Pikkuloma Haapsalussa ja Saarenmaalla

Syystalven työruuhka karautti mennen tullen  kalenterissa jo nököttäneiden lomasuunnitelmien yli. Jo silloin varasin kalenteriini uuden lomapätkän maaliskuulle ennen kuin kalenteri täyttyisi sieltäkin. Viikon loma olisi ollut mahtavaa, mutta tyydyin laajentamaan viikonloppua molempiin suuntiin. Lomakohde löytyi pienen harkinnan jälkeen etelästä eli naapuristamme Virosta. 

Tämä on tällä kertaa sellainen itsenäinen seikkailuloma. Edellisestä onkin jo aikaa. Aikaa ennen koronaa.

Majoitus on varattu Haapsalusta, viime hetkillä päätin vielä sään salliessa piipahtaa päiväreissulla myös Saarenmaalla. Päivä on siihen periaatteessa ihan liian lyhyt aika. Haapsalu on minulle uusi paikka ja kokemus. Saarenmaalla olen jo kerran käynyt oikein hyvän mielen reissulla.

Toiveena oli alun perin, että kevät olisi täällä huomattavan paljon pitemmällä kuin kotona. No hieman pitemmällä on, ei niin paljon. Mutta se riittää. Tämä oli nyt paras vaihtoehto tähän lomaslottiin.

Kuvat ovat vielä muistikorteilla. Puran niitä sitten ajan myötä myös tänne blogiin. Muutamat kuvat otin kännykällä. Osin siksi, että ne on helpompi lähettää asap eteenpäin perheelle ja ystäville. Mutta osin myös siksi, että järkkärin kanssa sisätiloissa kuvien ottaminen on aina kovasti hämärää puuhaa ilman lisävalaistusta. Kännykän kamera sen sijaan taltioi sisäkuvat helposti, mainiosti ja kauniisti. Kuvat ovat enemmän ja vähemmän vinossa. Tavallisesti oikaisen kuvani kuvankäsittelyssä, nyt se vaihe jää väliin. Tyydytään näihin.

Muutama kuva Haapsalun piispanlinnasta. Linna on rakennettu 1200-luvulla ja toiminut 1600-luvun loppuun asti. Lisää linnasta täältä.

Yksi kuva ulkoa, muutama linnan näyttelyn kaunistakin kauniimmista sisätiloista. Upea valaistus sopii tiloihin kuin nenä päähän. Ulkokuvia tulee tänne muistikorteilta myöhemmin lisää. Mutta tässä siis esimaistiaiset.

Ihan koko linna ei mahtunut kuvaan. Linnan reunoilla kulkee kävelyreitti, jonka avulla raunioihin pääsee tutustumaan todella jännittävällä tavalla. Linnan alue muureineen kaikkineen on huomattavasti laajempi alue. Tässä näkyy museolipulle rajoitettu museoalue.

Näyttely oli linnan kauniissa sisätiloissa.

Pahoittelen kuvien vinoutta.

Huomenna on edessä paluu kotiin. Mahtavaa olla matkalla, mutta vielä parempaa aina palata kotiin 💖.

Pixie poseeraa (?), värikästä Helsinkiä ja asuinpaikkamietiskelyä

Pixieltä terveisiä! Otettiin muutamat poseerauskuvat ja testattiin samalla lisävalaistusta. Sen (valaistuksen) vaikutus oli mietoa, mutta tyhjää parempaa. Tuli kokeiltua.

Mies roikotteli herkkua takanani, jotta saatiin Pixie fokusoimaan huomionsa johonkin. Ruoka on Pixien kohdalla aina takuuvarma huomiokeino 👍. Ensimmäisessä kuvassa Pixie malttoi vielä istua, mutta toisessa takamus oli jo noussut lähtöasentoon 🤭.

Pixie sain runsaan ja anteliaan kuvauspalkkion session päätteeksi.

Sitten sitä vähemmän klassista Helsinkiä. Värit ja muraalityyliset ratkaisut kiehtoivat minua kovin.

Lumihuolto toimi hyvin ja onnettomuuksia ennaltaehkäisevästi jo sunnuntaiaamuna.

