keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Motivaatiopuhe: Riskejä ja mahdollisuuksia

Arki iski, mutta minä iskin takaisin vielä kovemmin 🤭.

Työ tuntuu sitä enemmän puurtamiselta, mitä useampi ihana työkaveri vaihtaa tai suunnittelee vaihtavansa työpaikkaa. Pyrin keskittymään siihen, mitä minulla työssäni on, enkä siihen mitä siitä poistuu. Välillä ihmettelen, miksei juuri missään osata/haluta hyödyntää keski-ikäisten nälkää kehittyä työssään lisää, oppia jotain enemmän ja olla entistäkin parempia. Osaaminen ja motivaatio valuvat hukkaan (enkä puhu vain omasta puolestani) ja tyrkylle tulevat rutiinit sammuttavat ilon melko perusteellisesti.

Pitäisiköhän meidän(?) perustaa yritys pettyneiden asiantuntijoiden ja esihenkilöiden osaamisen yhdistämiselle?


Jos olisin auto, minun vaihtoarvoni olisi varmaankin melko heikko. Mutta käyttöarvoni olisi melkoinen. Koneeni on hyvässä kunnossa, kehitysohjelmani hyvässä vauhdissa ja takuuni varma. Mutta ihmisiä ei mitata niin. Ikävä kyllä. Minun pitäisi perustaa oma yritys päästäkseni tästä jotenkin eteenpäin kohti ammatillisia unelmiani. Ehkä niin päädyn tekemäänkin jossain vaiheessa, sillä paikoilleni en vain voi jäädä. Elämä kulkee eteenpäin.


Kaikki vaikeat vaiheet elämässä vaativat pysähtymään ja jättämään kaiken muun odottamaan. Pysähtyminen on ok. Olen tehnyt sen monesti ja se on ollut uuden tilanteen yllättäessä todella tarpeellista. Vaikeita vaiheita ja kriisejä voi kuitenkin kerääntyä yhden ihmisen elämään vaikka kuinka paljon. Kaikkea ei kannata pysäyttää odotellakseen parempia aikoja. Tätäkin elämää pitää elää tuossa samalla ja vieläpä ihan nytku-periaatteella (nyt kun on tällainen tilaisuus elämässä...).

Laatujohtamisen puolella puhutaan riskeistä ja mahdollisuuksista samassa yhteydessä. Ja niinhän ne ovatkin, samaa aihetta. Riski on kolikon toinen puoli ja toisella puolella elää mahdollisuus. Aina kannattaa pitää molemmat mielessä, muuten mennään metsään (syvälle).

Suomalaiselle ei ole tyypillistä keskittyminen mahdollisuuksiin tai etenkään niistä puhuminen. Mutta miksi ottaa riskejä, jos ei tavoittele mitään? Ja miksi ihmeessä jättäisi tavoittelematta mitään?

Elämän paras aika on juuri nyt. Hyödynnä sitä 💖

10 kommenttia:

  1. Kolikko vertaus pitää niin paikkaansa. Mahtava kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Elämä maistuu paremmalta, kun muistaa myös ne mahdollisuudet 👍

      Poista
  2. Sinulla on hienoja ajatuksia työstä. Tosiaankin miksi ei keski-ikäisiä kouluteta työssä, auttaa löytämään mahdollisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja!

      Olet oikeassa, kaikkiin työntekijöihin satsaaminen on kuitenkin työnantajankin etu.

      Poista
  3. Viisaasti kirjoitettu jälleen, Susanna! Kiitos hienoista lintukuvista.
    Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Tätä pohdiskelin viime vuoden, kun pohdiskelin mitä sitä seuraavat reilut 20 vuotta tekisin. Keski-ikähän ei tarkoita missään määrin sitä, että parasta ennen -päiväys olisi takana saati että viimeinen käyttöpäivä olisi lähelläkään. Iän karttumisessa ehkä kokemuksen lisäksi yksi parhaita puolia on se, että asioihin on erilainen perspektiivi ja pienistä ei enää hätkähdä, kun matkan varrella on ehtinyt nähdä ja kokea kaikenlaista. Myös motivaatiota ja puhtia löytyy varmasti siinä missä nuoremmillakin. Se mihin lopulta itse pohdinnoissani päädyin, oli askel lähtöruutuun ja paluu opintojen pariin alalle, josta aikanaan liikkeelle lähdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava 'peliliike'! Minunkin olisi pitänyt tehdä tuo hyvissä ajoin. En vain uskaltanut. En uskaltanut edes tosissani harkita.

      Aion silti kohdata lopun työelämäni voittajan ottein ainakin näin minun näkökulmastani. Aion tehdä asioita, joista nautin (en tietenkään pelkästään niitä), joista olen ylpeä ja innostunut. Joissa voin uusiutua, kehittyä ja nauttia ainakin melkein täysillä 😊.

      Mörökölli syököön sen, joka aikoo minua estää 🤴.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)