tiistai 30. toukokuuta 2023

Hailuodon pitkäsääriä ja oudon epämiellyttävä perunkirjoitus

Hailuodon lintuja toukokuun alun matkalla ei ollut mitenkään erityisen paljon, mutta ne olivat sitäkin kauempana. Kovin kaukaa (ja vähän vastavaloon) otetut kuvat eivät tee ihan täyttä oikeutta linnuille ja erityisesti näiden pitkänokkien kanssa minulla oli tunnistusvaikeuksia.

Nokka on liian lyhyt kuovin nokaksi (mielestäni). Pikkukuovi?




Tämä pitkäkoipi osoittautui mielestäni lähemmässä tarkastelussa valkovikloksi. Kuvauspaikka oli siis Hailuoto ja ajankohta 8.5.2023.



Eilinen perunkirjoitustapaaminen oli - kamala. Olin osoitteen mukaisessa paikassa ajoissa, tykkään aina olla perillä ajoissa. Tarkistin talon numeron, rapun kirjaimen ja oikean kerroksen. Perillä odotti puolisokkeloinen toimistohotellin kerrostila. Etsiydyin ensin kerroksen aulatilaan ja odottelin hetken siellä. Osoitteessa oli tarkempi lisäys rapun lisäksi: 15. Yksi huoneista oli numero 15, joten päätin koputella sinne. Kukaan ei vastannut eikä sitten ovikaan ollut auki. Tasan kolmelta, jolloin perunkirjoituksen piti alkaa, hermoni petti ja soitin perunkirjoittajalle. Kun kysyin tarkempaa paikkaa ja kerroin odottavani aulatilassa, hän ihmetteli, ettei ole nähnyt minua - no, en minäkään ollut nähnyt häntä. Sitten hän käveli käytävältä rappukäytävän suunnasta (jossa en huomannut olevan huoneita). Sieltähän se oikea paikka löytyi.

Hän totesi vain, että onneksi hän vastasi ja hänellä oli jopa kännykkä äänellisellä. Kiireessä ei kuulemma tule aina vastattua. Ja minä kun olin varta vasten ilmoittanut tulevani paikalle 😳. Hän olisi selvästikin ilman mitään tarkistelua aloittanut tilaisuuden ilman minua.

Veljeni oli Teamsin päässä ja äänen kulkemista jouduttiin hieman säätämään. Paikalla oli perunkirjoittajajuristin lisäksi hänen kesäapunsa ja isän edunvalvoja.

Tilaisuus pääsi alkamaan. Ensimmäiset viisi minuuttia perunkirjoittaja, tästä lähtien rouva P, puhui vain tietokoneelleen eli etänä osallistuvalle veljelleni. Hän ei varmaan sitten kuitenkaan huomannut, että olin kuin olinkin päässyt paikalle 🤔.

Puheen sävy oli karu. Ei mitään myötätuntoja, empatiasta puhumattakaan. Hän tarkasti kutsumanimeni jossain vaiheessa, minua on aina kutsuttu Susannaksi, joka on toinen nimeni. Hän kertoi alleviivanneensa kutsumanimeni asiakirjaan. Hetkeä myöhemmin hän nimitteli minua taas ensimmäisellä nimelläni. Korjasin erheen.

Hänellä oli valmistelutyöt jääneet vähän kesken ja hän käytti aikaamme myös lukujen laskemiseen Excelissä ja sen jälkeen tarkistuksenomaisesti myös taskulaskimella. Sitten hän huomasi tehneensä pienen virheen ja sitten toisenkin ja lukuja piti säätää. Me odotimme.

Rouva P. puhutteli pariin kertaan veljeäni Ariksi, joka on siis isämme nimi. Toisella kerralla korjasin tämän virheen.

