lauantai 12. kesäkuuta 2021

Pohdiskelua ja neidonkorento

Ristiriitaista

Joidenkin asioiden kanssa minulla on ristiriitainen suhde. Toisaalta en tykkää niistä ollenkaan ja toisaalta minulla on ihan kivaa niitä tehdessäni. Kyse on jotenkin kokonaisuudesta ja tasapainosta. Tietyllä tavalla, tietyssä yhteydessä ja tietyllä tarkoituksella jokin muuten vähemmän vetoava asia saattaa olla kovastikin mukavaa ja palkitsevaa.

Siivoaminen on ihan tyypillinen esimerkki tällaisista asioista. En kuuna päivänä voisi kuvitella siivoavani aamusta iltaan saati sitten työkseni. Siisteyden kaipuuni on aivan liian matalalla tasolla siihen. Mutta sateisella tai kylmällä kelillä, erityisesti jonkin perhejuhlan lähestyessä siivoilen mielelläni vähän ja sitten vähän enemmänkin. Siivoutuneet paikat palkitsevat mielen.

Excelin kanssa työn tekeminen olisi todella kammottavaa, jos se olisi ainoa työn painopiste. Mutta pienempinä (ja valikoivampina) annoksina se on peräti koukuttavaa. Silloin teen sitä saavuttaakseni jotain, mitä muuten en tavoittaisi. Ja se palkitsee niin ihanasti!

Omassa työssäni työn ilo koostuu juuri tällaisista sopivista ja motivoivista kombinaatioista. Mikään palasista ei välttämättä kutsuisi kokopäiväiseen tekemiseen, mutta kokonaisuuksien yhdeistelmä juuri sen hyvä porukan kanssa, jonka kanssa pääsen työskentelemään synnyttää innostuksen. Olenko ainoa outo, joka kokee näin?

Toki sitten on niitäkin ehdottomia ei-asioita, joista en ole löytänyt mitään ihanaa pieninäkään paloina. Kuten leipominen. Tai ompelu.

Luontoon

Sääennuste toimi kesäisesti. Ensin piti sataa puolesta päivästä alkaen, sitten iltapäivästä ja oikeasti muutamaa pisaraa lukuunottamatta meillä ei ole satanut ollenkaan. Mutta mahtavaa, ettei satanut silloin, kun luvattiin sateetonta. Lähdin parantuneiden sääennusteiden kunniaksi ulkoiluttamaan kameroita Nurmijärven Myllykoskelle. 

Koski on sinänsä aina kuvaamisen arvoinen. Mutta tämän päivän ihana yllätys oli neidonkorentojen runsastakin runsaampi määrä. Neidonkorennothan viihtyvät virtaavan veden läheisyydessä, joten harvemmalla ne asustelevat siinä heti kotipihalla.

Tässä postauksessa julkaisen enemmänkin liihottelukuvia timmien lähikuvien sijaan. Neidonkorennon siivet poikkeavat perussudenkorennon siivistä. Ne ovat pysähdyksissä supussa, eivät levällään ja lennossakin liihottaminen näyttää erilaiselta kuin tavallisen sudenkorennon lento. 

Tässä vielä linkki ihan mainioon neidonkorennoista kertovaan artikkeliin.

Liihottelukuvat eivät ole viimeisen päälle tarkkoja, mutta niistä pääsee tunnelmaan 👍.







Upeaa ja nautinnollista viikonlopun jatkoa!


12 kommenttia:

  1. Ohhoh, huikeita korentokuvia. Tää viimeinen on meikän lemppari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!
      Yhtä 'onnistunutta' kuvaa kohti tulee otettua aika monta muuta 'virittävää' kuvaa. Kyllä ne sieltä 😏.

      Poista
  2. Onpa upeita kuvia herkästä lentäjästä! Luojan kädenjälki on niin kaunista.
    Onnellista pyhäpäivää Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piipe!

      Eipä osaisi ihminen koskaan suunnitella ja toteuttaa mitään yhtä upeaa 👍.

      Poista
  3. Et ole a)ainut, b)outo. Aika normisettiä viehättyä kokonaisuudesta, yleensä työssä on jokin vaihe josta ei pidä mutta muutoin menee. Jos ei nyt innolla niin viitsii kuitenkin.

    Neito näyttää sähköjohdonpätkältä joka on saanut siivet;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sus'!

      Työstä keskusteleminen on välillä aika vaikeaa, kun yksi ääripää uskoo tekevänsä unelmatyötään ja ihmettelee, miksi muut ei. Ja toinen ääripää uskoo työn olevan pakollista riivinrautaa elämän polulla eikä edes tavoittele työssä mitään unelmia.

      Kiva kuulla, että olen mielestäsi aika normaali 🤭.

      Poista
  4. Hienoja korentoja. Sait niiden upean turkoosinsinisen värin suorastaan loistamaan.
    Monet puutarhatyöt ovat siivoamiseen verrattava esimerkki. Harva tykkää kitkemisestä tai raskaista lapiotöistä. Kun silmissä ja mielessä kuitenkin siintää tavoiteltu lopputulos, sen ahertamisen jaksaa tehdä jopa iloisin mielin. Kaipa ihminen ihan luonnostaan haluaisi poimia mansikat kakussa. Ikävänkin työn jaksaa paremmin, kun ymmärtää kaikkeen sisältyvän annoksen tylsyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      'Eläköityneenä' puutarhaihmisenä allekirjoitan tuon täysin. Jopa tänään sateen jälkeen näin kotiloita pihassa ja siitä alkoi keruu. Inhottavinta ikinä, mutta ei sitä tekemättäkään voi jättää 😰.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Onhan se.
      Hämeessä tapasin tänään vain yhden neidonkorennon.
      Päivä oli kyllä melkoisen pilvinen ja viileä.

      Poista
  6. Ne on niin upeita nuo neidonkorennot soidinlennoissaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aivan täpinöissäni niitä seuratessani. Aina kun aurinko pilkahti esiin pilven takaa, kuhina yltyi 😍.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)