Näitä muraalimaisia ulko-oven vieressä olevia kuvia oli enemmänkin. Tässä oli huono ajankohta eli huono valo (liian kirkas valo ja siten liian syvä varjo) hyvän kuvan esteenä. Enkä yhtään tiedä, kenen kuva tuo on.

Värikkäitä uusia rakennuksia ja portaita.

Ja lisää muraaliratkaisuja pikselimäisesti toteutettuna. Ihan kiva sisäänkäynti kotiin 👍.

Nämä lehmät näyttävät tutuilta 🥰.

Ja taas sitä väriä.

Kapeita kävelyteitä. Tai oikeastaan kävelyteiksi ihan leveitä.

Kävelytiet kiipeävät mäkeä ylös ja varmaankin tuuliesteeksi ovat rakennettu nämä värikkäät isot seinät. Kurkistusaukot ovat kuin isoja ikkunoita ilman lasia. Hauskoja, kun niiden ääreen hoksaa pysähtyä.

Ja pienempi aukko.

On paikkoja, joissa haluaisi elää ja viipyä ikuisuuden. Sitten on paikkoja, joissa on mukava piipahtaa ja viipyä hetken. Ja edelleen on niitä paikkoja, joissa ei haluaisi olla ollenkaan. Minä löysin täältä yllättävän upean piipahduspaikan.

Edelleen hakusessa on se paikka ja ympäristö, minne haluaisin seuraavaksi muuttaa. Nykyisessä kodissamme olemme asuneet jo melkein 30 vuotta. Uuteen paikkaan siirtyminen on iso juttu, mutta myös väistämätön. 

Millainen asuinympäristö kutsuu sinua?

Näkymiä Helsinki-retriitiltä - klassista

Kannatan ehdottomasti kohteeseen kuin kohteeseen jalkautumista. Kun kävelee paikoissa, joita ei olisi etukäteen laittanut vierailulistalleen, näkee myös paikkoja, joita ei olisi osannut odottaa näkevänsä. Osa näkymistä viehättää, osa ei. Osa sytyttää, osa herättää ja osa virittää uuteen. Toki omissakaan suunnitelmissa ei ole kävellä kaikkia pohjoismaita ja koko Baltiaa täysin läpi. Mutta ehkä jatkossa tutkin vielä enemmän paikkoja kävellen läpi kuin aikaisemmin.

Tykkään mennä sinne, mihin kaikki muut eivät ole ihan ensimmäisenä suuntaamassa. Todella paljon kuvatut alueet ja paikat jätän muiden kuvattavaksi ja yritän itse löytää jotain hieman vähemmän populaaria. Ei mitään äärimmäisen erilaista, vaan vain vähän sieltä sivusta. Ehkä samaan aikaan ytimestä ja elämän makuisesti tavisnäkökulmasta.

Tässä sellaista puoliperinteistä maisemaa minun helsinkiläiseltä kävelyretkeltäni. Ihanaa aamuaikaa, ei ruuhkaa vielä missään. 

Pidän siitä, kun lähekkäin sijoitellaan eri-ikäistä rakentamista. Ei kaiken tarvitse olla ihan sekaisin, mutta jonkinlainen kerroksellisuus viehättää. Hyvin suunniteltuna vanha ja uusi täydentävät toisiaan todella upeasti.

Seuraavassa kirjoituksessa hieman sitä uudempaa näkökulmaa.

Mahtavaa maaliskuun jatkoa! 🥰

Viikonlopun retriitti Helsingissä

Kävin Helsingissä viikonloppuna lomailemassa tyttären kotona sillä aikaa, kun hän oli matkalla muualla. Se oli sellainen retriitti kaiken hulinan keskellä. Töissä on niin paljon (mieluisia) muutoksia, etten saa aivomyllyäni hiljenemään edes öiksi. Nukkuminen on heikkoa ja levotonta. Nyt pyrinkin päivittäin pysähtelemään, hengittelemään rauhallisesti ja laskemaan kierroksia oikein määrätietoisesti. Lyhyt retriitti tyttären tyhjään kotiin tuli kuin tilauksesta.