Rouva P. ryhtyi pitämään painokkaita puheenvuoroja myös isän edunvalvojan näkökulmasta (joka siis myös oli paikalla). Kaikki omaisuus, mistä isä ei hyödy, pitäisi myydä mahdollisimman pian pois. Kesämökin myyntiin paras aika olisi kuulemma juuri nyt. Tässä kohtaa tuli hieman hätä, sillä lumien jälkeen kukaan ei ole ehtinyt käydä siellä vielä tyhjentämässä yhtään mitään. Kovassa talvikäytössäkin ollut mökki ei ole ollenkaan tyhjillään. Sen tyhjentämiseen tarvitaan aikaa. Sitä paitsi veli on kiinnostunut mökin lunastamisesta itselleen. Nyt rouva P. alkoi kirittämään mahdollisen ostamisen aikataulua, vaikkei hänen tehtävänsä olekaan hoitaa isän edunvalvontaa.

Isä ja äiti ovat tehneet keskinäisen testamentin, jossa pyritään upeasti suojaamaan jäljelle jäävän osapuolen tulevaisuus. Mutta se tarkoittaa sitten myöskin, ettei testamentin hyväksymisen jälkeen mitään jää kuolinpesän käyttöön, sillä kuolinpesä lakkaa kuulemma sillä sekunnilla. Tämä kerrattiin vielä reippaalla äänensävyllä.

Hän korosti erityisesti sitä, että edunvalvojalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin myydä kaikki omaisuus mahdollisimman nopeasti. Isä ei saa kärsiä taloudellisesti siitä, että jälkeläiset haluavat vielä nauttia mökistä. Ja siitähän tässä ei ollut kyse, kyse on aikataulusta ja resursseista. Ja kyse on siitä, ettei mökin kohtalo kuulunut pätkääkään hänelle. Ja siitä, että hän olisi voinut puhua meille siten, kuin vanhempansa menettäneille ihmisille kuuluu puhua. Ja ihan ehdottomasti hän olisi voinut välttää vihjailua siitä, että tässä olisi joku hyödyntämässä jotakuta.

Rouva P. painotti sitä, että JOS isällä ei olisi edunvalvojaa, niin tilanne olisi toinen. Isä voisi tehdä sitä ja tätä. Mutta kun tilanne ON sellainen, että isä ei selviä ilman edunvalvojaa, hän ei voi tehdä ja päättää asioita itse. Tämä spekulointi oli myös ihan sivuraiteilla meidän tapauksessamme.

Edunvalvoja sanoi puolestaan, ettei mökin kanssa ole kiirettä. Kaupunkiasuntoa olen tyhjentänyt ja käynyt läpi niin nopeasti ja tehokkaasti kuin olen pystynyt. Mökillä haluan käydä ainakin kerran tai pari ennen sen myymistä. Tärkeät perhejutut pitää saada sieltä talteen ihan isänkin vuoksi.


Kaikkineen tapaamiseen kului puolitoista (pitkää) tuntia. Koin oloni todella epämukavaksi koko illan vielä kotiin saapuessanikin. Aamuyöstä heräsin isoon potutukseen. Ei noin vain saa käyttäytyä perunkirjoituksessa etenkään, kun siitä vielä laskuttaa. En ole keksinyt tapaamisesta mitään onnistunutta kohtaa. Asiakkaiden kohtaamisesta asioiden tekniseen hoitamiseen kaikki sujui kehnosti tai parhaimmillaan välttävästi.

Koin jotenkin tulleeni syyllistetyksi siitäkin, että isälle oli haettu edunvalvoja. En edelleenkään pysty ajattelemaan, että olisin jollain tavoin pystynyt hoitamaan itse isän edunvalvonnan. Ja silloinkin minun velvollisuuteni edunvalvojana olisi ollut aivan sama: isän etu ensin. Lohduttauduin sillä, että kyse ei ehkä kuitenkaan ollut minusta, vaan hänen (rouva P.) pätemisestä. Perunkirjoitus on vain mahdottoman epäeettinen paikka pätevyyden osoittamiseen etenkään noilla keinoin. 

