Tammikuussa näyttää tapahtuvan vaikka mitä!

Kuvia en ole ehtinyt ottamaan, mutta toivottavasti taas ihan lähipäivinä 👍.

Meillä Hämeenlinnassa on päästy kuuntelemaan hävittäjien lentoharjoituksia oikein ilotulitusvauhtia ja useamman päivän ajan. Hieman helpompaa olisi tuohon meteliin sopeutuminen, jos siitä olisi saanut jotain etukäteistietoa. Koirakin on ollut aivan säikkynä. Mutta tänään vihdoin Yle uutisoi asiasta. Paikallisessa Fb-ryhmässä kysely lennoista on lähinnä virittänyt vitsinikkarit ja trollit liikkeelle. Oli tyhmää kysyä sieltä mitään.

27 vuotta ollaan asuttu samassa talossa ja ihan ensimmäistä kertaa täällä lennetään. Ja nyt oikein maailmanluokan tyyliin.

Äitini ottaisi mielellään keepin hartioitaan lämmittämään, mutta yksinkertaisen ohjeen löytäminen on ollut haastavaa. Englanninkieliset ohjeet eivät useinkaan käytä kaavioita, vaan kaikki ohjeet ovat kirjaimin koodattuja. Niitä on vaikea lukea. Haluaisin jotain helpompaa, silti kevyellä palmikkosäväyksellä.

Pihassa vieraili tänään peräti neljä närheä samaan aikaan. Ovat mokomat oppineet räpiköimään pähkinäautomaatin kanssa ja tyhjentävät sitä urakalla 😂. Täytyy huomenna muistaa tankata ruokintalaite ja laittaa ostoslistalle lisää rikottuja pähkinöitä. Ihania vieraita ovat kuitenkin.

Puissa ja maassakin lentelee pienten lintujen parvi. Selvästi pienempiä kuin talitiaiset, joten veikkaisin vihervarpusia. Olen välillä kiikareilla yrittänyt katsoa, onko joukossa myös urpiaisia, mutta vikkelästi ovat poistuneet paikalta ennen kuin olen saanut kiikarit ja itseni viritettyä toimintakuntoon.

Urpiainen vuosimallia 2018

Isän hauskat tokaisut jäävät toisinaan hymyilyttämään päähäni. Viime kerralla isä tarvitsi ensin apua ja sitten ei tarvinnutkaan, kun hoitaja saatiin vihdoin paikalle. Nuori hoitaja yritti siinä avittaa tilannetta, kun paikalle saapui hieman kokeneempi hoitaja - henkilöstöpula oli ilmeinen, nuoren hoitajan puhelin oli soinut jo monesti.

Kokeneempi hoitaja ei ollut yhtä kärsivällinen kuin nuorempi kollegansa ja hän kysyi hieman tuskastuneena isältäni, että miksei hän ollut kertonut hoitajalle, ettei tarvinnut apua. Kuuntelin keskustelua hieman kauempaa ja isä ihmetteli takaisin, että ei hän ole nähnyt mitään hoitajia. Kokenut hoitaja vastasi siihen, että tuollahan se on, aivan takanasi. Siihen isä vastasi paljon puhuvasti, että niinpä niin! Eihän siinä voinut hihittelemään ryhtyä, mutta ei tietenkään isä voinut nähdä takanaan olevaa hoitajaa. Hieman aikaisempi hetki puolestaan ei enää ollut hänen muistissaan.

Tänään oli tuotekehityksen erikoisammattitutkinnon arviointikeskustelu ja suoritukseni on nyt hyväksytty. Tutkintotodistus tulee postissa lähiaikoina. Puolentoista vuoden tahkoaminen on tullut päätökseen, nyt on hyvä olla. Opit otan ehdottomasti käyttöön jatkossakin. Huikean paljon olen oppinut (ja saanut aikaankin) tänä aikana. Koulutus tehtiin oppisopimuskoulutuksena työn ohessa ja työnantaja kustansi koko hoidon. Tässä ensimmäisessä ryhmässä meitä oli vajaa 20 osallistujaa ja uusia ryhmiä on käynnistynyt kaksi sen jälkeen. Mahdottoman upea mahdollisuus itsensä kehittämiseen!

Ihanaa tammikuun jatkoa! Mitä se sitten tuokaan tullessaan 💖