keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Ampiaisia, arvostuksen osoitusta ja Koli

Meillä on ollut ampiaisongelma. Ampiaispesän olemassaolo tiedostettiin jo kesällä talon päätyä kunnostettaessa. Tai siis mies sitä kunnosti. Pesän hyrinä on kuulunut karmivasti makuuhuoneeseen, mutta se on jossain melkoisen näkymättömissä.

Viikko sitten makuuhuoneeseemme alkoi ilmestyä ampiaisia yksi kerrallaan. Tokkuraisia ja väsyneitä, aluksi (ja vieläkin) niitä pyydettiin yksi kerrallaan isoon tyhjään tulitikkulaatikkoon ja vapautettiin ulos. Yhtenä päivänä raja tuli täyteen ja tarkastin vaatehuoneen tilanteen. Siellä pörräsi kymmeniä ampiaisia. Vaatehuoneesta pääsee aika vapaasti muualle taloon. Tuossa vaiheessa kaivoin hyönteismyrkyn esiin. Epämiellyttävyystila ylitti jo kaikki rajat ja oma turvallisuuden tunne oli kadonnut taivaan tuuliin.

Sen päivän jälkeen ampiaisia on tupsahdellut makuuhuoneeseen ja yläkerran eteiseen toistakymmentä päivässä. Yläkerrassa on myös työhuoneeni. Ei kivaa. Suurin osa ampiaisista pääsee pelastusoperaatioiden tuloksena ulos vapauteen, mutta hankalimmissa paikoissa touhuavat örkit pitää myrkyttää.

Ampiaiskammoisena nämä tapahtumat tulevat välillä uniin ja herään muutaman kerran yössä ampiaisen surinaan ja kosketukseen (unta vain). Siinä ei kuitenkaan nukahda heti uudelleen 😡.


Olen mielessäni askaroinut (ampiaisten lisäksi) myös kiitollisuuden ja arvostuksen osoittamisen parissa. Kiitollisuus vaikuttaa nykyään vaikealta aiheelta. Olen muutamaankin kertaan vastaanottanut kommentin siitä, että toinen osapuoli ei halua joutua kiitollisuudenvelkaan. Ihan kuin se olisi sellaista gangsterimaista toimintaa, joissa kiitollisuuden aiheuttanut osapuoli voi vaatia velan nimissä ihan mitä vain ja milloin vain. Mutta ei kai se sellaista voi olla sivistyneessä maassamme? Eikö palveluksia voi enää tehdä enää kenellekään ilman pelkoa seuraamuksista ja velkojen takaisin maksusta?

Itselleni tyypillistä on antaa läheisille itsetehtyjä villasukkia tai itse kerättyjä suppilovahveroita tuoreina tai kuivattuina. Mitään en odota vastalahjaksi. Paitsi että tyypillisesti suomalaisen on vaikea jättää asioita siihen. Se kiitollisuudenvelka.

Keskiluokkaiselle ja hyvätuloiselle helpoin ja kliinisin mahdollinen arvostuksen osoitus toimii rahalla. Tarjotaan rahaa sukista tai suppilovahveroista. Ei mitään henkilökohtaista, vaan tilit selviksi, ettei jäädä mitään velkaa.

Minä annan sukkia ja sieniä vain arvostuksesta. Kiitos on upea juttu. Ja jos jotain muuta haluaa antaa, olisi upeaa, jos siinä olisi osa siitä panostuksesta, mitä minä käytän sukkia kutoessani tai sieniä kerätessäni. Jotain pientä omaa panostusta tai ajatusta. Minun arvostukseni ei ole rahalla ostettavissa tai lunastettavissa. Jos haluan myydä jotain, teen sen erikseen enkä pistä siihen mieltäni likoon. Mutta kiitos riittää. Rahan tarjoaminen tuntuu jotenkin pahalta. Jos sen ajan ja työmäärän laskisi, mikä sienten keräämiseen tai sukkien kutomiseen menee, summa olisi aika iso. Jos siis tekisin sitä ansaintalogiikalla.


Rahan tarjoamisen sijaan voisi vaikka kysyä lahjan tarjoajalta, mitä hän suostuisi vastaanottamaan vastalahjaksi. Ja jos toinen ei halua mitään, homma voisi olla sillä selvä.


