Joululoma teki terää, nyt voi arki käynnistyä taas (ja niin se käynnistyikin)

Tytär lähti eilen kotiinsa. Hössötin jo edellisestä illasta lähtien sitä, että hän varmasti saa kaiken tarpeellisen ja hyödyllisen mukaansa. Ymmärrän kyllä, ettei hänenkään kotiinsa kaikki mahdollinen mahdu, mutta aina täytyy varmistaa. Ja vähän vielä varmistaa siihen päälle.

Tämän aineellisen huolehtimisen taidon ja halun olen oppinut appivanhemmiltani, erityisesti anopilta. Heiltä ei juuri päässyt lähtemään tyhjin käsin kotiin. Huolenpito oli kunnioittavaa, mutta semipontevaa. Anteliaisuus oli ihan tapissaan. Huomaan jatkavani samankaltaiseen tyyliin omien lasteni kanssa. Tai siis huomaan sen vasta, kun lapset alkavat toppuuttelemaan, että heille ei nyt kassiin enempää mahdu. Tosin kauniisti ja hellästi ovat oppineet turhia höyryjäni torjumaan 💖.

Äitini hautajaisvalmistelut ovat vihdoin käynnissä. Niitä varten pitää löytää hiukan aikaa toimistoaikoina ja ennen joulua heräsin omiin ei-työtehtäviini vasta työpäivien jälkeen. Tänään laitoin kännykkään hälytyksen hautaustoimistoasiointia varten. Muistin kuin muistinkin, kun kännykkä huuteli siitä viestin kera. Aikaa ei kulunut puheluun paljoakaan. Muutamat sähköpostit siihen päälle ja nyt ollaan minun näkövinkkelistäni jo pitkällä. Vähänpä tiedän siitä, mitä kaikkea edessä vielä odottaa. Mutta ammattitaitoisten ja palveluhenkisten ihmisten kanssa asiointi on ollut helppoa ja mutkatonta. Taidan jättää melkein kaiken mahdollisen heidän käsiinsä. Jälki on varmastikin upeaa.

Olo on nyt helpottunut, kun asiat rullaavat taas jollain luonnonvoimalla eteenpäin.

Työtkin käynnistyivät lyhyen joululoman jälkeen tänään. Ajattelin aloittaa rauhallisesti, mutta päivä oli melkein normaalitahtinen. Osittain se johtui siitä, että joitakin sähköposteja sai kaivella muutaman tovin joulunalus-spämmäysten jäljiltä. Siinä samalla siivosin sähköpostiani joulukuun osalta, vaikka se veikin aikaa. Joskus sekin on vain tehtävä. Enää on jäljellä joulukuuta edeltävät kuukaudet 😔.

Mutta tänään ei syntynyt uutta viestiruuhkaa. Aika monet näyttävät olevan lomilla. Siksi nyt onkin aivan herttaisen rauhallista paneutua niihin tehtäviin, jotka kaipaavat keskeytyksetöntä työaikaa.

Työpäivän jälkeen olin poikkeuksellisen tarmokkaalla tuulella ja purin itselleni poikkeuksellisesti jouluvalot ja melkein kaikki joulukoristeet pois. Siirsin ne jopa omille paikoilleen. Tätä ei ole koskaan koettu meidän perheessä aikaisemmin heti joulun jälkeen. Tavallisesti ennemminkin ehkä helmi-maalis-huhtikuussa 🙄. En tiedä, mikä minuun nyt meni. Pitäisiköhän tästä olla huolissaan? 🤔

Tuunasin valepalmikkosukkien ohjettani (jota ei siis ole kirjoitettu mihinkään) hieman ja tein uudella ohjeella vaalean harmaat pitkävartiset sukat. Muutoksena entiseen pieni resori sukan varteen (2o kiertäen, 2n ) ja aiempaa kapeampi sukan teräosa.

Jossain vaiheessa aiemmin tein nämä miehen sukatkin - tylsät kuin mitkäkin taas, mutta lämmittävät jalkoja kuitenkin.

Mies tuli kipeäksi. On ihan kuumeessa, mitä ei viimeisen kymmenen vuoden aikana olla koettukaan. Tehtiin koronatesti varmuuden vuoksi, vaikka korona sairastettiin juuri. Testin tuloksena oli: ei koronaa. Ja nyt tulkittiin ohjeita uutisten mukaisesti oikein (päin vastoin kuin edellisellä kerralla).

Olen ajatellut tekeväni kerrankin uuden vuoden lupauksen tai jopa kaksikin. Ihan itselleni vain. Homma on kovasti mietinnän alla ja aion taas kerran suunnata elämää hieman uusille urille pienen loman jälkeen. Vähän kerrallaan.

Miten sinä? Onko sinulla aikeita elämän isoihin tai pieniin muutoksiin?

Kauniita ja rauhallisen energisiä joulun välipäiviä sinulle!