Isä sai torkkupeittonsa ja paluumatkalla näkyi kurkia

Tämän päivän velvollisuudet on suoritettu. Lisäksi päikkärit, F1-kisoja ja päivän yhteinen tv-hetki miehen kanssa. Seuraamme tällä hetkellä sarjaa nimeltä Wisting. En yhtään muista, miltä alustalta sitä katsomme, mutta kyseessä on norjalainen poliisitrillerisarja. 

Kävin siis Lahdessa. Ensin kävin isän luona hakemassa hänen postinsa = laskunsa ja vierailemassa kahden kesken. Vein isälle uuden torkkupeiton. Hän suhtautui siihen ensin neutraalisti ja kerrottuani, että olen tehnyt sen ihan itse häntä varten, hän oli kovasti tyytyväinen. Kukat eivät tulleet keskusteluun millään tavalla 👍.

Isä tervehtii minua iloisena, kun saavun paikalle, mutta hän ei tavallisesti heti muista, kuka olen. Esittelyiden jälkeen päästään eteenpäin 💖. Tässä huomaa sen, kuinka voimakas on ihmisen tunnemuisti. Isä selvästi muistaa tuttuuden, turvallisuuden ja ilon, muttei saa mieleensä minun henkilöllisyyttäni. Mutta se ei haittaa, positiivinen 'esitunnistaminen' avaa ovet kaikelle jatkokeskustelulle. Hän ei selvästikään tervehdi kaikkia 'tuntemattomia' yhtä suurella sydämellä ja ilman varauksia. Kohtaaminen on siis jotakuinkin aina oikein mukavaa.

Isä väsyi nopeasti ja kävi sängylle lepäämään. Levittelin uuden torkkupeiton hänen suojakseen. Hän ei näyttänyt rennolta, mutta oli kovasti tyytyväinen.

Äiti halusi myös vierailla isän luona, joten laskujen hoitamisen jälkeen lähdimme hoivakotiin. Äidillä tuntui kaikessa kuluvan tavallista enemmän aikaa. Lähtö sujui hitaasti.

Käynti oli lyhyt, isä oli levoton, eikä malttanut olla kauaa paikallaan. "Olikos tämä nyt tässä?" hän kysyi useammankin kerran. Hoivakodissa omaisten pitää tällä hetkellä pysyä asukkaan omassa huoneessa, joten liikkeelle lähteminen tarkoittaa käytännössä vierailun loppumista. Vierailun henki oli kuitenkin hyvä.

Näiden vierailujen aikana pitää aina olla herkkänä ja keskittyä. Sivutuotteena pääsee kelaamaan omaa historiaansa niiltä osin kuin haluaisi kaiken vain unohtaa. Nämä ovat raskaita reissuja minulle. Stressaan etukäteen ja palautuminen vie aikaa. Toki palauduttuani olen aina astetta vahvempi ja viisaampi. Kunhan sille palautumiselle on riittävästi aikaa.

Se on upeaa, että oma perheeni ymmärtää, millainen urakka tämä minulle on. Saan upeasti tukea ja osaan nykyään varata itselleni ylimääräistä omaa aikaa näiden tapaamisien yhteyteen.

Paluumatkalla ajoin osittain sivuteillä. Lintujen muutto käy kuumana ja lintuparvia näkee pellolla jos toisellakin. Ajatuksena oli, että sivutiellä voisi olla parempi mahdollisuus pysähtymiseen.

Kurkia. Ruokailua ja parisuhteen vahvistamista 💖.

Osa näyttää melkein valkoisilta. Edellisen vuoden poikasia? Kaulalaikkukin on harmaa, ei musta. 

Ihanaa viikonlopun jatkoa! Minulla viikonloppu tavallaan vasta alkaa. Lomailen myös maanantain 💖.