lauantai 4. helmikuuta 2023

Ihana aurinko ja mahtavat koskikarat - oikea kylki ei pidä nukkumisesta vieläkään

Tänään ainakin Hämettä hemmoteltiin aivan mahtavalla talvisäällä. Pakkasta oli noin kahdeksan astetta ja sehän on vain helppo pukeutumiskysymys. Useamman vuoden eri säihin pukeutumiseen perehtyneenä  nämä säät tuntuvat helpoilta kohdattavilta.

Oma pukeutuminen on sikäli helppoa, että lähden ulos luontoon ollakseni ihan itsekseni ja samalla pukeutumistarpeet tulevat vain mukavasta olemisesta. Ei yhtään tarvitse ajatella muita, se on melkoisen rentouttavaa. Tosin kun lähden ulos kaverin kanssa, vaatteet ovat aivan samat. Hyvien ystävien kanssa ei tarvitse ryhtyä hienostelemaan tyylin vuoksi, vaan kelpaan juuri sellaisena kuin parhaiten viihdyn 🥰.

Oli siis kaunista ja aurinkoista, pakkasta sopivan siedettävästi ja aikaakin oli ihan mukavasti. Jo ajomatka oli rentouttavaa. Perillä käveleminen ja ulkoilmasta nauttiminen teki todella hyvää.


Meillä on vielä ihan kivasti lunta monin paikoin. Vuodenajasta ei voi mitenkään erehtyä. Koski oli vielä sula lämpimien säiden vuoksi, mutta maata peitti matala, mutta jämäkkä lumikerros.

Koskella pörräsi ainakin neljä koskikaraa 😍.



Kylkiluun murtuma on varmasti jo parantunut, mutta sillä kyljellä nukkuminen on kuitenkin vielä hieman hankalaa ja paikoin kivuliastakin. On ihanaa päästä kääntymään pitkän tauon jälkeen sille oikealle nukkumakyljelle, mutta se ei enää tunnu samalta kuin ennen. Tätä maailman parhaan nukkuma-asennon menettämisen tuskaa ei voi kuvailla mitenkään. Huonolla nukkujalla yksi hyvä nukkumisasento on kaiken pelastus. Nyt on ihan pakko opetella pysyvästi johonkin uuteen. Enpä olisi osannut kuvitella, että tähän päädyttäisiin 😂.

Missä asennossa sinä nukut? Jommalla kummalla kyljellä (kummalla)? Selällään? Mahallaan? Vai jotenkin muuten?

18 kommenttia:

  1. Hieno kuva! Minä olen melkoinen pyörijä yöllä. Nukahdan mahallaan ja sitten nukkuma-asento vaihtuu yön aikana. Minulla on kokemusta murtuneesta kylkiluusta ja siitä oli lysti aikasta kaukana. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tarja!

      Se voi olla ihan hyväkin juttu kropan kannalta, ettet juutu yhteen asentoon koko yöksi.

      Poista
  2. Ihana koskikara. Aivan mahtava sää oli lauantaina meilläkin.

    VastaaPoista
  3. Onnistunut otos koskikarasta. Itse myös seuraan luonnon kiertokulkua. Lähiseudullamme myös oleilee koskikara, ei noin vuolaan virran varrella, mutta kuitenkin. Valo lisääntyy päivä päivältä, kohti kevättä ja muuttolintujen paluuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Janne!

      Koskikara on oikein mainio melkein-naapuri 👍.

      Meidän kanta-hämäläisessä kotipihassamme on lintujen ääntely jo melkoisen voimakasta. Oravat vilistävät vimmaisina pitkin ja poikin. Valon lisääntymisen huomaa monin tavoin.

      Poista
  4. Hieno kuva koskikarasta.
    Nukun yleensä oikealla kyljellä. Peiton myhkyräisyydestä päätellen muitakin asentoja on yön aikana tullut kokeiltua. Runsas 10 vuotta sitten olin leikkauksessa, josta toipuessa oli nukuttava kolmen viikon ajan selällään. Se ei ollutkaan mikään helppo tehtävä ja univelkaa kertyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Uuden nukkumisasennon omaksuminen on hidasta, mutta kyllähän sekin asteittain ja vähitellen onnistuu.

      Mahtavaa, jos huomaat asennon vaihtelut vain aamulla peittoa havainnoimalla. Minä heräilen pitkin yötä kääntyilemään ja parempaa asentoa hakemaan. Toki jokaiseen käännähdykseen en minäkään herää.

      Poista
  5. Hieno kuva 🤍 Minä nukun yleensä selällään tai välillä vähän aikaa oikealla kyljellä. Vasemmalla vain poikkeustapauksissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu!

      Minä olen opetellut selälläni nukkumista viimeisen vuoden aikana. Nyt pystyn nukkumaan selälläni jo hyvinkin yli tunnin tarvittaessa. Niin erilaisia me nukkujat olemme 😊.

      Poista
  6. Minä nukuin todella paljon vatsallani. Se päättyi ensimmäiseen raskauteen. Sitten aloin nukkumaan oikealla kyljelläni. Oikea lonkka on välillä niin kipeä, että olen oppinut nukkumaan melkein yhtä hyvin vasemmalla. Selälläni en osaa vieläkään nukkua, mutta varmaan joudun opettelemaan senkin 😆
    Ihana lintukuva 👍👍👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rouva Kepponen!

      Elämä näyttää avaavan silloin tällöin mahdollisuuksia uuden nukkuma-asennon opetteluun itse kullakin 🐏

      Poista
  7. Minä nukuin ennen aina mahallani, mutta sairastumisen myötä jouduin opettelemaan kylkinukkumisen. Nukun noin 5-6h yössä, sitten kroppa jo herättääkin minut ja on noustava. Mietin tuota kylkeäsi, että monestihan sinne on voinut jäädä kiinnikkeitä murtuman jälkeen, jotka fyssari voisi saada aukaistua ja nukkuminen ei ehkä olisi niin kivuliasta sillä puolella. T. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irkku!

      Tämä oli niin pieni (vaikkakin kipeä) murtuma, että on kyllä ihan hävytöntä, jos on vielä jälkeensä jättänyt jotain kiinnikkeitä. Ihan suuruuden hullua puuhaa 😠. Mutta ehkäpä tuo on hyvä ottaa huomioon ainakin yhtenä mahdollisuutena 👍

      Poista
    2. Ehkä kiinnike oli hieman väärä sana. Ennemminkin kylkivälilihakset, joita kivun takia jännittänyt liikaa ja voivat näin ollen vetää kylkiluita ”väärään” asentoon ja estävät vapaan liikkumisen. Minulla on muutaman kerran irroteltu ja enpä osannut kuvitellakaan, että tuoltakin löytyy noin kipeitä pikku lihaksia. No, toisaalta, tulihan sitä muutama vuosi yskittyäkin🙄

      Poista
    3. Olet muuten varmasti todella oikeassa. Tuohan käy ihan täydellisesti järkeen, kun sitä ryhtyy ajattelemaan! Täytyy nyt alkaa pitää keskivartaloa pienessä säännöllisessä liikkeessä, erityisesti kiertoliikkeessä. Toki täytyy varmaan olosuhteiden pakosta välillä liikauttaa muitakin ruumiinosia 🤭

      Poista

Kiitos kommentistasi!