Miehen sivistyneet sukat ja lehtimyyjiä

Olen minä tehnyt käsitöitäkin välipuhdeaikoina. Isän torkkupeittoon olen virkannut isoäidin neliöitä. Kohta edessä on lukemattomien langanpäiden päättelyt. Eikä siitä peitosta mikään iso tule, mutta pieni lämmike päikkäreille.

Miehelleni tein sivistyneet villasukat mahdollista kodin ulkoista sukan käyttötarvetta varten. Raitalanka näytti kerällä niin tyylikkäältä ja helpolta, mutta erilaiset kärjethän noihin sukkiin kuitenkin tuli. Ei voi mitään, näillä mennään.

Tein sukan varsien taakse pienen twistin, jakoavainpalmikon - liian pitkällä kerrosvälillä (mikä ei siis ollut tarkoitus). Laimeaksi jäi, mutta kuitenkin erottuvat perussukista jotenkin. Seuraavalla kerralla tiedän taas paremmin.

Jakoavainpalmikko jäi aika kesyksi liian pitkällä kerrosvälillä. Mutta siellä se nyt roikkuu.

Sukan varsi takaa lähikuvassa.

Räikeiden jämälangoista yösukiksi valmistuneiden sukkien rinnalla nämä ovat jo ihan edustussukat 👍. Ehkä nuo raitalangat eivät sittenkään ole ihan minun juttuni 🤔.

Puhelinmyyjistä, tai siis lehtimyyjistä sain tänään lopulta viimeisen kärsimyksen pisaran. Jo aikaisemmin tilasin puhelimitse lehtimyyjältä lehden, jonka toivoin olevan minulle sopiva. Ei ollut. 14 päivää ensimmäisen lehden saapumisen jälkeen lehden tilauksen voi peruuttaa ilman mitään maksuja. Minä peruutin. Netissä. Nyt sain tietää, ettei näitä perumisia voi tehdä netin kautta, vain sähköpostilla, kirjeitse tai puhelimitse. Lasku pitää siis maksaa. Missään vaiheessa lehden sivuilla ei kerrottu, ettei peruutus koske tuota maksutonta peruutusaikaa. Muutenhan olisin soittanut ihan periaatteessa vaikka kuinka kauan ja perunut tilauksen. Tunnen itseni perinpohjaisesti huijatuksi. En tilaa puhelimitse enää yhtään ainoata lehteä.

Niinpä iltapäivällä tuli taas soitto minulle tuntemattomasta numerosta. Se voisi koskea isän tai äidin tärkeitä asioita. Oli parasta vastata. Vaan sielläpä oli lehtimyyjä. Ilmoitin heti puhelun alkuun, etten aio ostaa enkä tilata mitään ja pahoittelen sitä. Myyjä pyysi mahdollisuutta esitellä siitä huolimatta tarjouksensa lyhyesti ja tiiviisti. hellyin ja suostuin. Ei se ollut lyhyesti. Kuunneltiin välillä kaiuttimen kautta miehen kanssa sitä yhdessäkin, sillä se oli synkkää yksinpuhelua.

Kun olin lupaukseni mukaan kuunnellut myyjän monologin kärsivällisesti loppuun, ilmoitin, että en edelleenkään aio ostaa mitään. Siihen hän alkoi vänkäämään, että ainahan nyt kannattaisi edes kokeilla... Kiitin häntä puhelusta ja toivottelin hyvää päivän jatkoa. Kyllä ärsytti!

Puhutaan paljon siitä, että näitä puhelinmyyjiäkin pitäisi arvostaa, että he tekevät vain työtänsä. Minä yritän. Mutta miten on minun arvostamiseni kanssa? He soittavat minulle kesken työpäivääni, eivät kuuntele minua ja jos joskus on pakko kuunnella, he eivät välitä vastauksistani. Työaikani valuu hukkaan. Jos vanhukset eivät olisi hoivakunnossa, en vastaisi tuntemattomiin numeroihin ollenkaan, mutta nyt on vain pakko.

Pari kertaa olen törmännyt ystävälliseen, kuuntelevaa ja arvostavaan lehtimyyjään. Heiltä olen tilannut lehdet. Toisen tilauksen peruin saman tien.

Tästä eteenpäin en osta lehtiä puhelimitse. En myöskään jaksa olla niin kärsivällinen kuin tähän asti. Niin harvoin sille saa mitään vastakaikua. Päätin, ettei minun tarvitse kuunnella myyntipuheita vain jonkun tuntemattoman myynti-ihmisen vuoksi. Minä voin valita sen, ettei minun tarvitse käyttää aikaani myyntipuheiden kuuntelemiseen. Olen pahoillani, mutta en vain jaksa. En tarkoita olla epäkohtelias, mutta minun on kuunneltava myös itseäni.

Miten sinä vastaat puhelinmyyjälle?