sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Villasukkia ja mielenrauhaa

Villasukkien, erityisesti useammasta langasta neulottujen sukkien päättely ei ole lempipuuhaani. Mutta sekin on hoidettava, sillä sukat ovat aika hankalia, jos kaikki langanpäät jättää roikkumaan 😉. Niinpä tänään olen käyttänyt aikaa kuuden sukkaparin päättelyyn. Yhdet niistä ole kuvannut jo aikaisemmin ja huijannut kuvaan langanpäät näkymättömiin. Samalla istumalla Salpausselän kisoja tv:stä seuratessa tuli viimeisteltyä useampikin sukkapari.

Kahdet sukat ovat oikein kunnon pitkävartiset, mutta muuten ihan perusraitasukat. Nuo vihreät taidan pitää itse. Niissä on jalkapohjassa yksi virhe ja jo se hankaloittaa niiden luovuttamista eteenpäin. Virheet eivät sinänsä haittaa minua, jos ne eivät näy mihinkään. Omissa jaloissani kukaan ei huomaa jalkapohjan virheellistä silmukkaa.

Mutta toinen, vieläkin painavampi syy sukkien omimiseen (pitkien varsien lisäksi) on se, että tilasin jokin aika sitten itselleni merinovillaiset olohousut, jotka ovat hyvin lähelle samaa vihreää noiden sukkien kanssa. Ja housut ovat jaloissani nyt jatkuvasti, niin miellyttävät ne ovat.



Yllä olevat sukat olen alunperin neulonut vain tuonne sukkavarastoon mahdollista käyttäjää odottamaan. Osan sukista teen aina tuolla periaatteella. Toinen lähtökohta sukkien synnylle on välillä suoranainen tarve. Haluan antaa jollekulle sukat ja tämä joku on sitten mielessäni, kun valitsen lankaa ja mietin mallia. Kolmas peruste sukkien neulomiseen on tyttären 'tilaus'. Hän joskus haluaa omaan käyttöönsä ja joskus jonkun hänelle tärkeän ihmisen käyttöön sukat. Näissä tulee mukana sitten jonkinlainan tilausvaraus: väri/värit, varren pituus, jalan koko, neuloksen tyyli (palmikko, sileä, osin joustinneuletta tms.) jne.

Tyttärelle olen tehnyt aikaisemmin hänen toivomuksestaan lyhytvartisia tai oikeastaan melkein varrettomia sukkia. Nyt niitä valmistui lisää. Yhdet ovat oman väritoiveeni mukaiset ja menossa sukkavarastoon odottelemaan ja kahdet on tehty toivomusten mukaiseksi.

Valkopunakirjavat sukat olen tehnyt oman valintani mukaisella värityksellä. Pinkkikirjavat ja revontuliväriset sukat yhdessä sovitun mukaisesti. Pinkkikirjavia sukkia ryhdyin ensin neulomaan hieman erivärisistä ripelangoista. Kun sain ensimmäisen sukan valmiiksi, punnitsin varmuuden vuoksi valmiin sukan ja jäljellä olevat langat. Loput langat eivät riittäneet enää toisen kokonaisen sukan valmistamiseen, joten jätin sen leikin sitten kesken. Ja edessä oli tietenkin taas uuden sopivan sävyisen langan etsiminen.




Valmis sukka on todella matalavartinen. Päällä näissä kaikissa on valepalmikkoa.


Nyt puikoilla on miesten sukat, jotka päätyvät pojalleni. Hänen toisissa villasukissaan on jo pohjassa pieni reikä (huomasin tänään hänen luonaan käydessäni), joten nyt on hyvä aika saada kaappiin uudet ehjät sukat.

Tämä on jotenkin niin koukuttava (vai pitäisikö sanoa puikottava) harrastus. Aikaan saaminen on mukavaa. Pieni luovuus ja uusien juttujen suunnitteleminen vielä mukavampaa. Ja ehdottomasti parasta on määrätty meditatiivinen olotila, johon puikkojen heiluttelu ja langan hypistely auttavat pääsemään.

Millä keinoin sinä rauhoitat mieltäsi?

16 kommenttia:

  1. Kauniita sukkia. Neulominen on mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit!

      Kouluni käsityöope ei olisi varmaan koskaan uskonut, että tekisin käsitöitä joskus vapaaehtoisesti. Niin se näkökulma ja kiinnostus muuttuu 😊.

      Poista
  2. Upeita sukkia olet tehnyt. Villikset on ykkössukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Villasukat selvästikin jakavat kansan. Minä kuulun myös puolesta -joukkoon 😊.

