Viestiä hoivakodista

Hoivakodista soitettiin - äidistä on tehty saattohoitopäätös. Jäljellä oleva aika on siis lyhyt. Sovimme hoitajan kanssa, että he soittavat, kun tilanne huononee, sinne ei tarvitse lähteä vielä päivystämään. Eikä äiti hereillä olekaan. Ei ole ollut hereillä juurikaan viimeisillä kerroilla, kun olen hänen luonaan käynyt, mutta nyt on kuulemma entistäkin väsyneempi. Viime viikon lopulla hän oli kaatunut ja sen jälkeen tilanne oli huonontunut ratkaisevasti.

Hoitaja epäili, ettei pariin päivään ainakaan mitään vielä tapahdu. Päädyin järjestelemään kalenteriani niin, että pääsen perjantaina tilanteen tullen lähtemään Lahteen lyhyelläkin varoitusajalla.

Käsittelen monia asioita tiedon avulla ja tekemällä. Nytkin googlettaminen auttoi alkuun. Selvittelin sitä, mitä saattohoitopäätös tarkoittaa. Valviran sivuilla todetaan, että "Saattohoitopäätös on lääkärin tekemä tärkeä hoitopäätös, josta on keskusteltava potilaan kanssa tai jos hän ei pysty päättämään hoidostaan itse, läheisten kanssa." Tässä tilanteessa kai tämä keskustelu katsottiin läheisen kanssa keskusteluksi. Tosin mitään en olisi päättänyt toisin, vaikka minun kanssani olisi keskusteltu jo päätöksen tekemisen yhteydessä. En usko, että mitään parempaa vaihtoehtoa tässä tilanteessa olisi.

Käypä hoito -sivustolla kerrotaan, että sen suosituksissa saattohoidolla tarkoitetaan kuoleman läheisyydessä tapahtuvaa hoitoa (elämän viimeiset viikot tai päivät).

Hoivakodin hoitaja hoiti keskustelun erinomaisesti ja sain mielestäni oikein riittävästi tietoa ja pääsin helposti kysymäänkin minua askarruttavista asioista. Iso kiitos sinne.

Äiti on puhunut hoivakodissa ollessaan toistuvasti kahdesta sisarestaan. Päätin olla heihin yhteydessä. Ensimmäisen sisaren kanssa puhelinnumeron etsiminen oli helppoa, sillä samalla nimellä löytyi numerotiedustelusta vain yksi henkilö. Soitin vähän sokkona, mutta kyseessä oli oikea henkilö. Hänen kanssaan tilanteesta keskusteltuani sain tietooni toisen sisaren asuinpaikkakunnan. Sekin helpottaa jo paljon.

Toisella sisarella oli samankaltaisia muistiongelmia kuin äidillänikin oli. keskustelu oli monipolvinen, hapuileva ja poukkoileva. Luulen kuitenkin, että saimme asian selvitettyä.

Kummankaan näiden äidin sisarten kanssa en ole ollut tekemisissä yli 40 vuoteen. Nyt heidän puhelinnumeronsa ovat tallennettuina puhelimeeni. Lupasin ilmoittaa, kun tilanne muuttuu.

Äidillä on ollut kaiken kaikkiaan kymmenen sisarusta. Kaikki eivät ole enää elossa, kenenkään elossa olevien yhteystietoja minulla ei ole. Täytyy perehtyä äidin osoitekirjaan - vasta nyt se tuli mieleen. Se tosin on siellä Lahdessa.

Huomenna aamulla soitan hoivakotiin ja tiedustelen äidin tilannetta. Tarvittaessa lähden matkaan jo huomenna. Jos ei ole jo liian myöhäistä.

Jaksamista meille kaikille 🤍.