keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Tammikuussa näyttää tapahtuvan vaikka mitä!

Kuvia en ole ehtinyt ottamaan, mutta toivottavasti taas ihan lähipäivinä 👍.

Meillä Hämeenlinnassa on päästy kuuntelemaan hävittäjien lentoharjoituksia oikein ilotulitusvauhtia ja useamman päivän ajan. Hieman helpompaa olisi tuohon meteliin sopeutuminen, jos siitä olisi saanut jotain etukäteistietoa. Koirakin on ollut aivan säikkynä. Mutta tänään vihdoin Yle uutisoi asiasta. Paikallisessa Fb-ryhmässä kysely lennoista on lähinnä virittänyt vitsinikkarit ja trollit liikkeelle. Oli tyhmää kysyä sieltä mitään.

27 vuotta ollaan asuttu samassa talossa ja ihan ensimmäistä kertaa täällä lennetään. Ja nyt oikein maailmanluokan tyyliin.


Äitini ottaisi mielellään keepin hartioitaan lämmittämään, mutta yksinkertaisen ohjeen löytäminen on ollut haastavaa. Englanninkieliset ohjeet eivät useinkaan käytä kaavioita, vaan kaikki ohjeet ovat kirjaimin koodattuja. Niitä on vaikea lukea. Haluaisin jotain helpompaa, silti kevyellä palmikkosäväyksellä.


Pihassa vieraili tänään peräti neljä närheä samaan aikaan. Ovat mokomat oppineet räpiköimään pähkinäautomaatin kanssa ja tyhjentävät sitä urakalla 😂. Täytyy huomenna muistaa tankata ruokintalaite ja laittaa ostoslistalle lisää rikottuja pähkinöitä. Ihania vieraita ovat kuitenkin.


Puissa ja maassakin lentelee pienten lintujen parvi. Selvästi pienempiä kuin talitiaiset, joten veikkaisin vihervarpusia. Olen välillä kiikareilla yrittänyt katsoa, onko joukossa myös urpiaisia, mutta vikkelästi ovat poistuneet paikalta ennen kuin olen saanut kiikarit ja itseni viritettyä toimintakuntoon.

Urpiainen vuosimallia 2018


Isän hauskat tokaisut jäävät toisinaan hymyilyttämään päähäni. Viime kerralla isä tarvitsi ensin apua ja sitten ei tarvinnutkaan, kun hoitaja saatiin vihdoin paikalle. Nuori hoitaja yritti siinä avittaa tilannetta, kun paikalle saapui hieman kokeneempi hoitaja - henkilöstöpula oli ilmeinen, nuoren hoitajan puhelin oli soinut jo monesti.

Kokeneempi hoitaja ei ollut yhtä kärsivällinen kuin nuorempi kollegansa ja hän kysyi hieman tuskastuneena isältäni, että miksei hän ollut kertonut hoitajalle, ettei tarvinnut apua. Kuuntelin keskustelua hieman kauempaa ja isä ihmetteli takaisin, että ei hän ole nähnyt mitään hoitajia. Kokenut hoitaja vastasi siihen, että tuollahan se on, aivan takanasi. Siihen isä vastasi paljon puhuvasti, että niinpä niin! Eihän siinä voinut hihittelemään ryhtyä, mutta ei tietenkään isä voinut nähdä takanaan olevaa hoitajaa. Hieman aikaisempi hetki puolestaan ei enää ollut hänen muistissaan.


Tänään oli tuotekehityksen erikoisammattitutkinnon arviointikeskustelu ja suoritukseni on nyt hyväksytty. Tutkintotodistus tulee postissa lähiaikoina. Puolentoista vuoden tahkoaminen on tullut päätökseen, nyt on hyvä olla. Opit otan ehdottomasti käyttöön jatkossakin. Huikean paljon olen oppinut (ja saanut aikaankin) tänä aikana. Koulutus tehtiin oppisopimuskoulutuksena työn ohessa ja työnantaja kustansi koko hoidon. Tässä ensimmäisessä ryhmässä meitä oli vajaa 20 osallistujaa ja uusia ryhmiä on käynnistynyt kaksi sen jälkeen. Mahdottoman upea mahdollisuus itsensä kehittämiseen!