Miten sinun läheisesi suhtautuvat, kun annat heille jotain omaa tekemää? Ja miten haluaisit heidän toimivan?


Ihanaa lokakuun loppua! Kohta vaihdetaankin kellot talviaikaan 👍.





18 kommenttia:

  1. Ampiaiset on hankalia. Meillä myrkytettiin ampiaisia ulko-oven yläpuolelta. Katon välissä on pesä. Aina niitä vaan ilmestyy jostakin, vaikka kuinka suihkutaa ampiaismyrkkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin, että vain kuningatar talvehtii. Kaikki muut kuolevat viimeistään lokakuussa. Näillä alkaa olla jo kiire!

      Poista
  2. Tuo ampiaisongelma ei kyllä ole mukavaa. Toivottavasti saatte ne häädettyä muualle, sillä ei ole kiva kun ampiaiset tunkevat asuintiloihin.
    Kiitollisuudenvelka on myös vaikea asia. Miksi aina tuntuukin siltä että pitäisi antaa vastalahjaksi jotain, jos joku toinen antaa meille hyvästä halusta jotain. Mutta niin se vaan menee, useimmiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muiden kuin kuningattaren pitäisi kuolla viimeistään lokakuussa. Teoriassa olemme aika lähellä voittoa siis. Käytännössä kuskasin makuuhuoneesta tänään 12 ampiaista ulos ja vaatehuoneesta löytyi lisää tuupertuneita yksilöitä 😡.

      Omalla tavallaan aika kamalaa, ettei ystävällinen anteliaisuus enää kuulu kaikkien arkeen, vaan kaikki mitataan rahassa 😳.

      Poista
  3. Olen saanut ystäviltäni sekä villasukkia että suppilovahveroita, mutta ei kyllä ole käynyt mielessäkään, että pitäisi niitä rahalla korvata. Kiitos riittää. Kenties joskus voin omalta osaltani huomioida antajia jotenkin.

    VastaaPoista
  4. Meille tuli parina kesänä sisälle seinäampiaisia, sellasia ohuita mustia, joilla oli vain pari kolme kapeaa keltaista raitaa, mutta kun tukki seinälevyistä rakoja, ne pysy huonetilan ulkopuolella. Nyt kun piti kesällä korjata jotain kattorempan jälkeisiä laiminlyöntejä, ei voinut kun oli ampiaispesä tehty sinne (kun oli jätetty rakoja, joita ei sais jäädä) ja lupasivat korjata syksyllä. Ei ole korjaajia näkynyt.
    Viimeksi kun itse sain siskolta ylimääräisiä Das-massapaketteja, kysyin vain että mitä oon velkaa niistä. Mun mielestä se on hyvä tapa varmistaa, haluaako lahjoittaja jotain vastapalveluksia vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän täytyy ehdottomasti paikantaa tarkasti tämä ampiaispesä, en halua jatkossa samaa murhetta. En tosin ole ottanut selvää, käyttävätkö ampiaiset vanhoja pesiään uudelleen vai tekevätkö joka kevät uuden 🤔.

      Siskolta voi kysyä, mitä on velkaa, mutta vähemmän läheiselle esitettynä tuokin kysymys saattaa olla kylmää. Tai sitten vain itse ylireagoin (kuten usein).

      Miten olisi vain: Voinko korvata tämän jotenkin?

      Poista
    2. Hyvä on tuokin, mutta ainakin sisko ymmärtää "velan" ihan niinku se on tarkoitettukin, että ei rahaa vaan ihan mitä tahansa vastapalvelusta. Mutta voi olla että siskot on eri asia.

      Ampiaiset tekee joka kesä uuden pesän, mutta jos paikka on hyvä, niin mielellään tekevät vaikka siihen viereen. Siksi mie en usko esim. niihin virkattuihin valeampiaispesiin.

      Poista
    3. No niinpä. Siskoista minulla ei ole mitään kokemusta, ikävä kyllä.

      Tuo ampiaispesävinkki tuli tarpeeseen, kiitos!!!

      Poista
  5. Toivottavasti pääsette eroon ampiaisista. Minulla on vähemmän vaarallinen hyönteistaistelu menossa: jostain pääsi banaanikärpäset leviämään keittiöön ja niitä on ihan hirveästi.

