keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Tyhypäivää taiteellisissa merkeissä ja Kummakiven profiilia

Tänään töissä oli tyhypäivä eli keskityttiin työhyvinvoinnin kehittämiseen.

Aloitimme aamupalalla, osallistuimme visailuun ja siirryimme Ateneumiin opastetulle kierrokselle. Oma taidetuntemukseni ja -osaamiseni on pahasti pakkasen puolella, joten päivä tarjoili paljon uutta.

Maantie Hämeessä / Helteinen kesäpäivä -maalaus ilahdutti minua, sillä löysin siitä paljon yhtäläisyyksiä valokuviin samoin kuin asuinseutuni historiaan. Tämän taulun oli tehnyt Werner Holmberg (1830-1860).


Minulla on musiikkiluokkalaisena ollut kuvaamataitoa koulussa vain viidennelle luokalle ja siltäkin ajalta opettajien palaute oli melkoisen lannistavaa, välillä myös julkista. Kaikkea ei vain voi osata. Onneksi tämä osaamattomuus ei mitenkään murtanut henkistä selkärankaani. Kammoni kuvaamataiteita kohtaan toki kasvoi aika äärimmilleen ja olen löytänyt itseni piirtämässä ja maalaamassa vain lasten ollessa pieniä heidän seuranaan ja 'esimerkkinään'.

Nämä (näyttelyn) maalaukset on tyypillisesti maalattu sisätiloissa kaukanakin itse kohteesta. Siksi maalaus ei aina ole ihan pelkästään realistinen. Tässä maalauksessa huomioni kiinnittyi heti kärryjen vasemman puoleisten renkaiden jälkiin. Jos ne olisivat aitoja, kärry olisi osunut vasemmalla olevaan isoon kiveen aika väistämättä. Tai väistämisestä huolimatta 😂.

Taidekierroksen ja lounaan jälkeen suuntasimme tekemään taidetta ihan itse. Ohjelmassa oli akryylimaaleilla maalaamista Paints and Friends -työpajaan. Uteliaisuuden ja puolikauhistuneisuuden sekaisin tuntein odotin tätä osuutta. Maalaaminen on ehdottomasti ja isosti epämukavuusaluettani. Toisaalta tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus heittäytyä kokeilemaan.

Opastus oli ihanaa. Mutta alkuun pääseminen oli minulla vaikeaa. Kaikilla muilla taisi olla jo noin puoli taulua alustettuna, kun minä vielä vetelin varovaisia viivoja lyijykynällä kanvaasille ja pyyhekumilla kumitin ne parhaan taitoni mukaan pois. Heittäytyminen oli todella, todella vaikeaa minulle, pelkäsin jo jääväni lähtökuoppiin. Jostain kuitenkin keräsin rohkeuden ja puolihulluuden ja ryhdyin toimeen.

Itseni ylittäminen, epämukavuusalueelle heittäytyminen ja kritiikin unohtaminen itseilmaisun (vaikkakin osaamattoman) tieltä olivat suuret voittoni ja saavutukseni. En ymmärrä maalaustekniikoista vieläkään mitään, mutta nähtävästi akryylimaalauksessa sivellin kannattaa kuivata ennen uudelleen maalausta. Heti tuli vähemmän itkuraitoja 👍.

Oman maalauksensa olisi saanut ottaa mukaan tai jättää sinne kuivumaan ja hakea myöhemmin. Minä otin kuvat omasta taiteestani enkä lähtenyt raahaamaan tekelettäni kotiin. Olen ylpeä heittäytymisestäni ja rohkeudestani. Meidän kodistamme kuitenkin karsitaan tavaraa, ei hankita lisää kuin pakon edessä. Hieno harjoitusmaalaus jää minulle siis valokuvana ja se on hyvä niin.

Tässä touhuni tulos. Mahdottomasti opin sekä maalaamisesta että itsestäni. Aiheena piti olla jokin kasvi. Minun kasvini oli tuollainen mielikuvitusjättimarja. Syksyä eletään ja ilta on ajankohta.


Kiitos Marialle ja Juhalle päivän organisoimisesta ja suunnittelusta! Tuli taas eteen kaikkea kivaa, mitä itsekseen ei tulisi tehtyä 🥰.


Syyslomareissulta pari kuvaa Kummakiveltä Ruokolahdelta. Pysäköintipaikka löytyy nykyisin helposti ja siellä on jopa opastintaulu.

Kummakivi on hauska ilmestys ja melkoisen iso.

Tässä vieressä mies ja koira vähän niin kuin mittasuhteina.


Tässä näkyy koira toisesta kuvakulmasta (alhaalla oikealla). Iso kivi siis.


Jääkauden jäämiä tämäkin. Monet ovat yrittäneet siirtää kiveä, mutta kukaan ei ole vielä onnistunut. Oli elämys tämäkin 👍.