Tarkista perunkirjoittajaksi valitsemasi henkilön suositukset ennen yhteistyötä. Tai jättäydy pois perunkirjoitustilaisuudesta, jos epäilet pahinta. Kuolemaan ja kuolinpesän selvittelyyn liittyy muutenkin murheita - tällaisia lisämausteita ei kukaan kaipaa lisää 😡.

19 kommenttia:

  1. Voi herranen aika!! Olin isän ja äidin asioiden hoitaja. Onneksi molempien perunkijoitus oli hyvä kokemus.

    VastaaPoista
  2. Todella ikävää, että perunkirjoituksestä jää tuollainen harmistus.

    Pieleen meni meilläkin, vaikka tekijä oli miellyttävä ja hyvin ystävällinen. Isäni oli kertonut 1980-luvulta olevasta keskinäisestä testamentista, mutta hän oli ymmärtänyt sen toimintamekanismin väärin. Näillä tiedoilla sanoin, että asia on minulle ok, enkä tule vaatimaan lakiosaani. Sain vielä perunkirjoituksessakin epätarkkaa tietoa asiasta ja en sitten siinä kaikkiaan kaoottisessa elämäntilanteessa tajunnut muuttaa päätöstäni. Äidin kuolinpesä jäi olemaan juridisena yksikkönä, jota isäni hallitsee, mutta jonka varoihin hän ei pääse koskemaan mitenkään. Hän voi nauttia kuolinpesän tuotosta eli siitä puhelinosakkeen osingoista. Kyllä sillä parit kahvit juo :) Kuolinpesä oli niin turvattu, että pankki kieltäytyi maksamasta siitä minulle langetettuja perintöveroja. Minun varallisuuteni ei riittänyt perintöverojen maksuun ja isäni on lainannut minulle rahaa sitä varten. Joka vuosi kuolinpesästä täytyy tehdä veroilmoituskin. Ensimmäistä kertaa isälläni sujui asioiden hoitaminen huonosti, tämä homma jäi harmittamaan meitä molempia. Onneksi meillä on hyvät välit ja saatiin kaikki maksut hoideltua yhdessä.

    Apella oli hyvä juristi, joka teki muutaman suunnitelman koko omaisuuden jakamisesta anopin kuoleman yhteydessä. Siitä sitten porukalla valitsivat, että miten menetellään ja kaikki isot suuntaviivat on sovittuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun jossain vaiheessa saan tuon testamentin käsiini aion tarkistuttaa sen vielä oikein asiantuntijalla. Perunkirjoittaja ei lopulta oikein ollut varma, mitä tuo testamentti käytännössä tarkoittaa. Luettuani nyt sinun kommenttisi aion todellakin varmistaa, että tiedän, mistä on kyse.

      Kaikki on muutenkin paljon helpompaa, jos leski on päätöksentekokuntoinen tuossa vaiheessa. Meidän isällämme alzheimer on vienyt osallistumiskyvyn näistä asioista minkäänlaiseen keskusteluun. Onneksi hänen edunvalvojallaan on järki päässä ja jalat maassa.

      Poista
    2. Keskinäisen testamentin yhteydessä kannattaa tarkistuttaa, että millainen perintövero olisi rintaperilliselle tulossa ja tarvittaessa vaatia lakiosansa, jotta saa jotain varallisuutta perintöveron maksamiseen.

      Tuttavani perin toisen vanhempansa ja leskellä on oikeus jäädä asuntoon asumaan. Vanhemmilla oli töölöläinen kerrostaloasunto, jonka arvoksi arvioitiin 600 000€. Sellaisen puolikkaasta räpsähtää ihan kunnon perintövero maksettavaksi ilman, että asuntoa pääsee myymään.

