perjantai 22. lokakuuta 2021

Ajatuksia kehon kommentoinnista ja syömishäiriöistä sekä lomapäivän Kondoilua

Ihmisen ulkonäön kommentointi on riskipeliä. Muistan elämäni varrelta paljon ikäväksi kokemiani ulkonäköni kommentointeja. Nuorena henkilökohtaisesti: "X kertoi haluavansa olla laiha, muttei niin laiha kuin sinä, koska se on jo rumaa." Äkiinnyin enemmän sanansaattajalle kuin alkuperäisen tokaisun lausujalle.

Samalta henkilöltä noin 20 vuotta myöhemmin julkisesti: "Ei uskoisi, että Susanna on nuorena ollut todella laiha!" 

Syömishäiriön näkökulmasta ulkonäön positiivinenkin kommentointi voi olla haitallista. Etenkin, jos se kohdistuu painoon. Hoikkuuden kehuminen voi olla paha virhe syömishäiriön näkökulmasta. Sitä on äkkiseltään jopa vaikea ymmärtää.

Olen oppinut, että parhaita kehumisen kohteita ovat asiat, joihin ihminen ei voi suoraan suorittamalla vaikuttaa. Syömishäiriöt ovat tyypillisesti tunnollisten suorittajien uhka.

Reippaus, reiluus, jaksaminen ja ystävällisyys ovat luullakseni kohtuullisen turvallisia kehumisen aiheita, kun haluaa kehua. Niissä on kohtuullisen vaikea ylisuorittaa. Toki kovasti tunnollisen nuoren tai aikuisen kanssa tässäkin kannattaa pitää tuntosarvet valppaina.


Syömishäiriöistä on aika vaikea löytää riittävästi tietoa. Aihe on puoliksi tabu varmasti monestakin syystä. Yksi vaikenemisen syy on olla ruokkimatta muiden syömishäiriöistä kärsivien ihmisten sairauksia lisää. Omaisten ja sairastuneiden intressit menevät tässä pahasti ristiin.

Syömishäiriö ei myöskään näy aina henkilön painossa. Sairaus on mielen sairaus ja henkinen kipu voi olla kova, vaikka paino pysyisikin vielä kohtuullisissa lukemissa, jopa ihan normaaleissa luvuissa. 

Jos kohtaat tunnollisen ihmisen, joka ei syö julkisesti ja urheilee yli kaikkien suositusten, saatat olla tekemisissä syömishäiriöisen ihmisen kanssa. Syömisestä, liikunnasta tai terveydestä puhuminen ei enää välttämättä toimi positiivisesti. Hän todennäköisesti tarvitsee silloin ammattilaisten apua.



Meillä on tänään satanut vettä melkein vaakasuoraan. Ikkunat olivat saderaitojen peitossa, sitä tapahtuu harvoin. Minun vuosilomapäiväni sujui univelkaa paikatessa, kotiaskareita tehdessä ja opintoja edistäessä. Kotiaskareissa keskityin Marie Kondo -tyyliin karsimiseen ja järjestämiseen. Pieni askel taas otettu eteenpäin 👍

Ihanaa sateisen lokakuun jatkoa! Sadepäivät ovat mahtavia tilaisuuksia Kondoilla ja karsia kotona 🥰.

6 kommenttia:

  1. Ihmiset eivät vaan osaa suhtautua apua tarviseviin ihmisiin. Oma napa on aina se tärkein. Mutta tuossa oli kuitenkin hyviä vinkkejä joita voi joskus tarvita. Keli on ollut aika hurja myös täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ollut sairas (tuolla tavalla), mutta otin kommenteista silti siipeeni.
      Syömishäiriötä läheltä seuranneena voin vain arvella, mitä kaikkea se herättäisikään sairaan henkilön päässä ja ajatuksissa.

      Noita vinkkejä olen oppinut sairaudesta toipuneelta henkilöltä.

      Aamulla meillä oli maa valkoisena ❄.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)

Lahti-päivä ja pohdintaa muistisairaan joululahjasta

Tässä vaiheessa elämää joululahjottavien lista on kutistunut pieneen osaan lapsiperhevuosista. Lisäksi läheisille riittää onneksi jo muutama...