Lahti-päivä kesti, mutta näytti tuottavan tulosta 👍

Eiliseen Lahti-päivään lähdin kotoa yhdeksän aikoihin aamulla ja palasin takaisin puoli viiden aikoihin. Onneksi takana oli vain nelipäiväinen työviikko.

Olisin ostanut isälle suussa hetkessä sulavaa nougat-tryffeliä, mutta matkan varrella olevan kaupan valikoimaan oli tyytyminen. Ostin pussin kettukarkkeja ja suklaapatukan. Isä niin tykkää makeasta, vaikkei sitä paljon halua syödäkään. Mutta makeaa viemistä piti siis olla.

Isän hoivakodin ala-aulassa on fläppitaulu, johon on kiinnitetty aina ajankohtaisia tiedotteita. Tällä kertaa kolme kerrosta viidestä oli voimakkaiden vierailurajoitusten piirissä. Isän kerros ei onneksi tällä kertaa kuulunut mukaan noihin.

Isä oli reippaana, hoitaja tuli nopeasti paikalle, kun oli arkipäivä ja kertoi, että isä tarvitsisi lisää käteistä rahaa. Minullahan ei ole koskaan käteistä rahaa, joten lupasin tuoda rahaa iltapäivällä. Jutusteltiin ja siliteltiin isän kanssa aikamme ja sitten hain isän postit ja suuntasin lounastauolle. Lounastauolla erottelin maksamista vaativat laskut muusta postista. Kävin kaupassa ja ostin äidille tulppaaneja.

Ilmoitin äidille edellisenä päivänä, että olen tulossa puolen päivän aikaan perjantaina ja lupasin soitella lähempänä. Soitin äidille muutamaan kertaan, kello oli niukin naukin yli 12. Äiti ei vastannut. Soittelin alaovella äidin asunnon summeria muutamaankin kertaan, mutten saanut vastausta. Menin rappukäytävään omalla avaimellani ja soittelin äidin ovikelloa. Ei vastausta. Soittelin ovikelloa uudestaan ja koputtelin myös oveen. Sisältä kuului melkoisen voimakas television ääni, ehkei hän vain kuullut minua. Menin sisään sovitun mukaisesti omilla avaimillani.

Kukaan ei vastannut huuteluihini. Kävin läpi asunnon kaikki huoneet, mutta kotona ei ollut ketään. laitoin television hiljemmalle ja ripustin ulkotakkini naulakkoon. Katselin odotellessani, josko löytäisin äidille tulleet postit, mutten löytänyt niitä. Päätin soittaa äidille uudestaan ihan tarkistaakseni, onko hänen puhelimensa hänellä mukana vai jäänyt kotiin. Katsoin ikkunasta ja sieltä äitini näköinen hahmo käveli kaupan suunnasta kotiin päin ja kaivoi korvalleen puhelimensa. Äitihän se siellä. Oli sitten päättänyt käydä kaupassa.

Laitettiin sitten tulppaanit maljakkoon ja kävin postipinon kimppuun. Erittelin sieltäkin maksamista vaativat laskut erikseen ja löysinpä myös äidin edunvalvontaa koskevat dokumentit. Hoidettiin laskut, äidin kotihoiva tuli hoitamaan äidin lääkkeet ja ruoan ja sen jälkeen lähdimmekin isän luo. Äidin oma sairaalareissu ja isän hoivakodin vierailukaranteenit olivat tehneet pitkän loven isän ja äidin tapaamiseen. Jo oli siis aikakin.

Isä oli lounaan jälkeisellä levolla ja selvästi heräsi unilta, kun koputtelin hänen oveensa. Hän ei ainakaan nykyään ole parhaimmillaan heti herättyään. Hän on äreä ja sekoittaa unen ja valveen täydellisesti. Hän kertoo untaan (minun mielestäni) ihan totena ja siihen mukaan heittäytyminen vaatii pienen tovin.

Äiti halusi kuvaan isän kanssa, mutta isä oli vielä aivan liian kärttyinen sellaiseen. Tässä kuva:

Hetken kuluttua oli kahvihetki ja isä saikin kahvit omaan huoneeseensa. Sekään ei ollut mitenkään innostavaa hänen mielestään. Jonkin aikaa siinä rupateltiin, ennen kuin hän suostui juomaan kahviansa. Ja sitten mehuansa. Ja maistamaan vähän välipalavanukasta (?).

Muutaman tovin päästä isän olo alkoi 'normalisoitua'. Eipä kestänyt kauaakaan, kun otettiin uusia kuvia ja isä päättikin asettua sängylle pötköttämään poikittain ja äitikin meni siihen viereen. Asento näytti epämukavalta, mutta otin kuvia, kun rauhan lippu liehui niin komeasti ja kaikilla oli kaikki hyvin.

Pelkkä kaide isän pään alla näytti niin ikävältä, että päädyin jossain vaiheessa tunkemaan tyynyn sinne väliin.

Kovasti vaikutti siltä, että sekä äiti että isä olivat kovin tyytyväisiä.

Kun lähdin viemään äitiä kotiinsa, isä lähti tarmokkaalle rollaattorikävelylleen. Saatoin äidin kotiin ja lähdin kotia kohti. Matkalla pysähdyin vielä välipalalle ja kotona auton lähes tyhjä tankki vaati jo huomiota. Kotiin päästyäni tarvitsin päiväunet, vaikka kello olikin jo paljon. Mutta päivä oli hyvin voimien kuluttamisen väärtti. Nyt tankkaamaan voimia itsellekin 💖