Ihanaa loppuviikkoa sinulle!

16 kommenttia:

  1. Ihanaa, että uskalsit heittäytyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, arvostan! Ja lopputuloskin on oikein hyvä. Tuota Kummakiveä en ole muistaakseni "livenä" nähnyt, mutta muistan kuulleeni, että sitä on jollain koneellakin yritetty horjuttaa siinä onnistumatta. Voin olla väärässäkin. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Erikoiset Asiantuntijat!

      Omien epämukavuusalueiden haastaminen tuntuu usein lopulta todella hyvältä, vaikka alussa se kirpaiseekin. Niin kävi myös tällä kertaa 😊.

      Poista
  2. Jäin miettimään, että MIKSI sitä on yritetty siirtää?! Koska kaikki luonnon muovaama hieno pitää tuhota?
    Mie näen tuossa maalauksessasi hiukan sinua itseäsi - nöyrää vahvuutta. Taipumaton, mutta hiukan yksinäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!
      Olen kovasti otettu noista sanoistasi!

      Veikkaan vähän, että ovat miehiä nuo siirtämistä yrittäneet. Ei tule heti mieleen yhtään naista, jonka mieleen moinen tarve voisi tulla. Kai siinä on kyse jonkin näköisesti voiman näytöstä. Mutta silti: Olisiko siitä nyt sitten niin ylpeä olo, että sainpa tuhottua yhden Suomen komeimmista luonnonilmiöistä? Toisaalta harjulta katoilee säännöllisen epäsäännöllisesti rauhoitettua kylmänkukkaa. Kenelläköhän on väliaikainen ylpeys siitä, että rauhoitettu kasvi kasvaa omassa pihassa, kunnes maaperä osoittautuu vääräksi ja kasvi kuolee? Olisikohan tämä enemmänkin naisten juttuja?

      Poista
    2. Tuota kasvinsiirtoa olen ihmetellyt itsekin, kun lenkkireittini varrelta lähti kaunis valkoinen kissankello, kuoppa vain jäi. Että miksi kaikki pitää saada itselle? Kissankello nyt ei ole niin nirso kasvupaikan suhteen kuin kylmänkukka, mutta olisko nyt ollut ihan mahdotonta jättää se siihen, että muutkin kuin ITE vois sitä siinä ihailla?

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Jep.
      Oli paljon isompi, kuin kuvittelinkaan.
      se tarvitsee kuvaan jonkun mittasuhteen, ennen kuin pystyy näkemään sen ison kuvan 👍.

      Poista
    2. Katsokaa tätä Reissarin mainosta: https://www.esaimaa.fi/paikalliset/3795108
      Siinä kivi on pienennetty taikka siis mies suurennettu harhaanjohtavasti niin, että kivi näyttää ihan väärän kokoiselta. Sattumoisin seurasin tän kuvan matkaa, kun tiedän alkuperäisen otoksen ja siitä on retusoitu ihminen kiven alta pois.

      Poista
    3. Siinä on kyllä menty siitä, missä aita on matalin. Jollei tuo nyt ole jättiläinen 🤔😂.

      Poista
  4. Upeaa voimaa luonnossa. Ajattelen aina noista siirtolohkareista, miten voimakasta on läpinäkyvä jää. Uskomatonta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin!
      Jään lisäksi jääkauden sulamisvedet ovat tehneet myös ällistyttävää muokkaus- ja järjestelytyötä vieden paljon irtokiveä pois.

      Poista
  5. On huikeat kivenlohkareet!

    Sun taulu pysähdyttää. Pelkistetty, mutta voimallinen. Mä olen usein miettinyt, että musta olisi voinut tulla kelvollinen oman tyylinen "taiteilija" jos olisin harjoitellut. Mä tykkäsin etenkin vesiväreistä. Nyt on kutkutellut kokeilla öljyvärejä. Mites sitä sanotaan, 10 000 tuntia ja alkaa olla aika hyvä.

    Todella hyvä idea työhyvinvointiin. Itse olen käynyt Ateneumissa vain muutaman kerran ja viimeksi kauan aikaa sitten. Pitääpä ottaa asiaksi, kun taas Suomeen pääsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna!
      Suosittelen öljyvärien kokeilemista, jos se yhtään kutkuttaa.
      Kutkutuksia kannattaa rapsuttaa ja katsoa, mitä siitä syntyy (paitsi, jos on oikein kova ihottuma).

      Poista
  6. Luonnon voimat ovat ihmeellisiä. Iskä tuumasi joskus että kun se alkoi laulaa koulusssa musiikki tunnilla niin opettaja lähti luokasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava lauluääni siis. Sellaisen minäkin haluaisin, sillä tekisi ihmeitä 🥰.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)