Vielä ehdin vierailemaan äidin luona

Hoivakodista tuli keskiviikkoiltana vielä uusi yhteydenotto. Äidin vointi oli taas heikentynyt entisestään. Siinä illalla pimeässä matkaan lähtemisessä ei ollut enää mitään järkeä, joten päätin lähteä matkaan torstaina heti, kun saisin työt mallilleen.

Torstaina yhdeksän aikaan aamulla sain hankalan projektini siihen vaiheeseen, että sen saattoi lähettää eteenpäin. Soitin vielä hoivakotiin, vielä kannatti lähteä matkaan. Pakkasin tavarani ja lähdin ajamaan huonosti aurattuun aamuun.

Äiti oli vielä elävien kirjoissa, kun saavuin. Tajunnan taso vaihteli. Minusta tuntui silti, että välillä hän ymmärsi läsnäoloni, silittelyni ja puheeni ainakin osittain.

Vein äidille uudet villasukat ja vaihdoin ne varovasti hänen jalkoihinsa. Yritin olla mahdollisimman hellä ja kivuton. Äiti arvostaa kaikkea kaunista ja siksi uudet tummanpunaiset palmikkosukat päätyivät hänen jalkoihinsa, vaikkei hän itse niitä varmasti näekään. Sukat jäivät vähän sykkyrälle, mutten ottanut kivun aiheuttamisen riskiä. Lämpimät ovat kuitenkin 🤍.

Voitelin äidin kädet hyväntuoksuisella voiteella. Jos sivelystä ei jää mitään mielikuvaa, tuoksu viipyy hieman kauemmin. Toivottavasti tuo mieleen jotain miellyttävää 🤍.

Otin kuvia äidin kasvoistakin (samoin kuin myös videokuvaa) mutta ne tuntuvat liian yksityisiltä jaettavaksi. Viimeisen kaatumisen jälkeen äiti on mennyt todella huonoon kuntoon. Ihmisen matka on niin arvaamaton ja raadollinenkin.

Viivyin äidin luona kolmatta tuntia, sitten piti lähteä ajamaan heikossa kelissä kotiin, jotta ehtii ennen pimeää. Käynti oli surullinen - surullisempi kuin osasin odottaa. Mutta samalla myös rauhoittava ja levollinen. Äiti reagoi muutaman kerran ihan kunnolla rauhoittuvasti silittelyyni ja puheeseeni, kun hänen olonsa oli kaikkein levottomimmillaan. 

Illalla kotiin tultua olo oli todella väsynyt. Kuin myös tänään koko työpäivän ajan. Työtehtävät imaisevat onneksi aina joksikin aikaa huomion itseensä ja siinä samalla pääsee ikään kuin johonkin työkuplaan lepäämään kaikelta henkilökohtaiselta rasitukselta.

Soitin tänään hoivakotiin, äidin vointi on taas hivenen huonontunut. Ikäviä uutisia ei kuitenkaan ole vielä tullut.

Kiitos teille, että voin kirjoittaa näistä tuntemuksistani tänne. Tunteiden ja kokemusten jakaminen tuntuu nyt todella tärkeältä 🤍.