Kevään kurkia ja isän torkkupeitto edistyy

Tänään ja eilen oli jo ihan oikeasti lämmintä! Lumipeite on sulanut kiitettävästi ja sulaa maatakin on ilmestynyt näkyviin päivä päivältä enemmän. Tänään jo innostuin koiran kanssa lenkillä ajatuksesta, että siirtäisimme patiolle jo pari puutarhatuolia ja viettäisimme siellä kevään avaushetken valkoviinitipallisen kera. Sitten iski tajuntaan todellisuus. Patiohan on vielä ihan lumen peittämä! Ei menty siis patiolle kevätfiilistelemään ja tuolitkin ovat vielä edelleen tiukasti varaston suojissa.

Eilisen aikana näin kurkia kauempaa ja lähempää. Tämä kurkipari ruokaili kohtuullisen lähellä pikkutietä ja niistä sain napsittua säällisiä kuvia. Muut kurkikuvat olivat epätoivoisen ylioptimistisena otettu todella kaukaa. Niitä ei nyt sitten onneksi tarvittu 👍.

Nokat kävivät syvällä lumesta sulaneessa pellossa ja ruokaakin näytti löytyvän.

Isän torkkupeitto edistyy. En onneksi osannut aavistaakaan, millainen työ sen toteuttaminen olisi. Ei tähän kukaan tervejärkinen ihminen ryhtyisi minun mielestäni 😰. Mutta nyt ei voi jättää keskenkään.

Tilkut on nyt yhdistetty riveiksi ja rivit yhteen kokonaiseksi peitoksi. Lankojen päättelemisiä on ollut ihan liian paljon. Jos joskus teen tämän uudelleen, suunnittelen niin, ettei lankojen ylimääräisiä päättelemisiä juurikaan tule. Virkkaan peitolle vielä reunuksen ja sitten höyrytän peiton sileäksi. Nyt se on vielä ruutujensa summa. Ja kun ruudutkin ovat kahdella eri mallilla kahdelta eri aikakaudelta, yhteensovittaminen ei ole ollut mutkatonta.

Kuvittelin torkkupeitosta tulevan kevyen, mutta kyllähän se mokoma painaa. Ehkä tuollainen painavampi torkkupeitto saattaisi myös rauhoittaa hieman enemmän? Isällä on ollut nyt paljon levottomuutta ja vaikeuksia jaksaa pysyä paikoillaan.

Iloa pääsiäisen jälkeiseen elämään! Toivotaan, että kevät avautuu nopeasti ja miellyttävästi!