Ihanaa tammikuun jatkoa! Mitä se sitten tuokaan tullessaan 💖

20 kommenttia:

  1. Onnittelut tutkinnon johdosta! Tuollaiset oppisopimuskoulutukset ovat tosi hyviä. Saa sekä palkan, että oppia uutta.
    Niin söpö tuo pikkuinen urpiainen. Me lopetettiin joitakin aikoja sitten lintujen ruokkiminen, kun näin yöllä ikkunasta pihalle vilkaistessani jonkin rotan näköisen lyllertävän lintulaudan lähettyvillä. Saattoi se olla jokin muukin eläin, mutta pelästyin niin, että halusin heti lintulaudan pois pihaltamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!
      Otin omasta koulutuksestani kaiken mahdollisen irti, ei näitä mahdollisuuksia tielle osu tämän tästä.

      Rotat eivät iske minunkaan positiiviseen luontohermooni. Tällä hetkellä ruokintapaikoilla on riittävästi lintuja napsimassa maahan pudonneet aarteet nokkiinsa eikä mitään jää nelijalkaisille (onneksi). Väijyn ruokintapaikkaa ja sen tilannetta päivittäin 👍

      Poista
  2. Huomenta!

    Haastan sut päivätehtävään nimeltä yllätysresepti! Otatko haasteen vastaan?💛


    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jasmin!
      Ihana haaste!

      En leivo ja kokkaamiseni on muutenkin aika rajoittunutta. Ehkä omassa reseptikirjassani on juurikin kolme reseptiä? Minäpä mietin tätä. Saatan hitaana hämäläisenä vielä kuitenkin hissukseen innostua 👍

      Poista
  3. Lämpimät onnittelut tutkinnon johdosta! Työtä vaatineiden etappien saavuttaminen tuo aina hyvää mieltä. Ja kaikki oppihan on tervetullutta.

    Söpö urpiainen. Niitä ei meidän pihassa ole näkynyt. Puoli tuntia sitten seurasin työhuoneen ikkunasta, kuinka kolme harakkaa koitti kiinnittyä talipötkötelineeseen ja nokkia siitä syötävää. Taisi kaikki pötköstä saatu energia kulua räpistelyyn. Tosin pötköön näytti tulevan isoja koloja. Isotkin linnut tarvitsevat ravintoa, joten syököön rauhassa.

    Isän luona maanantaina käydessäni huomasin hoitajapulan. Isän pyörätuolissa istuva seinänaapuri pyysi oven suussa minua auttamaan hänet vessaan. Kerroin, etten ole hoitaja (omaisia on kielletty avustamasta muita asukkaita - koronan ja vastuukysymysten vuoksi ymmärrettävää. Neuvoin kaveria painamaan rannekkeen hälytysnappulaa. Hän painoi sitä moneen kertaan, mutta sanoi sen olevan hyödytöntä. Hälytys ei piippaa mitenkään, joten ymmärrettävästi painaja saattaa ajatella, ettei se toimi. Ketään ei tullut ja kaveri oli jo kovin hädissään. Näin salin toisella puolella hoitajan, jonka viittoilin apuun. Hän tulikin auttaen isän naapurin vessaan. Pian vessasta kuului taas avunhuutoja. Pöntöltä olisi pitänyt päästä pois. Taas painettiin hälytinnappulaa, mutta kukaan ei tullut. Saattelin isän iltapäiväkahville ja lähdin itse pois. Isän naapuri istui yhä vessassa huutamassa jotain pyyhkimään. 20 minuuttia oli jo kulunut ensimmäisestä pyyhkimispyynnöstä. Hissin luona näin ensimmäisen henkilökuntaan kuuluvan, jota pyysin menemään miehen apuun. Ei mennyt, hän kuuluu eri osastolle.

    Minusta on mukava huomata, että sokeudesta ja muistiongelmista huolimatta isän huumorintaju on säilynyt. Välillä häneltä tulee hauskoja tokaisuja. Jokin aika sitten hän tokaisi häntä kahvipöytään taluttavalle hoitajalle, että on se hienoa ja halpaa olla humalassa ilman alkoholin pisaraakaan. Isää vähän huippasi, eikä askel mennyt suoraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Meidän 'vihervarpuset' osoittautuivat järripeipoiksi nyt, kun ehdin niitä vihdoin kiikareilla tiirailemaan. Ihania nekin 💖

      Ymmärrän tavallaan tuon hoitajapulan etenkin, kun itse pääsen paikalle vain viikonloppuisin pienimmän resurssoinnin aikaan. Etsin isälle hoitajaa ensin itse, mutta missään ei näkynyt ketään. Sitten painoin hälytysnappia, joka on käytännössä ihan isän itsensä ulottumattomissa. Aikamme saatiin silti hoitajaa odotella.

