Olen ihan täpinöissäni kevään edessä. En edes ehdi kaikkialle, minne haluaisin. Pitäisi olla monta persoonaa samassa ajassa, jotta pääsisi tarkastamaan kaikkien kiinnostavien paikkojen kevään etenemisen päivittäin. Niin paljon tapahtuu ja yhdessä paikassa vietetty aika on pois muilta paikoilta. Toisaalta hätäily ja paikasta toiseen lennähtely vähentää elämysten syvyyttä. Syvyys tulee siitä, kun pääsee tarkkailemaan samaa paikkaa, eläintä tai tapahtumaa pidemmän aikaa ja havaitsee eri vaiheita ja vivahteita. Kiireessä eteen osuu mitä sattuu ja pysähtymisen elämys jää kokematta.
Tytär oli viikonloppuvieraana perjantaista sunnuntaihin ja meidän italialaistyylinen perhe ensin -mentaliteettimme pääsi taas nautiskelemaan olemassaolostaan. Olen kiitollinen tästä(kin) viikonlopusta, arjen harmit jaksaa hyvän lähipiirin kanssa aina vahvempana.
Luontoelämyksiäkin kertyi etenkin perjantaisen vuosilomapäivän myötä oikein runsaasti. Ihana elämys oli löytää hömötiainen äänen perusteella (jota en siis tunnistanut). Utelias mieli etsi hömötiaisen kuusen oksilta. On se hassua, miten mieli jaksaa ilahtua tällaisista kohtaamisista 🥰.
Luonto on mahtavan hyvä hiljentymispaikka ja terapeuttikin tarvittaessa. Tämä hömppä löytyi ihan pellon vieressä kasvavasta kuusesta. Samalla tavalla pellon reunalla kuunnellen löysin laulurastaan ja keltasirkut. Hanhet huomasin jo ennen ääniäkin. Kurjet huutelivat, niitä en nähnyt. Kiurut tunnistin ensin laulusta, sitten näin ne myös lennossa.
Ihanaa kevättä!
Kivoja kuvia. Jos et aiemmin tunnistanut hömötiaisen ääntä/merkiääntelyä, niin todennäköisesti nyt jatkossa sen tunnistat, koska koit elämyksen löydettyäsi tämän hömötiaisen äänen perusteella. Nuo on ihania hetkiä luonnossa, kun oivaltaa, kokee, näkee tai oppii uutta.
VastaaPoistaKiitos, Anu!Minun muistini tarvitsee tavallisesti muutaman toiston pelatakseen kunnolla näissä asioissa. Toivotaan, että toistoja osuu kohdalle lähiaikoina 👍.
PoistaOnnistuneet kuvat hömötiaisesta. En kyllä sen ääntä tunnistaisi. Pitääpä käydä Luontoportissa kuuntelemassa.
VastaaPoistaVoin hyvin kuvitella, miltä lehmistä tuntuu kevätlaitumelle päästessään. Olo on näinä päivinä itsellä sen kaltainen. Niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei edes osaa yhteen asiaan keskittyä. Ehkä tosiaan voisi hetkeksi keskittyä yhteen asiaan ja syventyä siitä nauttimaan.
Nautinnollista sunnuntaita sinulle!
Kiitos,Between!
PoistaLuontoportissa oli hömälle kaksi vaihtoehtoista ääntä. Tämä hömö äänteli sillä jälkimmäisellä.
Lehmäravi on ihan ok näin keväällä 😊. Aina välillä kannattaa pysähtyä vähän katsomaan ja kuuntelemaan, ja sitten voikin lähteä lehmäraville uudestaan ihan hyvällä omallatunnolla minun mielestäni 🥰.
Kuulostaa siltä että muutama riistakamera olisi sulle sopiva lahja;)?
VastaaPoistaHauskoja kuvia.
Juu! Riistakameraa olen muutamaan otteeseen pohtinut puolitosissani, mutta ne parhaimmat luontoelämykset eivät ikävä kyllä eksy meidän asevelikylän tontillemme. Pitäisi ostaa maapläntti jostain ja sinne voisi sitten leiriytyä riistakameran kanssa 😊.
PoistaKauniita kuvia. Nätin näköinen lintu.
VastaaPoistaKiitos, Kuvakehrääjä!
PoistaHömö on kaunis pallero 🥰.
Ihana tintti;-))
VastaaPoistaOn se!
PoistaKiitos, Suvi 🥰.
VastaaPoistaIhan sama tunne minulla aina huhtikuussa, että joka paikkaan pitäisi kerätä. Minullakin oli tytär kylässä viikonlopulle ja kiertelimme Dr paikkoja. Mutta yhä vähemmän on lintuja. Vai luulenko minä vain! Mutta kyllä minusta ennen on ollut vesilläkin jo vilkkaampaa tähän aikaan.
VastaaPoistaIhana huhtikuu 😊.
PoistaKoen itseni vieläkin aika tuoreeksi luontoilijaksi, aloitinhan kaiken kesiki-ikäisenä ihan alusta. Sikäli oma tuntumani lintujen esiintymiseen on todella huono.
Kevät saa aikaan minussa saman; joka paikassa pitäisi olla ja kaikkialle ehtiä. Tuntuu, kuin heräisi eloon!
VastaaPoistaTältäköhän talvehtineesta, heräilevästä perhosesta tuntuu? 🦋
PoistaKaunista kevättä :)
VastaaPoistaJuuri sitä 🥰.
PoistaTodella upeita kuvia. Hömötiainen on ihana pikku lintu.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaMahtava tuuri oli törmätä tuohon yksilöön 👍.