keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Sukkatehtailua ja aika kuluu (aina) niin hitaasti

Tässä kaiken ohessa sain keepin siihen vaiheeseen, että saatoin syöksyä taas turvallisen ja rentouttavan sukkatehtailun pariin. Keepin tekeminen on ollut kiinnostavaa, etenkin kun sitä mallia olen kehitellyt omasta päästäni. Mutta rentouttavaa se ei ole ollut.

Joka toinen sukkapari piti olla jämälankasukat ja oikaisin nyt sillä tavalla, että tähän sukkapariin on käytetty vain yhden väristä lankaa. Langan vähäisyyden vuoksi tein näihin sukkiin tavallista lyhyemmät varret. Tai en siis oikeastaan tiedä ollenkaan, mikä on minun sukkapareissani ns. normaali varren pituus. Se tuntuu vaihtelevan pari parilta. Jämälankasukissa on kuitenkin aina keskimäärin muita lyhyemmät varret. Haluan päästä niiden jälkeen mahdollisimman pian seuraavan, ehyen sukkaparin väsäämiseen kiinni.

Varren pituus näissä oli 11 cm. 




Toiset vapaasti neulottavat sukat lahjalangoista ja selvästi pitemmillä varsilla: 27 cm.




Seuraavat sukat odottelevat yhteisiä työskentelyhetkiä puikoilla 😊.

Myönnän, ettei tämä mitenkään luovalta näytä, mutta malli elää pikkuisen sukkapari toisensa jälkeen. Kokeilen aina jotain (pientä) hieman uutta. Mutta kohta täytyy kyllä keksiä uusi sukkamalli 😂.



Ymmärtääkseni elämää paremmin, olen ryhtynyt taas lukemaan artikkeleita ja tutkimuksia narsismista. Ihan hissukseen, en mitenkään apinan raivolla. Vähä vähältä kuitenkin. Minä tarvitsen tietoa ja dataa melkein kaikkeen. Narsismista ei ilman tietoa selviä mitenkään, jos se tulee lähelle. Nämä ovat niitä matkoja menneisyyteen, joiden avulla yritän ymmärtää nykyisyyttä. Ihan varmuuden vuoksi varmistan, ettei kyse ole missään nimessä omasta nykyperheestäni. 

Persoonallisuushäiriöt ovat hurjia juttuja, joista puhutaan liian vähän tai niitä populisoidaan yleistämällä ja liioittelemalla. Narsistien läheisten on vaikea saada tukea, aihe on niin vaiettu.


Asiasta kukkaruukkuun: Kaikki aikuiset toistavat aina sitä, miten aika kuluu nopeasti. Minä olen joukon erilainen rikkaruoho ja minun aikani kuluu hitaasti. Työviikko aivan erityisen liian hitaasti. Ottaa pataan, kun kuulen tuon toistuvan mantran ajan kulumisesta nopeasti. Ikään kuin se olisi tosiasia, vaikka se on vain henkilökohtainen kokemus - jota minä en koe.

Onko ketään muita, joiden mielestä aika kuluu hitaasti ja joiden päivät ja viikon ovat tavattoman pitkiä?


13 kommenttia:

  1. Päivät kuluu usein hitaasti, mutta lapset kasvaa nopeasti. Syksy kuluu hitaasti, mutta kevät nopeasti. Aika on sillä tavalla suhteellista, ja huomenna on taas perjantai :)
    Sun sukat on upeita! Tykkäisin osata palmikon, mutta sitten ei vois kattoa telkkaria samalla kun kutoo sukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!

      Valepalmikko on hämäävän helppo, sitä voi tehdä helposti televisionkin kanssa. Toisaalta palmikkoakin voi tehdä sen verran niukasti, että se koristaa, muttei tuota paljon tarkkailuhetkiä 👍. Kauhean helppoja perusmuodoissaan molemmat.

      Minun ajantajussani on joitakin kummallisuuksia, jotka eivät välttämättä kuulu asiaan. Mutta kyllä minullakin on uppoutumisia, jolloin aika kuluu siivillä, siksi joudun laittamaan itselleni muistutusherätyksiä kaikista tärkeistä asioista.

      Saatan elää torstaita jo tiistaina, eikä silloin ole ihme, että viikko tuntuu pitkältä 😂.

      Poista
  2. Mä ajattelen, että ajan kuluminen on kiinni ihan asiasta. Toisinaan päivät kuluu tooooosi hitaasti. Samoin, jos odottaa jotakin, aika matelee.
    Jälkikäteen katsottuna aika taas on kulunut nopeasti -vaikka viimeiset viisi vuotta-. Tai loma tai viikonloppu.
    Upeita sukkia! Kadehdin kaikkia sukan kutojia, olivat ne sitten simppelimpiä tai haasteellisia. Ehkä minäkin saan jossain kohtaa innostuksen opetella. Nyt teen vain kaikkea, jossa saa tehdä suoraa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, helmi!
      Suoran kutomisesta on vain pieni ele sukkaan päin. Se on helpompaa, miltä näyttää 👍.

      Poista
  3. Upeita sukkia olet tehnyt, ja niissä on ihanan pitkät varret. Minulla aika kuluu välillä hitaasti tai nopeasti päivän kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja!

      Nyt on meneillään pitkävartinen kausi.
      Ripelankasukissa tosin tyydyn hyvin niukkaankin varteen päästäkseni hommassa eteenpäin 😂.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Valepalmikolla voi korvata joustinneuleen melkein missä vain, kun hieman tuunaa silmukkamäärää isommaksi. Se on joustavaa ja yllättävän nättiä 😊.

      Poista
  5. Aivan ihania sukkia olet neulonut. Niin kauniit väritkin. Yleensä aikani kuluu melko nopeasti, mutta nyt kun joudun olemaan koronan takia kotona neljän seinän sisässä, niin tuntuu, ettei aika kulu mitenkään. Ei oikein jaksa edes lukea.

    VastaaPoista
  6. Minä olen elänyt vuosikausi jossain aikaparadoksissa. Yksittäinen päivä saattaa olla todella pitkä. Monesti tuijottelen kello jo lounaan jälkeen, että vielä niin monta työtuntia edessä ja haluaisin jo päästä vapaalle. Samaan aikaan viikot ja jopa kuukaudet kuluvat ihan hetkessä.

    Hienot sukat jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rouva Kepponen!

      Mahtavaa, miten monenlaisia aikaparadokseja onkaan!
      Kuinka huikeaa olisikaan kokea omaa elämäänsä hetki toisen henkilön todellisuuden kautta 🤔.

      Poista
  7. Kauniita sukkia. Olet kyllä taitava.
    Minunkin mielestäni päivät tuntuvat melkein aina (ja varsinkin nyt korona-aikaan) ihan liian pitkiltä. Pakko yrittää keksiä jotain tekemistä iltaisin, että kello tulisi niin paljon että voisi mennä nukkumaan. Sitä vastoin viikot ja kuukaudet tuntuvan aina vaan menevän tosi nopsaan.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!
      Taito on oikeasti vain helppoa valepalmikkoa, muttei kerrota kenellekään 🤭!

      Tajusin eilen, että joulusta on vasta reilu kuukausi! Ehdin jo soimaamaan itseäni vaikka minkä laiminlyömisestä, ennen kuin hoksasin, että aikaa on vielä paljon.

      Poista

Kiitos kommentistasi!