lauantai 23. huhtikuuta 2022

Isä sai torkkupeittonsa ja paluumatkalla näkyi kurkia

Tämän päivän velvollisuudet on suoritettu. Lisäksi päikkärit, F1-kisoja ja päivän yhteinen tv-hetki miehen kanssa. Seuraamme tällä hetkellä sarjaa nimeltä Wisting. En yhtään muista, miltä alustalta sitä katsomme, mutta kyseessä on norjalainen poliisitrillerisarja. 


Kävin siis Lahdessa. Ensin kävin isän luona hakemassa hänen postinsa = laskunsa ja vierailemassa kahden kesken. Vein isälle uuden torkkupeiton. Hän suhtautui siihen ensin neutraalisti ja kerrottuani, että olen tehnyt sen ihan itse häntä varten, hän oli kovasti tyytyväinen. Kukat eivät tulleet keskusteluun millään tavalla 👍.

Isä tervehtii minua iloisena, kun saavun paikalle, mutta hän ei tavallisesti heti muista, kuka olen. Esittelyiden jälkeen päästään eteenpäin 💖. Tässä huomaa sen, kuinka voimakas on ihmisen tunnemuisti. Isä selvästi muistaa tuttuuden, turvallisuuden ja ilon, muttei saa mieleensä minun henkilöllisyyttäni. Mutta se ei haittaa, positiivinen 'esitunnistaminen' avaa ovet kaikelle jatkokeskustelulle. Hän ei selvästikään tervehdi kaikkia 'tuntemattomia' yhtä suurella sydämellä ja ilman varauksia. Kohtaaminen on siis jotakuinkin aina oikein mukavaa.

Isä väsyi nopeasti ja kävi sängylle lepäämään. Levittelin uuden torkkupeiton hänen suojakseen. Hän ei näyttänyt rennolta, mutta oli kovasti tyytyväinen.



Äiti halusi myös vierailla isän luona, joten laskujen hoitamisen jälkeen lähdimme hoivakotiin. Äidillä tuntui kaikessa kuluvan tavallista enemmän aikaa. Lähtö sujui hitaasti.

Käynti oli lyhyt, isä oli levoton, eikä malttanut olla kauaa paikallaan. "Olikos tämä nyt tässä?" hän kysyi useammankin kerran. Hoivakodissa omaisten pitää tällä hetkellä pysyä asukkaan omassa huoneessa, joten liikkeelle lähteminen tarkoittaa käytännössä vierailun loppumista. Vierailun henki oli kuitenkin hyvä.


Näiden vierailujen aikana pitää aina olla herkkänä ja keskittyä. Sivutuotteena pääsee kelaamaan omaa historiaansa niiltä osin kuin haluaisi kaiken vain unohtaa. Nämä ovat raskaita reissuja minulle. Stressaan etukäteen ja palautuminen vie aikaa. Toki palauduttuani olen aina astetta vahvempi ja viisaampi. Kunhan sille palautumiselle on riittävästi aikaa.

Se on upeaa, että oma perheeni ymmärtää, millainen urakka tämä minulle on. Saan upeasti tukea ja osaan nykyään varata itselleni ylimääräistä omaa aikaa näiden tapaamisien yhteyteen.


Paluumatkalla ajoin osittain sivuteillä. Lintujen muutto käy kuumana ja lintuparvia näkee pellolla jos toisellakin. Ajatuksena oli, että sivutiellä voisi olla parempi mahdollisuus pysähtymiseen.

Kurkia. Ruokailua ja parisuhteen vahvistamista 💖.







Osa näyttää melkein valkoisilta. Edellisen vuoden poikasia? Kaulalaikkukin on harmaa, ei musta. 


Ihanaa viikonlopun jatkoa! Minulla viikonloppu tavallaan vasta alkaa. Lomailen myös maanantain 💖.

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ihan kivasti. Ei toki niin paljon kuin syksyisin kerääntyy, mutta nämä taisivat olla matkalla pohjoisemmaksi.

