sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Perheen kesken syömässä ja tytärtä kuvaamassa

Erikoisammattitukinnon hyväksytyksi tuleminen käynnisti jonkinlaisen projektin jälkeisen tyhjyyden. Pari päivää on ollut suunta hakusessa ja voimat vähissä. Olisi tehnyt mieli riemuita tuloksesta kaikilla kanavilla, mutta ei sitä kehtaa. Monet työkaverit ovat ohittaneet vastaavat tilanteet olan kohautuksilla ja pienellä välinpitämättömyydellä. On jotenkin noloa olla niin ylpeä omista tekosistaan, vaikka aika paljon panostinkin. Kai tässä pitää esittää vaatimatonta ja suomalaista hiljaista linjaa. (HYVÄ MINÄ, SILTI!!!)


Lauantaiksi saatiin kokoon taas koko perhe ja käytiin ruokailemassa paikallisessa ravintolassa (siis sellaisessa, joka oli näin aikoina auki - hyvä, että oli!). Ravintolan valitseminen on aina melkoisen kartoituksen tulos, sillä meidän perheemme ruokamaku ulottuu todella laajalle alueelle. Ravintolassa pitäisi olla niin monipuolinen menu, että kaikille löytyisi helposti jotain. Ja ennen kaikkea tietenkin ravintolan pitäisi olla auki!!! Ei ole niin helppoa ja yksinkertaista ainakaan täällä Hämeessä. Mutta olimme tyytyväisiä ravintolamme tarjontaan ja palveluun 👍


Tyttären kanssa kävimme valokuvailemassa Aulangolla. Ensimmäinen kohde oli Verkatehtaalla, mutta unohdin kännykkäni ja sen mukana pysäköintisovellukseni kotiin. Kolikkoautomaatit olivat suljetut ja huputetut. Lompakosta löytynyt euron kolikko ei auttanut nyt tilannetta mihinkään.

Kun keli on kylmä ja kuvaukset ulkona, pysymme viimeiseen asti lämpimässä autossa ja vasta kun kohde on riittävän selvä, siirrymme ulos. Kuvat otetaan nopeasti useammasta kuvakulmasta ennen kuin nenä ja posket alkavat punottaa. Meillä on tähän jo aika hyvä yhteinen rutiini 👍


Kuvia tuli otettua paljon, mutta erityisesti itseäni varten otin lähikasvokuvia pitemmällä objektiivilla. Taustan saa silloin blurrattua (sumennettua) mukavaksi kuin itsestään. Editoin kuvia tyttärelle erä kerrallaan. Tähän otin yhden minun lempikuvistani - lähikuvan.


Minulle kuvassa tärkeintä ovat silmät ja katse. Kuvattavat itse jaksavat murehtia hymyn tai muiden olosuhteiden vuoksi erilaisilta näyttäviä kasvojen (tai vartalon) piirteitään. Usein jotain sellaista, jonka he luokittelevat omaksi heikkoudekseen ja mitä he juurin sen vuoksi erityisesti tarkkailevat. Miksi ihmeessä me jaksammekin tarkkailla omia heikoimpia puoliamme sen sijaan, että keskittyisimme siihen, mikä meissä on upeaa ja mikä kuvassa loistaa aivan erityisesti?

Minä näen tyttären kuvassa suoran ja rehellisen katseen, aidon hymyn ja läsnäolon, keskittymisen kuvaushetkeen ja siihen pysähtymisen, lempeyttä, armollisuutta, kokemusta, viisautta ja hyvää tahtoa. Hän saattaa katsoa kuvaa erilaisin silmin kuin minä, mutta toivon, että hän näkee lisäksi myös sen saman kuin minä 💖


Mitä sinä haluaisit näkyvän parhaassa valokuvassa itsestäsi? Ulkonäkösi parhaat piirteet? Luonteesi valon? Vai ehkä molemmat?


Tämä henkilökuvaus koukuttaa yhä enemmän 💯


Ihanaa tammikuun loppua sinulle!

16 kommenttia:

  1. HYVÄ SINÄ! Ehdottomasti isoilla kirjaimilla. Mikä ihme meissä suomalaisissa saa vähättelemään itseämme ja omia saavutuksiamme? Tunnen pari ihmistä, jotka ovat vilpittömästi ylpeitä tekemisistään ja tuovat tekemisensä myös avoimesti esille. Näiden ihmisten parissa on kiva ja keveä olla.