      Poista
  3. No voihan p! Perunkirjoitus ei ole koskaan mikään mukava asia, joten vähintä, mitä saisi odottaa, on että viranomainen olisi asiallinen ja empaattinen. Jotenkin nykyään minulle on muodostunut käsitys, että hyvin harva ihminen on oikeassa ammatissa tai sitten ovat vain töissä, niinkuin sanotaan. Meillä aikoinaan oli vanha poliisimestari perunkirjoittajana ja hän hoiti asian sillä lailla hyvin, että ei oikein jäänyt mitään muistikuvia. Eleettömästi ja hienotunteisesti oli minun mielestäni silloin parasta. T. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän vanhalla poliisimestarillanne on tainnut olla pitkä kokemus ihmisten kohtaamisessa 🌺

      Poista
  4. Sinulla Susanna oli perin ikävä ja surullinen perunkirjoitustilaisuus lievästi sanottuna. Minulla itselläni kaikki meni priimasti sekä äitini että isäni perunkirjoituksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa!

      Minä selvisin vain kiukulla ja pahalla mielellä, mutta joku isommassa ja syvemmässä surussa oleva olisi ihan liian haavoittuva tuollaiseen menettelyyn. Luulen hänen asenteensa ja toimintatapansa soveltuvan paremmin pienten rikosten käsittelyyn tuomioistuimessa 🤔 (näin entisen käräjäoikeuden lautamiehen silmin).

      Poista
  5. Voi kurjuus. Itselläkin vähän huonoja kokemuksia, eivät ole kuitenkaan oikein hyvin perillä kaikista lakipykälistä. Annoitteko edes palautetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirlah!

      Tilanne oli jotenkin alusta lähtien niin kiikun kaakun, kun en ollut päästä mukaan koko tilaisuuteen (vaikka olinkin paikalla ajoissa), että keskittymiseni meni vain tilanteen hanskaamiseen. Vasta seuraavana yönä loksahti oikein kunnolla koko tilanne tajuntaan.

      Asianajajista voi kannella erityiselle valvontalautakunnalle. Sitä tässä nyt vähän pyörittelen mielessäni.

      Poista
  6. Surullista, että teitä ja varsinkaan sinua ei kohdeltu asiallisesti, vaan jopa kylmästi. Empatiakykyä pitäisi tuossa tehtävässä olevalla olla ilman muuta. Ja päälle tietenkin kaikki muut kyvyt, jotka homman hoitaminen onnistuneesti vaatii.
    Kiitos Hailuodon lintukuvista, minusta ne ovat onnistuneet hyvin (kaukaa otetuiksi).
    Aurinkoista kesäkuun alkua!

    VastaaPoista
  7. Tuo suoranokkainen on valkoviklo. Toisesta en ole nyt ihan varma. Nokka ja tuo linnun pyöreys hieman sekoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Toivoinkin, että ehdit lukemaan ja kommentoimaan.

      Tuo toinen on aiheuttanut päänsärkyä ja ihmettelyä täälläkin. Tuolla paikan päällä oli lintujen seuraamisesta kiinnostunut pariskunta, joka ehdotteli lajiksi kuovisirriä. En ole kuovisirriä koskaan nähnyt luonnossa ja en heti ainakaan osannut lintukirjan perusteella luokitella lintua siksi.

      Paikalla oli kylmä ja erityisesti tuuli oli hyytävä. Näin kuvia, joissa pikkukuovit (ja kuovitkin) ovat höyhenet pörhöllään kylmässä - linnun muoto muuttuu heti paljon pulleammaksi.

      Vieläkin olen ihan ihmeissäni tuon linnun kanssa 🤔

      Poista
  8. Oli todella ikävää, että perunkirjoittajanne oli aivan holtiton ja vaikutti epäpätevältä. Empatiaa ja asiallisuutta kaivataan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja!

      Toivottavasti perunkirjoittajalta vain karkasi mopo käsistä ja hän on tavallisesti humaanimpi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!