    Tuo kiitollisuudenvelka ei ole ihan tuntematon tunne minullekkaan. Olen joskus saanut sellaisia yllätyslahjoja, että minun on pitänyt hienovaraisesti tiedustella, että olenko jotain velkaa niistä. Useinmiten ne ovat olleet lahja ihan vaan antajan halusta ilahduttaa ja kerran pari on ollut sellainen tilanne, että kyseessä onkin ollut enemmän vaihtokauppa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Banaanikärpäset häviävät nopeasti säiden kylmetessä. Helpotus on lähellä! 🥰

      Minusta pyytämättä annettu lahja on lahja. Toki myönnän, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat hyötyä melkein kaikesta. Minulle yksi kollega harmitteli kovasti huonoa bisnes-vaistoani, kun annan villasukkia ilmaiseksi. Miespuolinen kollega ei ymmärtänyt lähestymiskulmaani, että antaminen voi olla hyve sellaisenaan, eikä etenkään sitä, mitä sukkalanka maksaa ja kuinka kauan aikaa sukkien kutomiseen menee. Siinä saisi olla melkoinen hinta sukkaparille, jos aikoisi päästä edes omilleen 😂. Mieluummin hellyydellä tehdyt sukat antaa mukavalle ihmiselle 🥰.

      Poista
  6. Oih! Alku kuulosti lupaavalta, kun tokkurainen ampiainen oli tulossa makuuhuoneeseen. Jossainhan sitä pitää nukkua. Mutta sitten kun niitä olikin niin paljon! Toivottavasti ongelma helpottaa ja ymmärtävät etsiä sijan jostain muualta.

    Toisten muistaminen on mukavaa. Siitä tulee itselle hyvä mieli. Mä luulen, että ihmiset, jotka itse ilahtuvat antamisesta ymmärtävät myös sen, että tästä ei ole rahaa tarkoitus tarjota. Toisaalta on totuttu elämään niin, että kellekään ei olla kiitollisuuden velassa, edes niistä sukista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksikin tokkurainen ampiainen petikaverina saattaa osoittautua hyvin epäkiitolliseksi kaveriksi, jos sen vieressä aikoo nukkua koko yön. Ainakin minun levottomalla ja heittelehtivällä nukkumistyylilläni 😂. Eilen pelastin yhden kaverin kömpimästä peitollani. Lokakuun aikana niiden pitäisi kuningatarta lukuunottamatta kuolla. Aika pian siis 🤔.

      Kiitollisuuden velan pelkääminen on surullista. Sen sijaan, että iloitsisi toisen ihmisen hyväntahtoisesta eleestä ja uusista sukista, pitää synkistellä sen kanssa, miten tästäkin kiitollisuuden velasta pystyy ikinä selviämään 😥.

      Poista
  7. Tutulta kuulostaa tuo ampiaisongelma. Meillä oli vuosia sitten lasten ollessa pieniä vastaava ongelma, että ampiaisia tuli joka raosta yläkerrran lastenhuoneeseen. Viimeinen pisara oli se, kun yksi niistä pisti aamulla vasta herännyttä lasta jalkapohjaan hänen yrittäessään nousta sängystä. Lopulta mieheni löysi välikatosta jättimäisen ampiaispesän, jonka halkaisija oli n. 70 cm. Se oli pakko myrkyttää ja irrottaa sieltä, mutta ei se meinannut mahtua edes jätesäkkiin. Muistaakseni tutkimme silloin asiaa, ja selvisi, että ampiaiset eivät tule vanhaan pesään uudestaan. Silti otimme pesän pois, kun se oli hiukan turhan kookas. Toivottavasti saatte ongelman ratkaistua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Joka tapauksessa täytyy nyt varmistaa, että uusia vastaavia vierailijoita ei pääse enää meidän kotiimme. Koko loppukesä kuunneltiin ampiaisten surinaa ja nyt niitä sitten on tupannut sisälle asti.

      Poista
  8. Kolin maisemat ovat mahtavia. Kävitkö tutustumassa pirunkirkkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä käynyt 😥.
      Siinäpä toisaalta hyvä syy palata tuonne uudelleen 😊.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)

Lahti-päivä ja pohdintaa muistisairaan joululahjasta

Tässä vaiheessa elämää joululahjottavien lista on kutistunut pieneen osaan lapsiperhevuosista. Lisäksi läheisille riittää onneksi jo muutama...