torstai 12. tammikuuta 2023

Sain sentin - ja sydänsukat valmiiksi

Kävin luuntiheysmittauksessa. Edellinen mittaus tehtiin kaksi vuotta sitten. En ole saanut vielä varsinaisia mittaustuloksia, mutta muuten sain ilahduttavia kotiin viemisiä tuolta käynniltä. Sain sentin! Tai taisi olla peräti puolitoista senttiä! Tässä iässä senttikin on paljon. Etenkin, kun sen saa ihan tuosta vain.

Kyse ei siis ole rahasta, vaan pituudesta! Pari vuotta sitten olin kovasti maani myynyt, kun mittaustulos näytti kovasti lyhentynyttä Susannaa. Oli hieman pelottavaakin ajatella, että pituutta oli lähtenyt nuoruudesta peräti pari senttiä pois. Ja nyt sain sen melkein kokonaan takaisin!

Juju lienee nuorena niin notkean ja taipuisan selkäni jäykistymisestä jossain vaiheessa aikuisikää. Kun sitten alkutiedoiksi otettiin mittaa niin painosta kuin pituudestakin, pituuden mittaus taisi olla ensimmäinen muutamaan vuosikymmeneen. Hieno asettumiseni seinää vasten ei kelvannut, vaan kantapäät piti olla kiinni seinässä. Se teki selälle isoja haasteita, kun hartiatkin piti saada seinään kiinni. Melkoisen selän kaaren jälkeen homma onnistui jo kaksi vuotta sitten, mutta jonnekin hukkui pari senttiä pituudestani.

Sisuunnuin silloin ja opettelin oikomaan ruotoani säännöllisesti ja tekemään sille välillä kevyttä jumppaakin. Nähtävästi jumittunut notkoselkä on sitten hieman tasaantunut, vaikka taitaa ihan yhtä jumissa olla vieläkin. Sieltä löytyi kuitenkin lisäsenttejä puolentoista sentin verran. Pääsin rikkomaan 160 sentin rajan ja olo oli taas pitkä ja virkeä 🤭.


Sukkarintamalla on käynnissä taitojen lisäämisen ja harjoittelun vaihe. Palmikko- (tai pintaneule-)sukkien kohdalla huomasin, että jatkossa puikot kannattaa valita kokoluokkaa isommiksi. Sain kuitenkin sydänsukat valmiiksi - hieman pienempinä kuin suunnittelin, mutta kuitenkin.

Koko on minulle juuri sopiva, joten se on varmaankin 36-37. Varret ovat juuri naftit, eivät mukavan rennot, jotka vetäisi housujen lahkeidenkin päälle. Mutta kyllä näitä varmasti joku voi käyttää.



Ihmettelin tässä noita omissa jaloissani kännykällä kuvatessani, että onpas pitkä resori. Ja sitten muistin, että varsi oli tarkoitettu käännettäväksi. Mutta kivalta se näytti yläkuvissa kääntämättäkin minun mielestäni.



Tuli hyvää harjoitusta ohjeiden lukemisesta ja noudattamisesta. Mutta en tee näitäkään enää toista paria.



Kaunista, leppoisaa ja hieman hillitöntä tammikuun jatkoa 💖

15 kommenttia:

  1. Hillitöntä? Täällä ennemminkin hallitsematonta. Kaunista? Vettä sataa. Leppoisaa? Juuri mikään ei nyt onnistu.
    Kivat sukat! Oliko tuo sydänkuvio haastava? Haluaisin kutoa (vau!?), mutta laastarit tykkää vain virkkaamisesta. Onhan tässä melkein koko vuosi edessä.
    Onnittelut puolestatoista sentistä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Stansta!

      Sydänkuvio oli helppo. Kun saat sormesi kuntoon, pääset harjoittelemaan 🤭.

      Jos kaikki ei onnistu, tavoittele yhtä.
      Leppoisaa: Ota aamu löysästi, juo kuppi kahvia hitaasti ja nautiskellen, istu ikkunan ääreen laskemaan ulkona liikkuvia ihmisiä, ryhdy suunnittelemaan ensi joulun joulusiivousta, lue mainoslehtinen ajatuksen kanssa, avaa radio ja kuuntele jotain ei-tuttua kanavaa, tee itsellesi jalkahieronta, etsi youtubesta ohjevideo johonkin uuteen tai katsele kissavideoita. Siinä muutama esimerkki.
      Kaunista: Jos löydät vesipisaran, katso maailmaa sen läpi, katso lätäkköjen heijastuksia, tutki sateenvarjojen kuvioita ja värejä, mieti oman elämäsi parhaita juttuja juuri nyt, ota kännykällä lähikuvia ja katso niitä hieman suurennettuina, etsi väkijoukosta tyytyväisten ihmisten ilmeitä tai käy kaupoissa katsomassa kaikkea kivaa ostamatta kuitenkaan mitään. Tai jotain sinne päin.
      Hillitöntä: Lähde ulos, vaikka sataa, juuri ennen kotiin saapumista polkaise jalkasi kovaa vesilätäkköön (saat kenkäsi ja sukkasi kotona nopeasti kuivumaan), osta yksi irtokarkki (ei enempää), ota kadulla pari tanssiaskelta jossain välissä, jää katselemaan jotain näyteikkunaa, jota tavallisesti et katselisi, pukeudu yöpukuun (tai vastaavaan) jo iltapäivällä, laita kännykkä pois päältä jo iltapäivällä ja vietä loppu päivä radiohiljaisuudessa, katsele teinielokuva tai vielä parempaa: ihan lasten elokuva tai syö sitä ruokaa, joka oli 10-vuotiaana lempiruokaasi. Tai jotain muuta vastaavaa.