      Niin kauan, kun on huumoria ja siinä vielä terää, moni asia on ihan hyvässä reilassa (pääkopan kannalta).

      Poista
  4. Onneksi olkoon! Hieno suoritus kaiken keskellä <3

    Ootko Pinterestistä etsinyt keeppiohjeita? https://kotiliesi.fi/kasityo/neulonta-ja-virkkaus/keeppi-katso-yli-15-ohjetta/ ja Kotiliedelläkin oli pari kivaa. Mutta toki sie oot ne jo googlannu.

    Mulle tulee aina takaumia äidin loppuajoista, kun luen näitä sun isäjuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!
      Tämä on ollut toisaalta yksi kannattelevista voimista. Ehkä olisin muuten luovuttanutkin monen asian suhteen, mutta tämä piti saada päätökseen.

      Kiitos! Mahdottomasti on googleteltu. Krantulle ei kelpaa mikään paitsi jokin ohje, joka oli kirjoitettu ranskaksi. Eli sekään ei käy 😂😂😂😂😂

      Nyt puikoilla on valtavan selaamisen jälkeen omasta päästä raavittu suunnitelma. Aika näyttää aika pian, onko siitä yhtään mihinkään. Mutta kokeillaan 👍

      Tuleeko hyviä vai huonoja takaumia?

      Poista
    2. Huonojahan ne tahtoo olla, tai ainakaan ei hyviä. En siinä oman surun keskellä osannut ajatella selkeästi ja analyyttisesti, ja nyt harmittaa kun esim. en lukenut ääneen äitille sen lempikirjaa, sen se olis varmaan muistanu. Toisaalta ei se jaksanu keskittyä mihinkään kovin kauaa, olis saattanu vaan ärsyyntyä että mitä tuo vieras ihminen tuossa kälättää.

      Poista
    3. Jälkikäteen on aina kovin helppoa olla itselleen ankara ja vaativa. Aina jotain olisi voinut tehdä paremmin tai enemmän. Mutta sen on silloin tehnyt, mihin on pystynyt. Se riittää vallan mainiosti.

      Olit läsnä, se on mahdottoman paljon. Ja se vaatii paljon.

      Isän kanssa (vaikka onkin vielä juttukunnossa) tärkeimpiä juttuja ovat kaikki tässä ja nyt tapahtuvat asiat. Ei haittaa, vaikkei muista menneitä. Eikä haittaa, vaikkei aina muista minuakaan. Itse asiassa ihmettelen aina kovin syvästi, miten usein hän minut muistaakaan.

      Sinä luovuit pala palalta jostain rakkaasta. Minä olin luopumistyöni tehnyt moneen kertaan vuosien saatossa. Kaikki nyt tapahtuva on ihan ekstraa.

      Voisin katua kovasti sitä, miten en ollut aikaisemmin enemmän yhteyksissä heidän kanssaan. Mutta minä yritin. Monta kertaa. Eikä se onnistunut. Luopuminen oli silloin kipeää ja se tapahtui monissa kipeissä aalloissa. Siksi minulla on helpompaa nyt.

      Ehkä sinun tilanteesi on ollut kuitenkin paljon parempi. Sinulla on kaikki ne vuodet, joita minulla ei ollut. Enää en syytä itseäni niistä. Tein mitä jaksoin ja paljon enemmänkin. Nyt on toinen kierros tätä elämää.

      Ole armollinen itsellesi. Teit paljon todella vaikeassa tilanteessa. Kiitä itseäsi. Haleja 💖

      Poista
  5. Onnittelut tutkinnosta. Tuo kuva urpiaisesta on mahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Urpiaisia ei nyt sitten ollutkaan, vaan järripeippoja, kun pääsi kiikareilla tutkimaan. Upeita nekin 😊

      Poista
  6. Onnittelut tutkinnon johdosta! Olet ahkera, kun jaksoit työn ohessa opiskella.

    VastaaPoista
  7. Hienoa, Susanna, onnittelut tutkinnon johdosta ja erityisesti että jaksoit opiskella! Aikuisiällä opiskelu on kyllä usein motivoivempaa kuin nuorempana ja sitä haluaa saada opinnot nopeasti päätökseen. Silti se vaatii aika paljon aikatauluttamista, varsinkin tuollainen työn ohessa tapahtuva opiskelu, joten hatunnosto sille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Tuo oli niin kiinnostavaa, kun siinä pääsi kytkemään kaikkea uutta välittömästi omaan työhönsä ja keräämään hyödyt heti alkumetreiltä 😊

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)