Laitan tähän muutaman kuvan, joista ensimmäinen kustakin kuvasta on vain hieman rajattu alkuperäisestä kuvasta ja toinen sitten hieman enemmän. Ja kannattaa pitää mielessä, että ensimmäinenkin otos on jo aika lailla zoomattu. Tässä siis taustaa otoksien takaa.
Ensimmäisissä kuvissa haarapääsky todella kaukaa.
Ensin siis zoomattuna, ja vielä vähän rajattuna.
Sitten rajattuna hieman enemmän.
Kurjet ja varis(?). Ensin jälleen zoomattuna lähemmäs ja vielä vähän rajattuna, jolloin kohteet näyttävät suuremmilta.
Ja sitten hieman lisärajausta ja -suurennusta.
Kalasääski aka (= also known as) sääksi kalan kanssa. Zoomattuna ja hieman kropattuna (rajattuna).
Ja sitten hieman enemmän rajattuna.
Todella kaukana nämä siis usein lentelevät. Usein niin kaukana, ettei mitään järkevää julkaisukuvaa saa edes otettua.
Kehnokin kuva auttaa kuitenkin usein tunnistamaan hahmottoman tilanteen jälkikäteen. Aina kannattaa kuvata :-)
Mahtavaa elokuun jatkoa! Metsässä riittää hirvikärpäsiä - suunnittele luontoilusi sietokykysi mukaan :-)
Olen samaa mieltä, että aina kannattaa kuvata, kaukaakin. Monta lintua on tunnistettu huonostakin kuvasta. Ja aina välillä onnistaa saamaan nappikuvan. Ihan vahingossakin.:))
VastaaPoistaPoikani oli tänään metsässä lenkkeilemässä ja kotiin tullessa oli niska täynnä hirvikärpäsiä. Pyysin häntä pysymään kaukana minusta... mieluummin toisessa huoneessa...
Tunnistaminen ja erikoisten tilanteiden dokumentointi ei aina tuota priimaa tuotosta. Erinomaista dokumentointia monesti ja usein ihan tyydyttävää todistusaineistoa :-)
PoistaHirvikärpäsessä on niin paljon ominaisuuksia, joiden kanssa minun on vaikea elää. Ihmiseen tarrautuminen ja iholle etsiytyminen ovat niistä ominaisuuksista ikävimpiä. Sekään ei viehätä, että jotkut niistä jopa purevat :-(
Sillon kun keräsin ekaa kertaa niitä sataa lintua/vuosi, oli miehellä vielä lintuputki ja siitä tosiaan tuli tunnistus mm. kalasääksestä, mitä ei paljaalla silmällä nähnyt. Ja muutenkin kun en niin hyvin lintuja tunne, että kiikarillakaan saisin varman tunnistuksen joka otuksesta.
VastaaPoistaMies vaihtoi putken toiseen ja linturetket jäi, enkä oo päässy enää sataan lintuun per vuosi :( eipä tuota tule lähdettyä yksin pelkästään lintuja bongaileen jonnekin Vuosaareen tai muualle ihme paikkoihin.
Ja vaikka sinne jonnekin yksinään menisikin, kaiken havainnointi yksin ja selkeiden kuvien saaminen on silti iso haaste.
PoistaMutta itsekseen havainnoinnissa on oma vahva sävynsä. Ei se määrä, vaan se laatu :-)
Onpa rohkaiseva postaus, kiitos! Lyhyellä putkella on mahdoton saada lähikuvia, mutta rajaamalla ja suurentamalla niistä saattaa saada ihan kelvollisia. Kannattaa myös huomioida, että joskus jonkun jännän tapahtuman dokumentointi saattaa ohittaa kuvan laadun.
VastaaPoistaKiitos, Between :-)
PoistaKuvia kannattaa ottaa niissä rajoissa, mihin oma kuvauskalusto riittää. Aina löytyy jotain kivaa :-)
Kalusto voisi aina olla isompaa, laadukkaampaa ja kevyempää. Se ei silti takaa kuvaussilmän kehittymistä tai luonnon havaitsemisen herkistymistä.
Näillä mennään, mitä on - ja kehitytään, minkä pystytään ;-)
Pienillä nikseillä saa aika paljon ja hyvää aikaiseksi. Ja tuo kommentti aina kannattaa kuvata. Se on ihan just niin. Monesti yllättyy positiivisesti.
VastaaPoistaKuvaamisessa kyse on niin monesta ulottuvuudesta. Kaikkia voi ajan ja harjoittelun myötä parantaa.
PoistaKuvaustaitojen lisäksi tulokseen vaikuttavat asenne, kuvattavan kohteen tuntemus, heittäytymiskyky, sinnikkyys ja niin edelleen. Aina kannattaa sinnitellä eteenpäin :-)
Aina kannattaa tosiaan kuvata. Monesti kuvasta löytyy jotain, mitä ei kuvaushetkellä tullut edes huomanneeksi. Ihania elokuun viimeisiä päiviä!
VastaaPoistaViisaita sanoja :-)
PoistaUpeaa elokuun loppua sinullekin!