    Sinulla on kaunis tytär. Kuvassa ensimmäisenä huomion kiinnitti silmistä näkyvä hymy, jota sitten hymyilevä suukin vahvisti. Kokeilin saamaani ensivaikutelmaa vielä uudemman kerran peittämällä kuvasta suun. Kyllä niissä silmissä on iloinen hymy.

    En osaa olla ollenkaan kuvattavana. Osittain siihen varmasti vaikuttaa se, että olen aina itse kameran takana muita kuvaamassa. Ilman muuta haluaisin omakuvissani näkyvän sekä ulkonäön parhaat piirteet että sisimmästä kumpuavan valon. Taitava kuvaaja saa ne esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa"
      "Ylpeys käy lankeemuksen edellä"
      "Kell' onni on, se onnen kätkeköön"
      Siinä varmaankin hyvää taustaa ja alkua kansallisen vaatimattomuusperinteemme tueksi. Ainakin minut on kasvatettu noiden normien mukaisesti.

      Kiitos, hän on kaunis 💖

      Silmistä lähtevä hymy on aitouden merkkejä, vaikkei ihmisen tarvitse läheskään aina hymyillä. Pohdin myös totisemman kuvan laittamista, mutta tämä tähän nyt päätyi.

      Arvostan katsekontaktia ja aitoutta, rehellisyyttä.

      Kuvaamiseen pitäisi olla riittävästi aikaa ja paljon uusia mahdollisuuksia. Kyllä se hyvä kuva (molempien mielestä) sinne sitten lopulta putkahtaa 👍

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Kyllä minä olenkin 🤭
      Melkein hävettää, kuinka ylpeä jaksan ollakaan 😂

      Poista
  3. Kyllä siitä saa riemuita, että on saavuttanut jotain, mikä eteen on tehnyt kovasti töitä!

    Henkilökuvaus tuntuu olevan haastavaa, ainakin kuvattavan kohdalla. "Hirvee, kauhee, ruma" vaikka muiden mielestä olis niin nätti. Ja tuntuipa olevan vaikeaa kuvaajallekin se, että halusin itsestäni mustavalkokuvia, jossa näkyy raatorehellisesti juonteet ja poskipussit, oikein kontrastin kera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!

      Ei se henkilökuvaus helppoa taida olla kenellekään.
      Käytännössä ei saa ripustautua yhtään ulkoisen palautteen varaan, sitä täytyy vain tehdä parhaansa. Minä tarvitsen kuvaamiseen paljon aikaa, paitsi isän kanssa, joka on nopean toiminnan mies 👍

      Muuten isän hällä-väliä-otetaan-nyt-vain-ne-kuvat-tyyli soveltuu minulle hyvin. Hän on keskimäärin tyytyväinen kaikkeen 💖

      Poista
  4. Onneksi olkoon ja onnittele kaikessa rauhassa itseäsi suuresta työstä. Tyttäresi on todella läsnäoleva kuvassa, lisäksi aito hymy ja hiljainen itsevarmuus ja kauneus. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja!

      Meillä syömishäiriö on vieraillut kahdesti ja todella vakavasti. Ulkonäkö ei ole hyvä puheenaihe, siinä on aina omat riskinsä. Ilo, aitous ja itsevarmuus ovat käyttökelpoisia kuvaamisen sanoja meilläkin 💖

      Poista
  5. Hyvä sinä! Kyllä saa tuulettaa!! Kukas kissan hännän nostaa.... Toki niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Mutta siis onnea!
    Kaunis tytär ja kaunis kuva, oikein onnistunut!

    VastaaPoista
  6. Hei Susanna, aivan hurmaava kuva, punainen rohkean väri,on upea kehys vaaleille hiuksille,punaiset huulet,jotka vaikuttaa suukottan katsojan pyörryksiin!Kaunis nainen,tyyni avoin kaunis katse.
    Ps. en pystynyt lukemaan tekstejä, pyydän avustajani lukemaan minulle, terv, Anni

    VastaaPoista
  7. Hienoa, että päätit juhlistaa valmistumistasi - se on ihan tervettä ylpeyttä omista saavutuksista.
    Henkilökuvaus on varmasti tosi kiehtovaa,ja sinä saat aikaan onnistuneita kuvia (mallikin on kaunis).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Malli myös rentoutui helposti ja uskalsi heittäytyä. Se auttaa aina 👍

      Poista
  8. Hienoa, Susanna!
    Kaunis on tyttäresi ja hyvin onnistunut kuva! Upeaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!