Lauantaina satoi lunta ja kauppareissun (ihan muuten vaan) jälkeen asetuin kotoilemaan ja hyggeilemään paikoilleni. Ostin tulppaaneja maljakkoon. Sunnuntaina olin hieman surullinen siitä, kuinka nopeasti ne aukesivat. Toivottavasti niistä jää tyttärellekin iloa.

Tässä kuvassa muutaman nuutuneen tulppaanin kukat pelastettuna 'minivaasiin'. Eihän niitä raaskinut poiskaan heittää.

Lauantai-iltana hoidin kasvojani tyttären minulle jättämällä kasvonaamiolla. Kylläpä tuntui virkistävältä 🥰. Kotona olenkin melkoisen huono noiden ihonhoivaoperaatioiden kanssa. Voiteet ja seerumit menevät, mutta naamioiden kanssa odottelu tuppaa jäämään aina seuraavaan (ja seuraavaan) iltaan. Iso vaivahan se ei olisi, kun noita hoitonaamioita on tullut ostettua ihan jonottamaan asti, mutta laiskuus on tässä se riesojen riesa 😞.

Sunnuntaina lähdin aamusta (noin klo 9) tutustumaan lähiseutuun kameran kanssa. Helsinki on minusta kauneimmillaan hiljaisena ilman liikennettä. Ehkä joskus totun siihen liikenteeseenkin 🤔. Kun kelit lämpenevät, aion lähteä kameran kanssa illalla ja/tai aamulla ihan oikein eteläiseen Helsinkiin asti kuvaamaan kaupungin ilmettä ja tunnelmaa. Toki melkoisen eteläisessä Helsingissä olin nytkin.

Minä yritän rentoutua lisää ja olla jännittämättä ensi yön unia.

Sinulle toivotan lempeää/energistä/innostavaa/uudistavaa/palauttavaa/rohkaisevaa/kannustavaa maaliskuun viikkoa. Valitse vaihtoehdoista omasi tai lisää puuttuva vaihtoehto kommentteihin. 🥰

Kuinka paljon nainen tarvitsee vaatteita? Isää harmitti 😔

Aloitan ensin naisten vaatteista, niiden määrästä ja niiden tarpeesta. Olen aikaisemmin jo huomannut, että suhtautumiseni vaatteisiin on naiseksi kovin epätyypillinen. Käydessäni nyt läpi äitini vaatekokoelmia olen yhä enemmän hämmentynyt. Kuinka paljon vaatteita nainen (ihminen) tarvitsee? Ja kuinka paljon niitä haluaa?

Minulle vaatteet ovat tähän asti edustaneet välttämättömyyttä, lämpimyyttä, hengittävyyttä, silmän miellyttämistä ja iholla viihtymistä. Kovin kauan perhehistoriani mukaisesti säästin kelvottomia ja  mahdollisesti joskus jossain hätätilanteessa käyttöön ehkä otettavia vaatekappaleita. Edellisten sukupolvien kaappien siivous ja karsiminen ovat auttaneet näkemään asiat toisin. Olen karsinut vaatevarastoani ahkerasti sieltä nuhruisemmasta päästä. Näin jälkikäteen ajateltuna minulla taisi olla jo lähtötilanteessa huomattavasti vähemmän vaatteita kuin monella niukimmillaankin.

Olen vuosikymmeniäkin käyttänyt itsekkäästi enimmäkseen lempivaatteitani. Kun vaate on mukava päällä ja sopii käyttötarkoitukseensa, se on ollut minulle kylliksi. Jossain vaiheessa ihastuin miesten bisnesvaatekulttuuriin, jossa sai näyttää ainakin niinä aikoina joka päivä melkein samalta. Minäkin päädyin ostamaan hyvältä tuntuvia housuja kahdet tai jopa kolmet kappaleet. Niitä sitten pidin, vaihdoin ja pesin. Monien peruspuseroiden kanssa suosin samaa tyyliä. Ja kun värikin oli enimmäkseen musta, vain jotain poikkeavaa kerrallaan päällä, homma oli helppoa ja mukavaa.

