Uuden äärellä - torkkupeitto on valmis!

Nyt tuntuu Hämeessäkin keväältä! Pihalla on sulaa jo ehkä kymmeniä neliömetrejä - muutosta tapahtuu mahdottomasti joka päivä. Paksuimman hangen korkeus on madaltunut todella paljon. Nyt tuntuu ihan oikeasti keväältä!

Perhoset, linnut, maljakkoon tuodut omenapuun oksien puhkeilevat silmut korostavat kaikki kevään äkkitulemista. Patio on vielä enimmäkseen lumen peittämä, mutta näyttää siltä, että parin päivän aikana (jos keli jatkuu tällaisena) päästään valloittamaan puoli patiota jo ihan omaan käyttöön!

Isälle värkkäämäni torkkupeitto on vihdoin valmis. Sen mitat ovat 84 cm x 124 cm. Painoa 1,1 kg. Yhtään isompaa en jaksanut tehdä. Toisaalta isä on hieman aiempaa heikommassa kunnossa, joten tärkeämpää on saada hänelle torkkupeitto pian kuin täydellisenä liian myöhään. Mutta kyllähän tuonkin alla päiväunet torkuttelee.

Tämä oli siis ripelankaprojekti useamman vuoden ajalta. Kukalliset tilkut ovat muutaman vuoden takaa. Yksinkertaisemmat isoäidinneliöt ovat varta vasten tätä peittoa varten ripelangoista tehdyt. Vain reunuslanka on ostettu erikseen. Sillä sain yhtenäisyyttä ja raamia tilkkumelskaan.

Tässä se on. Jatkossa nähdään, miten isä suhtautuu siihen. Entisessä elämässä isä hyväksyi melkein kaiken. Nyt hänellä on vähemmän estoja ja mielipiteet ovat raikkaita ja voimakkaita. Mielenkiinnolla odotan tulevaa 👍.

Sininen reunus raamittaa kivasti peiton. Palojen erikokoisuus näkyy myös reunan epätasaisuutena, vaikka yritin sitä epätasaisuutta kompensoidakin. Näillä nyt kuitenkin mennään.

Tänään ei tehdä enää käsitöitä. Yksi ripelankasukkaprojekti on käynnissä, mutta se saa odottaa kutsuvaa hetkeä. Sillä aikaa nautin yhden projektin loppuun saattamisesta. En tiennyt, mihin ryhdyin, enkä sitä, mitä saisin aikaan. En ajatellut tähän kuluvaa aikaa, koska tällä ei ollut päivän päälle kiirettä aikataulupainetta.

En olisi koskaan uskonut, että käsistäni irtoaisi mitään näin miellyttävää. Ihanaa olla tyytyväinen lopputulokseen, sillä matka oli pitkä!