      Kyllä sinä jotain keksit 👍🥰.

      Poista
    2. ♥ 🥰 ♥ Kuinka ihana vastaus!!! Saanko kopioida tämän StanstaLandiaan voimasanoiksi muillekin? Kiitos ihana! ♥

      Poista
    3. Kiitos, Stansta 🥰.

      Tottahan toki voit kopioida 💖

      Poista
  2. Aina puhutaan siitä, kuinka ikääntyessä sentit vähenevät. Varmaan niin käykin, mutta sitä ennen on kiva kasvattaa omia ulottuvuuksia ylöspäin.
    Nätit sukat. Pitkä resori ei näytä lainkaan hullummalta. Palmikkoneule tosiaan kiristää enemmän, joten isommat puikot tai lisäsilmukat ovat tarpeen. Sen olen huomannut itsekin.
    Mitähän hillitöntä keksisi viikonloppuna? Mukavaa viikonvaihdetta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Hillittömän raja kannattaa asettaa matalalle, niin löytyy helposti kaikkea omia rajoja koettelevia kokeiluja. Niistä ei tarvitse kertoa kenellekään, mutta jokainen kokeilu opettaa itsestä jotain uutta 💖

      Poista
  3. Kauniit sukat. Pitääpä kaivella varastoja, minulla on myös jossakin pitkät villasukat. Muutamissa saappaissa lähtee matalavartiset sukat koko ajan pois jaloista.

    VastaaPoista
  4. Sukat on upeat! Mulla ei riittäis kärsivällisyys tehdä kahta noin pitkää sukkaa :) enkä kyllä osaiskaan, kun pitäs saada napakat muttei liian kireät. Viimeistään se varren suu olis liian tiukka.
    Tuo seinää vasten seisominen mitatessa on kyllä hassua, kun monilla naisihmisillä on muhkea ja pitkälle ulottuva takamus (ei varmaan sulla, eikä nykyään enää mullakaan kun on kankut kuivahtaneet korpuiksi) niin kyllähän se panee selän takakenoon mutkalle, jos seinää vasten pitää seisoa. Makaaminen olis sit jo eri juttu. Mutta ymmärrän, että sentistäkin ilahtuu :) Miksi sulta mittaillaan luuntiheyttä? Onko siinä ollu ongelmia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!

      Luuntiheysmittaus liittyy ketjuun, joka lähtee kivuliaista ja välillä turvonneistakin käsien ja varpaiden nivelistä. Syntyhistoria on kaukana, eikä varsinaista syytä ole koskaan tähän mennessä tunnistettu. Diagnoosia ei ole, mutta reumalääkkeet ovat kuitenkin auttaneet ratkaisevasti. Niitä on määrätty vaivoihin vuosi vuodelta uudelleen. Jossain vaiheessa lääkäri vaihtui ja hän oli sitä mieltä, että luuntiheyden mittaaminen olisi paikallaan. Ja sinne siis mentiin.

      Mittaus paljasti osteoporoosia, jota sitten hoidettiin vuosia omalla lääkityksellään ja nämä nykyiset mittaukset liittyvät kai sen seurantaan.

      Nivelkipuja on nykyään harvoin ja turvotuksia ei ole ollut muutamaan vuoteen. Varpaissa on nivelrikkoa, siihen lääkitys ei varmaankaan auta. Hyvät kengät ja pohjalliset auttavat sitten senkin edestä. Kenkäni eivät ole aina kauneimmat, mutta tekevät elämästäni siltä osin todella laadukkaan 👍

      Poista
  5. Ihanat sukat <3 Mahtavaa! Tekemäsi jumppat ovat olleet varmasti hyväksi. Itsellänikin pitäisi enemmän oikoa selkää ja raajoja. Tahtoo minulla mennä iltaisin neulomishommissa sohvan nurkassa käpöttelemisessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tarja!

      Kropan oikomista ja venyttelemistä ei varmaan tavallisella kropalla voi tehdä liikaa.

      Poista
  6. Jumppa tekee aina hyvää. Ja nuo sukat on upeat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!