisuuden tunteen ja yhdessä tekeminen pääsee iloisesti sille seuraavalle tasolle.

Töitä on paljon. Ihan liikaa minun kapasiteettiini nähden (jossa omasta mielestäni siis ei tietenkään ole mitään vikaa). Mahdottoman paljon on silppua ja sälää sieltä ja täältä. Yritän itse nivoa niistä jotain säällisiä yhtenäisiä kokonaisuuksia. Ehkä se on vain ihan oma vika, että on tekemässä itsellensä vääränlaista työtehtävää. Tälle asialle pitäisi ehdottomasti tehdä jotain. Jospa jossain vaiheessa on aikaa pohtia työlle ja elämälle parempaa ratkaisua. Siihen asti mennään näillä korteilla, mitkä on annettu.

Ruuhkaa tulee työelämän lisäksi myös yksityiselämästä. Sille ei voi oikein mitään. Siihenkin pitää vain sopeutua. Omat vanhemmat eivät vain ala nuorentumaan ja parantumaan.

Uupumus tulee tekemisen määrästä ja silppumaisesta laadusta. Ja siitä turhautumisesta, ettei pääse käyttämään omaa kapasiteettiaan. Sekä siitä kuormasta, että yrittää löytää vapaa-ajaltaan väyliä oman kapasiteettinsa hyödyntämiseen. Eikä vapaa-aika vain riitä tuohon kaikkeen.


Vaikka olen aika piipussa noiden elämäni epäkohtien kanssa, olen tavattoman iloinen elämäni hyvistä, itse asiassa aivan erinomaisista puolista. Perhettähän en muistanut tähän edes listata. Ja ne valloittavat työkaverini 🥰.




Ainakin yksi orava on pihan vakiovieras. Juoma-astia kutsuu sitä etenkin kuivempina aikoina. Ihana vieras 💖.

Mustarastaat lennähtelevät pensaasta ja puusta toiseen. Käyvät omenapuun alla nokkimassa maahan pudonneita omenoita. Räkättirastaat lentävät puun oksille asti ja nokkivat meille syömäkelvottomia omenoita suoraan puusta. Hienoa 🥰.

Punarinnat näyttäytyvät vain silloin tällöin, mutta niiden kesänaksutusta kuuluu tasaisen useasti sieltä sun täältä.


Kantarelleja löytyy enää harvakseltaan. Ehkä niitä löytyy vielä lisää taas seuraavien sateiden jälkeen. Lähimetsä on tosin todella läpimarssitun näköinen. Siellä kiertelee nähtävästi melkoinen iso ihmismäärä sieniä etsimässä.

Kohtuullisen kokoisia suppilovahveroita löytyy muutama sieltä täältä. Karvarouskuja olen nähnyt muutaman. Hyvänä sieni-indikaattorina pitämääni punaista kärpässientä olen nähnyt myös vain harvoin. Toivottavasti sieni-boomi puhkeaa metsissä vielä 👍.


Syksykammoisille haluan nostaa esiin tämän vuodenajan (minun mielestäni) parhaita puolia. Ei enää vuorokauden ympäri pelkässä valossa kylpemistä - pimeys ja hämärä tuovat hyvää rauhaa. Ei yöhelteitä, vaikka päivällä lämpötila heilahtaisikin oikein korkealle. Luonto on nyt taas ihan uusissa väreissä, vihreään alkaakin jo vähän kyllästyä 🙄. Nyt ei enää tarvitse olla yövirkku päästäkseen näkemään auringonnousun tai -laskun. Ihanaa on päästä taas pukeutumaan muihinkin kuin helleasuihin. Ja niin edelleen.


Ajattelin ottaa kiireen keskelle pienen tauon. En mitään ihmeellistä ja pitkää, mutta muutaman päivän mittaisen seisauksen kuitenkin. Jospa saisin aistini palaamaan ns. normaalitasolle ja yövalvomiset loppumaan. Aina kannattaa yrittää 👍


Viikonloppu on jo käsillä. Ihanaa viikonloppua! Levätään, rentoudutaan, levitoidaan ja ollaan ihanasti hyödyttömiä 💖. Jaksamista sinun arkeesi! 💖


18 kommenttia:

  1. Vaikka sinusta nyt tuntuu että tekemistä on liiaksikin, ainakin välillä, niin ehkä sitten kun olet jättänyt työelämän eikä vanhemmista enää tarvitse huolehtia, kaipaatkin tuota aikaa kun ei tarvinnut aamulla miettiä miten saisi taas päivän kulumaan. Mulla nimittäin ajoittain tulee sellainenkin tunne, ettei oikein mitään mielekästä tekemistä päivälle keksi.
    Päivien lyhentyminen, siis valoisuuden suhteen, on mielestäni ihan mukava asia. Vaikka kesän valoisuudesta ja vihreydestä tykkäänkin, niin ei pahemmalta tunnu sekään kun aamulla herätessä on vielä hämärää ja saa sytyttää muutaman tunnelmavalon, tai vaikka kynttilän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Kyllä minulla ajatuksena on se, että joko haluan jatkaa työskentelyä jollain tavalla tai löytää jonkin muun 'elämäntehtävän' eläkepäivilleni, jotta voin jatkaa jonkin itseäni kiinnostavan asian piirissä riittävän intensiivisesti eläkkeelle jäämisen jälkeenkin. Odotan tietenkin positiivisesti lisääntyvää vapaa-aikaa (sitten joskus), mutta jokin tekemisen missio minulla täytyy aina olla. Sitä aina välillä mietiskelenkin.

      Ihanaa, että joku muukin on kammoksumatta päivien valoisuuden lyhenemistä - siis johonkin asti. Sydäntalven kaamos ei herätä kiittäviä tunteita ainakaan minussa.

      Poista
  2. Just ihmettelin ulkona mustikoita, miten niiden varvut on värikylläisiä ihan laidasta laitaan. Ei tällasta maaruskaa ruukaa olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään töiden jälkeen kävin uudessa metsässä ja maaruska oli siellä aivan mahtava! Olin kovasti kiitollinen sen näkemisestä 💖

      Poista
  3. Oli upeaa lukea, että sinulla on kivat työkaverit ja paljon positiivista elämässä. Syksy on ihana vuodenaika, saa jotenkin rauhoittua kesän vilkkauden ja valon jälkeen. Tietysti sienet, marjat ja ruska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja!

      Mahtavat työkaverit ovat minulla juuri nyt SE juttu, minkä takia homma pelittää.

      Nyt on ihan huikean upeaa syysaikaa. Vielä löytyi muutama kantarelli lähimetsästä ja vihdoin ihan keräämisen arvoisia suppiksiakin 👍.

      Poista
  4. Kiitos, asiallista pohdintaa positiivisia näkökulmia unohtamatta.
    Elämä tuntuu olevan jatkuvaa vuoristorataa. Takuuvarmasti jokaisen ylä- ja alamäen jälkeen on onneksi tasaisia jaksoja. Siinäpä pulma, miten oppia luottamaan, että jaksaa puskea mäkiset osuudet lannistumatta?
    Toivottavasti löydät sieniä ja saat akkujasi ladattua. Rentouttavaa viikonvaihdetta sinulle!

    VastaaPoista
  5. Hyvien työkavereiden merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa, ja onneksi sinulla on sellaisia. Tuleehan työpaikalla vietettyä melkoisen iso osa elämästä, joten on tärkeää, että siellä myös suhteet toisiin ovat kunnossa. Omaa elämäänsä ja työn sekä vapaa-ajan yhteensovittamista on kyllä tarpeen välillä miettiä syvällisemminkin. Kenties joskus syntyy uusi oivallus siitä, mitä ja miten haluaa asioiden jatkossa olevan.
    Aurinkoa syyskuun viimeiseen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Hyvään yhteyteen tarvitaan myös hieman aikaa. Monesti töissä on niin hektistä, ettei työkavereiden kanssakaan ehdi puhumaan kuin ihan pakolliset työhön liittyvät asiat. Silloin hyviä tyyppejä ei vain ehdi tunnistaa. Tai jaksa.

      On ihan mahtavaa, että meillä moni on satsannut myös sen pakollisen ylittävään vuorovaikutukseen kaiken kiireen ja hulinan keskellä. 🥰

      Poista
  6. Ihana orava. Niiden touhuja on kiva seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Ne ovat aivan mahtavia mindfulness-oppaita 👍

      Poista
  7. Siinä monta hyvää puolta syksystä. Sinulla on ollut sienionnea. Täällä on ollut niin kuivaa, että sieniä ei löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seita!

      Löysin kommenttisi roskapostistani, siksi vastailen siihen vasta nyt. Meillä on kesän helteiden jälkeen ollut kohtuullisen tasaisesti sateita tämän tästä. Suppilovahverot ovat tästä huolimatta selvästi aikataulustaan myöhässä. Toivottavasti niitä tulee silti.

      Poista

Kiitos kommentistasi!