      Poista
  2. On siinä ollut melkoinen metakka. Mahtavat kuvat.

    VastaaPoista
  3. Kurjet ovat komeita lintuja. Niiden näkeminen herättää voimakkaita tunteita, mikä varmaan johtuu näiden lintujen ylilennon ajoittumisesta niin kevääseen kuin syksyyn. Eilen yksinäinen kurki lensi pihamme yli koko ajan huudellen. Missä mahtoivat sen kaverit olla?
    Minäkin koen vierailut isän luona stressaaviksi. Siinä ohessa joutuu todellakin kokemaan monia menneisyyden vaikeita asioita. Isä kyllä tuntee minut, mutta keskustelut ovat käyneet kovin raskaiksi, kun isä ei kuule eikä muista. Viime aikoina hän ei myöskään ole jaksanut nousta edes sängyn reunalle istumaan, mikä sekin vaikeuttaa juttelemista toisen korvan upotessa tyynyyn. Vierailut on hoidettava isän pienessä huoneessa istuen.
    Hienoa, että perheesi tukee sinua omaishoitoroolissasi. Tehtävä on ajoittain muutenkin riittävän rankkaa.
    Mukavaa viikonloppuvapaan jatkoa sinulle. Toivottavasti saat rentouduttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Tsemppiä sinullekin isäsi kohtaamisiin!

      Meillä isä hoitaa tavallisesti puhumisen tai ainakin aiheen. Eilen aamulla oltiin armeijatuulella. Isä oli kovasti väsynyt armeijaan ja oletti kai kaikkien meidän olevan armeijan leivissä enemmän tai vähemmän tällä hetkellä. Toki välillä oltiin ihan arkisissakin aiheissa, kuten perheessä ja liikenteessä. Sitten puhuttiin taas armeijasta. Eli puhumme siitä, mikä isää kiinnostaa kulloinkin. Onneksi hän on nykyään kovasti puheliaalla tuulella, ei tarvitse pitkään hiljaisuutta sietää 😊.

      Poista
  4. Peitto näyttää tosi kivalta, vaikka isääsi selvästi jännittää makoilla sen alla. Uuteen tottuminen vaatii aikaa.
    Ihailen sitä, miten jaksat huolehtia eri paikoissa asuvista vanhemmistasi ja kuljettaa heitä yhteisiin tapaamisiin. Tärkeää onkin varata aikaa palautumiselle kaikesta. Kurkien seuraaminen ja kuvaaminen auttaa varmasti siinä.
    Hyvää vapaan jatkoa ja iloa alkavaan viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Kaikki luonnon seuraaminen nyt, kun luonnossa tapahtuu todella paljon, on mieltä parantavaa ja hoivaavaa.

      Poista
  5. Kiva että isä hyväksyi torkkupeiton!

    VastaaPoista
  6. Ja meillähän oli sama ohjelma miehen kanssa yhdessä katsottavana; Wisting. Oikein odotimme aina sitä, että saamme rauhottua yhdessä katsomaan.
    Kiva, että isäsi tajusi sitten lopulta, että sinä olit tehnyt peiton ja osasi arvostaa sitä ihan toisella lailla; upeaa käsityötä kun on!
    Tiedän tuon palautumisen tarpeen, kun tapaa omia vanhempiaan. Minulla tosin isä vain elossa, mutta soittamiset ovat silti älyttömän raskaita ja energiaavieviä. Juuri otin palaverin Senioreitten palvelujen sosiaalityöntekijän kanssa, voinnin huononemisen uhallakin, mutta kun isä ei itse saa hoidettua näitä asioita, niin pakko ottaa asiakseen. Pystyisi kyllä, mutta kuvittelee palautuvansa vielä keihäänheittäjä-kuntoon, mitä ei tule tapahtumaan;)
    Mutta, kevättä odotellessa ja myrskypäivää viettäessä!

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)