Joku entinen kollegani sanoi minulle jossain vaiheessa, että hän ei halua käyttää mustia vaatteita, koska ne saavat ihmisen näyttämään kovin tylsältä (tai jotain sinne päin). Otin sen henkilökohtaisesti, mutten silti luopunut mustasta perusväristä. Saatoin näyttää tylsältä, mutta minulla oli mukavaa olla.

Aika vieri ja meille tuli koira. Mustat vaatteet eivät toimineet enää kotivaatteina, sillä vaaleat koirankarvat suorastaan loistivat niissä. Aika vieri lisää ja heräsin ihmettelemään naispuolisten työkaverieni jatkuvasti muuttuvaa ulkoasua. Joku saattoi kertoa, että hän oli aivan unohtanut, että hänellä oli tällainenkin pusero (siis se, mikä hänellä oli päällään ja jota kehuin kauniiksi). Miten joku voi unohtaa, millaisia vaatteita hänellä on, minä ihmettelin.

Olen opetellut viime vuosina ajattelemaan ulkoasuani muidenkin silmin. Yritän olla kääriytymättä aina samoihin vaatteisiin. Joskus uusien vaatteiden ostaminen jää vähille ja vanhimmasta päästä olevat vaatteet joutuvat huonokuntoisina viimeiselle matkalleen. Silloin tekee tiukkaa näyttää erilaiselta eri työpäivinä. Toki Teams-aika on tehnyt hommasta helpompaa, kun kamera kuvaa vain vaatetuksen yläosan. Jaloissa voi pitää merinovillaisia olohousuja yläosasta välittämättä 😂.

Äidin vaatteet jakautuivat selkeästi heikompikuntoisiin koti- tai mökkivaatteisiin ja kauniisiin ja hyväkuntoisiin kaupunkivaatteisiin. Kumpiakin oli minun mittakaavani mukaan ällistyttävän paljon.

 Mikä määrä vaatteita on sinulle itsellesi hyvä määrä? Millä perusteella ostat uusia vaatteita? Millaisiin tarkoituksiin? Milloin siirrät vaatteen kierrätykseen?

Isä on ollut enimmäkseen hyvällä tuulella, kun olen vieraillut hänen luonaan. Viime kerta oli erilainen. Tavallisesti hän istuskelee päivähuoneessa tyytyväisenä tv:n ääressä (vaikkei televisiota koskaan katselekaan 🙄) eikä haluaisi siirtyä sieltä minnekään tai sitten köllöttelee omassa huoneessaan enemmän tai vähemmän hyvällä tuulella. Tällä kertaa hän jonotti lukitun lasioven luona pyörätuolin kanssa ja koputteli tarmokkaasti ovea. Hänellä oli asiaa eikä hän näyttänyt tyytyväiseltä.

Murjottaminen ja äkäily olivat päällä eikä siinä lempeät puheet tasoittaneet tilannetta. Tällaista tällä kertaa. Edes tuomani nimipäivälahjat eivät innostaneet yhtään. Tavallisesti hän on erityisesti omatekemistä lahjoista todella otettu.

Huonosti nukutun viikon jälkeen yritän hakea rentoutta ja tekemisen unohtamista. Tekemislistani on niin pitkä, että se tunkee ajatuksiin etenkin öisin. Osa tekemisistä on innostavaa tekemistä ja sehän vain lisää yöhörhöilyä. Toivotan siis sinulle ja myös itselleni seesteistä ja palauttavaa viikonloppua!

Villasukkia ja vanhoja lasiesineitä 💖

Jospa aloitan tehdyillä käsitöillä. 

Nämä sukat olivat työkaverilleni ja ystävälleni Kirsille. Punainen Nalle-lanka on saatu Kirsiltä, harmaa kuviolanka jäi äidille tekemäni keepin langoista. Kyllähän ihmisen pitää vähintään kerran vuodessa saada uudet sukat. Ja näissä kietoutuu mainiosti yhteen muutakin kuin lankaa 🥰.

