maanantai 12. syyskuuta 2022

Keskity siihen, mihin voit vaikuttaa

Keskity siihen, mihin voit vaikuttaa. Tätä olen opetellut ja hokenut itselleni vuosia, mutta silti se on jäänyt kaikista ponnisteluista huolimatta vain about ajatuksen tasolle. Jostain syystä viimeisen vuoden aikana olen päässyt vihdoin ja viimein sille seuraavalle tasolle. Nyt se kaikki hokeminen ja itselleen paasaaminen näkyy viimein elävässä elämässäkin. Toki matkalle on mahtunut paljon muitakin kovasti urakoituja kehitysaskeleita, joiden vaikutusta ei voi vähätellä, mutta jokainen oivalluksen siirtyminen toimintaan ja käytökseen on huumaavan upeaa. Ainakin minulle.

Yksi isoista akilleen kantapäistäni on ollut se vimma, että kaikki vääryydet pitää oikaista, kuten kaikki väärinkäsityksetkin ja kaikki väärät tiedot tai ymmärrykset pitää korjata. Ihan turhaa energian kulutusta tavallisesti. Korjaamista kannattaa yrittää selvästikin vain silloin, kun siihen on toivoa. Vaikka kuinka päätä kiveen hakkaisi, kolon syntyminen kestää pitempään kuin pää. Ei se siis kannata.

Hyvä tekosyy on ollut se, että ehkä vika korjaantuisi, jos yrittäisi enemmän ja kovemmin. Ei ole koskaan minulla toiminut. Jotkut taistelut eivät vain ole taistelemisen arvoisia.

Kun kaikki nuo 'turhat' taistelut jättää taistelematta ja tyytyy kohtaamaan vain ne asiat, joihin voi oikeasti vaikuttaa, tulee heti rennompi, lempeämpi ja levollisempi olo.



En voi juurikaan vaikuttaa muiden ihmisten mielipiteisiin itsestäni. Töissä olisi toki tärkeää, että mahdollisimman moni yhteistyökumppani peukuttaisi puolestani. Voin toki tavoitella vain heitä arvostavaa yhteistyötä, vaikka kukaan ei lopulta hyödy mielistelystä mitään (enkä siihen pystyisikään). Mutta voin silti toimia heidän kanssaan sellaisella tavalla, jota itse arvostan. Siis tehdä parhaani. Voin opetella palautteesta ja kokemuksesta sekä parantaa toimintaani edelleen. Se riittää onneksi tavallisesti aika pitkälle.


Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää samanaikaisesti. Olisi ihan kiva päästä työyhteisössä yhdessä määrittelemään, ketkä ovat tärkeimmät työkumppanit ja asiakkaat. Ja miten heidän kanssaan pitäisi vähintäänkin toimia. Todella harvoissa työpaikoissa näitä asioita mietitään etukäteen kunnolla ja vielä kirjataan yhteiseksi lupaukseksi.

Vähän niin kuin yksityiselämässäkin, vaikka siellä asioita ei kirjata, koska osallisia on vähemmän ja porukka ei muutu tämän tästä. Kenelle lähetetään joulukortit? Ketkä kutsutaan tärkeimpiin isoihin juhliin? Jne.


Kaikkia ei siis edelleenkään voi miellyttää samanaikaisesti. Ei kannata murehtia sitä, että joku väistämättäkin ei tykkää. Aina on niin, että joku ei tykkää. Vaihtoehtona on se, ettei kukaan tykkää.

Joku saattaa puhua ikäviä takana päin. Sillekään ei oikeastaan voi mitään. Jos joku uskoo ikäviä puheita, ei sille vain voi juurikaan mitään. Tulipalojen sammuttelu ei toimi kovinkaan hyvin tällaisissa tilanteissa.

Siihen voi vaikuttaa, että puhuu itse fiksuja - tai ainakin sinne päin 🤭. Siihenkin voi vaikuttaa, ettei anna töhnän mennä ihon alle ja provosoidu. Ja siihen, että pitää keskittymisen tiukkana kohtaamisissa: hyvä mieli, hyvä tarkoitus ja epäolennaisten yksityiskohtien liitävä ylittäminen. Jälkeenpäin voi keskustella tunteittensa kanssa ja hakea uutta perspektiiviä.


Näen itselläni ainakin noin fantastiljoona (lainattu Aku Ankasta) mahdollisuutta irrottautua tyhjän vatvomisesta ja murehtimisesta. On mahdottoman paljon asioita ja aihioita, joihin voin (ehkä) vaikuttaa. Mukaan lukien nettihäiriköiden ja perustrollien huomioimatta jättämisen.


Ihanaa viikon jatkoa!


