Helsingin Seurasaaressa tapasin myös punajalkaviklon. Kaikkea se ulkona liikkuminen tuokaan silmien eteen :-)
Luonto rentouttaa, muttei suorituksena. Sen sijaan, että yrittää suorittaa luontoelämystä, kannattaa avata kaikki kanavat ja pyrkiä kuuntelemaan, aistimaan ja ymmärtämään. Oivallusten alku on siinä, kun ymmärtää toista, vaikkei olisikaan samaa mieltä.
Elämä on paljon enemmän kuin oma ymmärrys siitä :-)
Viisaita sanoja ja ihania kuvia.
VastaaPoistaLämmintä viikonlopun jatkoa sinulle Susanna!
Kiitos, Kristiina!
PoistaBeautiful Redshank images, thanks.
VastaaPoistaThank you, Bob!
PoistaHyvin sanottu. Jäin pohtimaan, miten sanasi olisivat sovellettavissa omaan elämääni.
VastaaPoistaAurinkoisia kesäpäiviä.
Kiitos, Risa!
PoistaAivan, Susanna!
VastaaPoistaKiitos, Nettimartta!
Poistahyvin todettu!
VastaaPoistaKiitos, Sussi!
PoistaKiva postaus. Mainiot kuvat. :)
VastaaPoistaKiitos, Varpuslintu!
PoistaPitäisikö olla vähän kade. Kävin lintutornissa ja näin punajalkaviklonkin. Sekin oli vaan kovin kaukana hyvän kuvan saamiseksi. Olet ottanut aivan upeita kuvia viklosta. Kuvasin ennen paljonkin Seurasaaressa, kun sillalta sai helposti lähikuvia linnuista. Lajivalikoima vaan on niin suppea siellä.
VastaaPoistaLintutorneissa linnut ovat näkyvillä, vaan usein kaukana.
PoistaSeurasaari on minulle sellainen kerran kesässä -paikka. Ehkä enemmänkin oravien toivossa siellä kävin. Ne vain olivat yllättävän arkoja.
Linnulla on hyvin kuvaava nimi;-))
VastaaPoistaNiinpä - ja hyvä niin :-)
PoistaHieno lintu, hienot kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Minttuli!
Poista