      Poista
  3. Aikanaan, kun mulla oli stressaava elämänvaihe, käytin juuri kutomista terapiana. Alun perin kudoin vain "levyä", sitten siitä meinasi tulla hame ja lopulta tulikin pusero. Millon minkäkin väristä lankaa, hain vaan aina kaupasta uuden lankakerän kun entinen alkoi loppua. On se paita mulla tallessa, mutta eipä sitä ole tainnut tulla käytettyä :)

    Vaihteeksi mullakin on nyt kutomaurakka, kun tytär pyysi lapaset ja säärystimet samaa väriä. On jotain mieltäkin siinä kutomisessa, kun on tilaustyö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on ollut mielettömän hyvää terapiaa. Minäkin, käsistäni pätemätön, olen kokenut tuota samaa lankaturvaa 🥰.

      Sulla on siis oikea projekti! Projektityön kehittämisasiantuntija täällä oikein innostuu 🧡!

      Poista
  4. Kauniita sukkia. Noista lyhytvartisista (tai oikeastaan varrettomista) nuoret tykkäävät, kun nilkat pitää olla paljaina talvellakin.
    Kirjoitit hienosti kutomisen tuomasta mielihyvästä. Huomaan usein esimerkiksi sukkia tehdessäni, ettei päämäärä siinä työssä ole lainkaan tärkeintä, vaan tekemisen ilo ja ajatusten keveneminen. Kudon yleensä televisiota katsellessa, mutta yllättäen huomaan unohtaneeni ohjelman seuraamisen. Onnistumisen iloa tarjoaa taasen jonkun mutkikkaamman neulemallin valmistuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Sukat pitää kai saada mahtumaan matalavartisiin kenkiin ja siksi niiden pitää olla varrettomia?

      Käsillä tekemisen luova ilo on yllättävän suurta 🧡.

      Poista
  5. Ai vitsit, miten ihania! Mä olen aidosti hyvällä tapaa kateellinen ja ihailen kaikkia, jotka osaavat ja pystyvät kutomaan <3 Villasukkiin mulla on rakkaussuhde ja pidän niitä jatkuvasti: ohuempia, paksumpia, eri kuosisia. Jotenkin vain oma pää ja "hermot" ei kestä niiden tekemistä, eikä ainakaan sen uuden opettelua. Edellisistä on varmasti helposti 30 vuotta. Toisinaan revittelen ja mietin, josko opettelisin, mutta.. Tunnen itseni, rauhoittuminen ja muu olisi siitä tekemisestä hyvin kaukana.
    Loistavaa, että sinä osaat ja olet löytänyt tavan.
    Mulla ehkä metsä on se suurin rauhoittaja, musiikki ja muu käsillä tekeminen, ei kuitenkaan kutominen/virkkaaminen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi!

      Jotkut kertovat rauhoittuvansa leipoessaan. Minulle leipominen on puolestaan sellainen massiivinen stressin kasvattaja, että siitä on ihan hyvä pysyä erossa. Ihanaa on toki syödä jonkun toisen tuoreita leipomuksia 🤤.

      Käsillä tekeminen on hyvää täytettä sille ajalle, jolloin metsässä on ihan liian pimeää liikkua tai sinne ei muuten pääse 🐛.

      Poista
  6. Ihania sukkia olet saanut aikaan! Päättely ei ole minunkaan lempipuuhaani, joten nykyisin käytän aika usein noita valmiiksi väriä vaihtavia lankoja. Marraskuun harmailla innostuin neulomaan sukkia pitkästä aikaa ja ennen joulua niitä tuli seitsemän paria. Nyt on ollut taukoa ja mielipuuhaani on ollut pikku taulujen maalaaminen akryylimaaleilla. Koukuttavaa sekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Taulujen maalaaminen edellyttää jo aivan eritasoista osaamista kuin sukkien neulominen. Ylittää kirkkaasti mennen tullen minun osaamiseni rajat. Mielelläni katselen kuitenkin 😊.

      Poista
  7. Voi että, kun olet kutonut monet niin kauniit sukat!
    ja sillä samalla puikkojen kilkuttamisella myös itseni rentoutan, kun vaan olkapää antaisi siihen aina luvan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Harakka!

      Oletko kokeillut tukea itseäsi ja käsiäsi tyynyillä hyvää asentoon vaikkapa sohvalla istuessasi käsitöitä tehdessä? Jos rasituksen saisi pois sieltä olkapäältä, voisi toimiakin.

      Minulla on olkapääkin (yllätys, yllätys) joskus kiukutellut ikävämminkin. Sopivasti tuetulla asennolla sukkatehdas pääsi jatkamaan tuotantoaan 😉. Tokihan minun olkapääni on voinut kipuilla ihan eri syystä kuin sinun olkapääsi, eivätkä neuvot ja ehdotukset päde silloin ollenkaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!