maanantai 18. tammikuuta 2021

Toukokuun jo unohtunut Repoveden reissu

Huomasin juuri, etten ole monesta yrityksestäni huolimatta saanut käytyä läpi keväisiä Repoveden reissun kuvia puhumattakaan siitä, että olisin julkaissut niitä blogissa. Toukokuun alussa lomaviikollani, jolloin ilman koronaa olisin ollut todennäköisesti luontoilemassa Virossa, päädyin sirpaleiseen luontoiluun kotimaassa. 

Repoveden kansallispuisto oli ruuhkainen, vaikka vierailin siellä keskellä arkiviikkoa. Tarkoitukseni oli yöpyä siellä, mutta maaston muurahaispitoisuus (tämä on noloa, mutta totta) ylitti kestokykyni ja päädyin iltamyöhällä palaamaan vielä kotiin. Reissusta jäi ensikäteen turhautunut ja pettynyt fiilis. Nyt myöhemmin kuvien kautta muistaa myös ne hyvät puolet.

Auton jätin Lapinsalmen pysäköintipaikalle. Kuuluisa riippusilta näkyy tuolla perällä.


Tässä ollaan uusitun riippusillan äärellä.


Näkymä riippusillalta.


En tiennyt, mihin olin menossa. Kuljeskelin vain polkuja pitkin ja kuvailin. Vastaan tuli ystävällinen naisihminen, jonka kanssa jäin juttelemaan. Jään niin helposti suustani kiinni näillä reissuilla. Hän kuitenkin ystävällisesti opasti poikkeamaan edessä näkyvälle kalliolle, joka kartan mukaan on nimeltään Katajavuori. Ja minähän lähdin 😊.



Ylös pääsi hienoja portaita pitkin, joita oli TODELLA paljon. Tässä alkua.


Korkeuserot olivat suuria.



Katajavuorelta oli upeat näkymät Repoveden luontoon.


Tässä Repoveden uusi riippusilta alta päin, jo matkalla takaisin autolle.

Minä ja muurahaiset emme sovi yhteen. En löytänyt ruuhkan keskeltä muurahaisvapaata teltan pystytyspaikkaa, joten läksin mieluummin takaisin kotiin. Mutta Repovesi on nyt korkattu 😊.


11 kommenttia:

  1. Ymmärrän muurahaiskammosi. Minäkin olen kerran joutunut pakenemaan yhdestä saaresta jonne aioin pystyttä teltan ja jäädä yöksi. Mutta muurahaisia oli liikaa.
    Kauniit kesäiset kuvat Repoveden maisemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seita!

      Ihanaa kuulla, etten ole ihan yksin ongelmani kanssa. Toki minun kohdallani sietämiskynnystä voisi hieman kasvattaa nykyisestä. Täytyy tehdä asialle jotain sitten, kun ei ole mitään isompia urakoita päällä.

      Poista
  2. Tämä oli ihana kevätaurinkoinen postaus tänne harmaaseen kuura-aamuun <3
    Eikö sulla ollu se "perhosenkotelo" joka ripustetaan puihin? Vaikka kyllähän muurahaiset puita pitkinkin kulkee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH :-)

      Riippumatto ja hyttysverkko löytyvät, mutta niiden kanssa palelee helposti lämpimässäkin. Alakautta hiipivä kylmyys on jäätävää keskellä kesääkin, jos ei ole riittävästi eristettä itsensä ja riippumaton välissä. Toukokuun alun viileissä keleissä se ei kuulunut keinovalikoimiini.

      Riippumatto on sikäli hyvä, että sen voi sijoittaa hyvin epätasaisellekin maalle. Alla voi olla pientä kiveä, varpuja tai kaltevaa maatakin ja majoitus toimii silti. Kunhan on riittävän lämmintä tai riittävästi lämmikkeitä.

      Poista
  3. Muurahaiset ovat ikäviä kiusalaisia;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Minulla on lapsuudesta asti varsin jännitteinen suhde niiden kanssa eli en ole koskaan oppinut sietämään niitä 😂.

      Poista
  4. Olemme käyneet Repovedellä useaan kertaan ja yöpyneet joko Metsähallituksen kodassa tai vuokramökissä. Tuo Katajavuori on kuitenkin näkemättä. Kyllä tuli näitä kuvia katsellessa ikävä kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katajavuorella kannattaa käydä tutustumassa.
      Kesä on ihan yllättävän lähellä 🧡.

      Poista
  5. Suositut paikat ovat aina liian ruuhkaisia. Rauhaa saa vain kun poikeaa rauhallisemmalle alueelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se näyttää olevan. Täytyy vain jaksaa etsiä niitä omia polkuja 😊.

      Poista

Kiitos kommentistasi!