14 kommenttia:

  1. Hyvää viikon jatkoa sinullekin.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, miten jaksat nostaa keskusteluun tärkeitä aiheita, Susanna! Tuo on kyllä hyvä neuvo, että jättää huomiotta ne asiat, joihin ei voi vaikuttaa, ja säästää omia hermojaan ja energiaansa tärkeämpiin asioihin. Elämä on aikamoinen koulu, ja jatkuvasti riittää uutta opittavaa. Aina ei voi välttyä pään lyömiseltä seinään, mutta niistäkin tilanteista voi ottaa opiksi. Kiva kuulla, että koet menneesi eteenpäin asioissa, joihin voit/ et voi vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Dilemmahan on se, että nuorena uskoo pystyvänsä vaikuttamaan vaikka mihin vuorien siirtämisestä lähtien. Iän myötä seula tiukkenee ja tuloksena voi olla jopa pessimistisyys.

      Yritän keskustella itseni kanssa siitä, että jos olen jo monin tavoin pyrkinyt vaikuttamaan johonkin ihmiseen enkä ole siinä onnistunut, homma on sitten varmaan taputeltu. Toiseen ihmiseen vaikuttaminen on vaikeaa, jos hän itse ei halua sitä. Oma vaikuttamishimo on paljon hyödyllisempää kanavoida johonkin tuloksellisempaan.

      Pään seinään lyöminen on pienessä mittakaavassa ihan terveellistä. Jos pää ei koskaan kolahda seinään, on selvästikin valinnut aivan liian varmistelevan reitin itselleen.

      Poista
  3. Kannattaa valita taistelunsa on vanha hyvä neuvo.

    Minä joudun hieman miettimään sitä siltä toiselta puolelta "Onko tämä sellainen asia, että minun on nostettava tästä meteliä vai onko ihan ok antaa sen vaan olla". Töissä se tulee siinä kohtaa vastaan, kun joku on menossa pieleen ja pitää miettiä, että onko tässä jotain sellaista mikä pitäisi analysoida, jotta samaan kuoppaan ei langettaisi aina uudestaan vai voiko todeta, että menee kategoriaan inhimillinen vahinko tähtien ollessa epäsuotuisassa asennossa. Sitten kotioloissa pitää miettiä, että jaksanko taas vääntää poikien kanssa tästäkin asiasta ties kuinka monennen kerran.

    Olen niin mukavuudenhaluinen, että mukavuudenhaluinen, että riskinä on että katselen juttuja, joihin pitäisi puuttua, läpi sormien.

    Toisaalta maailma ei ikinä muuttuisi, ellei olisi niitä palava sieluisia tyyppejä, jotka lannistumatta jaksavat ajaa muutoksia. Joten arvostan suuresti niitä periaatteen tyyppejä, vaikka itse olen sellainen harvassa kohtaa ja ehkäpä vähän yritän vältelläkin heitä, koska minun suurpiirteisyydellä saatamme ajautua rajuunkin konfliktiin. Sitten kun minulla puuttumiskynnys ylittyy, niin saatan muuttua joustavasta ja leppoisasti katujyräksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvä neuvo.

      Monesti sitä kuitenkin kuvittelee ja toivoo aloittavansa keskustelun, ei taistelua. Muutaman uusintayrityksen jälkeen pitäisi viimeistään pystyä ymmärtämään, milloin keskustelua ei ole tulossa. On vain sopeutuminen tai taistelu.

      Erilaisuus on rikkaus, josta syntyisi vaikka mitä hyvää, jos meillä olisi malttia sietää sitä niin kauan, että alkaisimme arvostaa sitä 💖

      Poista
  4. En oikein pysty kommentoimaan nyt aiheeseen, mutta toivotan mukavaa loppuviikkoa! ♥

    VastaaPoista
  5. Meinasin minäkin kirjoittaa, että olen oppinut valitsemaan taisteluni, mutta se motto olikin jo käytetty👍😅 Mutta luulen silti, että olen tämän oppinut kuin myös anoppini kaksi mottoa: Asioilla on tapana järjestyä ja jos ei elämä muuta opeta, niin ainakin kulkemaan hitaammin.❤️ Onneksi tämä muistipuolikin on heikentynyt, niin vaikka ajatteli korjaavansa kaikki maailman vääryydet, ei muistakaan mitä oli tekemässä; pakko olla vain levollisen tyytyväinen tähän hetkeen. T. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irkku!

      Minulla tunnepuoli vetää vieläkin välillä överiksi ja lähden puolustamaan oikeudenmukaisuutta silloinkin, kun ei ihan oikeasti yhtään kannattaisi. Onneksi yhä harvemmin.

      Onneksi myös asioilla on useimmiten tapana järjestyä. Jos ei heti, niin sitten vähän myöhemmin.

      Poista
  6. Hyvin viisaasti ajattelet ja nyt myös toimit, kun olet sisäistänyt tuon, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Opettelemassahan me ollaan tässä elämässä täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja!

      Sisäistänyt olen, mutta silti toimin joskus toisin. Askel askeleelta paremmin 💖

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)