Lauantain uusi tuttavuuteni oli pajusirkku. Ainakin huomasin sen ensimmäistä kertaa ihan itse. Hiivin sen lähelle ääntä seuraten ja tunnistin sitten kotona kuvan avulla lintukirjasta :-) Voi olla, että joku on (hyvin todennäköisestikin) lintutornilla esitellyt sen minulle, mutta vasta nyt syntyi ihan oikea tuttavuus.
Sen ääni kantoi kauas ja erottui hyvin. Se oli kovasti esillä eikä yrittänyt piiloutua. Ja minähän kuvasin. Ihanaa, että luontokaverilajeja on taas yksi lisää :-)
Näin pajusirkun ensin edestä. Sen mustavalkoharmaa olemus oli voimakas, joten yllätyin kovasti sen ruskeasävyisestä selästä...
Onpas onnistuneita kuvia pajusirkusta. Hyvät kuvat olet saanut - väritkin ovat onnistuneita.
VastaaPoistaKiitos, Anneli!
PoistaKeli ei ollut kuvaamisen kannalta paras mahdollinen, mutta raakakuvista saa kaivettua värejä esiin harmaankin päivän kuvauksen jälkeen.
Lintutornilla näin kerran, mutta se nyt oli sellainen pikapyrähdys. Pajussa istuu pajusirkku, kiva bongaus!
VastaaPoistaOli ihana löytö :-)
PoistaKyllä on kaunis lintu! Ja niin tosi upeat kuvat siittä!
VastaaPoistaKiitos, Harakka!
PoistaOnneksi olkoon itsenäisestä pajusirkkuhavainnosta!
VastaaPoistaTekstissäsi välittyy juuri se uuden löytämisen ilo, mitä lintuharrastus voi olla parhaimmillaan. Useiden lintulajien kohdalla käy juuri kuten kuvaat: vaikka olisi nähnyt linnun, jonkun toisen näyttämänä, niin oma itsenäinen ensimmäinen havainto, tekee lintua erilailla tutuksi ja jatkossa tunnistettavaksi.
Anu
Pajun oli vielä valinnut poseerauspaikakseen, hauska, ja hienot kuvat.
VastaaPoistaHyviä kuvia! Eestä ja takaa... kuuntelin Luontoportista sen laulua, enkä kyllä ite tunnistais. Aika yksitoikkoista.
VastaaPoistaHienot kuvat! Komea lintu!
VastaaPoista