Kaikki sukkani näyttävät pohjasta vähän möykkyisiltä, mutta se johtuu siitä, että ne ovat olleet kostutettuna kerällä ja taitos on venyttänyt niitä väliaikaisesti juuri tuosta kohdasta. Muutaman käyttökerran jälkeen ne näyttävät jälleen normaaleilta.

Miesten sukkavarasto (tavallisesti sisältää yhden parin miesten sukkia) tyhjeni ja tilalle piti tehdä seuraavat jonottajat. Nämäkin ovat Nalle-lankaa.

Nämä naisten sukat ovat ripelankasukat. Näissä tein raitojen vaihtumiskohdan aiempaa kauniimmin, sillä olin löytänyt hienon opetusvideon. Kyllä tämä tästä 👍. Nämä sukat jäävät myös omaan varastoon.

Kuvasin jokin aika sitten vanhempien kotoa löytyneet lasiesineet ulkona hyvässä valossa. Lumi oli myös mukava lisäelementti. Kuvaaminen oli erityisen mukavaa, sillä pidän näistä kaikista kuvattavista todella paljon. Kauniita minun mielestäni 💖.

Trumpettilasit kulkevat mehulasien nimikkeellä. Niiden suunnittelija on Kaj Franck. Aikakausi lienee -50-60-lukua. Samainen suunnittelija on myös Scandia-aterimien takana.

Näitä laseja sain jäljittää uudelleen todella hartaasti. Ja sitten en löytänytkään tietoa enää mistään. Kaikki löydetty tieto kannattaa siis dokumentoida ja tallettaa tarkoin, ettei joudu uudelleen harhailemaan tiedottomuuden sumussa 😠. Nämä ovat Erkki Vesannon designia. Muistan nämä lapsuudestani.

Samoin tämä kannu on Erkki Vesannon käsialaa. Kannu on ollut tuotannossa vuosina 1956-1969. Kannun korkeus on 28 cm. Se on upea 😍.

Olen tullut siihen lopputulemaan, että elämän ruuhkat eivät rauhoitu, jollei niille tee itse voimakasta rajausta. Olen odottanut kauan, mutta tahti vain kiihtyy. Nyt on ihan pakko opetella kieltäytymään asioista yhä useammin ja yhä herkemmin. Mieli tarvitsee ihanien aktiviteettien lisäksi myös laskeutumisaikaa. Ilman sitä toimin kuin puurokattilassa paikkaansa etsivä manteli.

Rauhoittumisen hetkiä siis jokaiseen päivään. Enemmän taukoja on enemmän oivalluksia. Annetaan alitajunnallekin aikaa 👍

Jälkilaskiaista ja satunnaista toimistoelämää

Kun tytär ei pääse äidin luo, pitää äidin mennä tyttären luo. Paitsi ettei äidin tarvitse, vaan äiti haluaa.  Niin mennään ja tehdään kuin pystytään ja vielä voidaan hyvin. Sanoma on siinä, että ei ylitetä jaksamisen rajoja ja maksimoidaan samalla yhteinen ilo ja hyöty 💖.

Olimme suunnitelleet jälkilaskiaisen viettämistä koko perheen voimin. Vaan elämä puuttui suunnitelmiin ja päätimme sopeuttaa niin suunnitelmaa kuin tekemistämmekin.

Tyttären kanssa fiilisteltiin ensin kahdestaan laskiaispullilla. Sen jälkeen vein pullat ja täyteaineet kotiin muun perheen käyttöön. Kyllä maistui 💖

Kävimme sitten syömässä muutakin kuin laskiaispullaa. Ja meillä oli niin mukavaa 🥰

Tänään oli töissä toimistopäivä. Aamun Teams-palaveri sujui aurinkoisissa merkeissä 🥰

Vielä lounasaikaan taivas hohti sinisyyttään ja valoa riitti ihanasti 💖

Iltapäivä sujui vähemmässä valossa, mutta ympäristössä ei ollut taaskaan valittamista 👍.

Stansta ja Hilavitku ovat ainakin saaneet jo sukkalähetykset perille! Nyt voi kevät alkaa, kun talvisukat on saatu 😂. Tämä on samalla siis minun panostukseni kevään edistämiseen 👍.

Ihanaa maaliskuuta 💖