maanantai 19. joulukuuta 2022

Käsityöt ovat minulle terapiaa, vaikka enimmäkseen vain villasukkia

Käsityöt ovat minulle erityisesti nyt erinomaista puuhaa ja mielen rauhaa. Jo tekeminen sinänsä rauhoittaa. Sukan kutominen tai neulominen tuntuu kuitenkin selvästi kiitollisemmalta puuhalta kuin puhtaiden lakanoiden viikkaaminen. Toki minä ne lakanatkin viikkaan yhdessä ja avun kanssa, mutta ehken minä puolta tuntia kauempaa jaksaisi sitä puuhaa.

Käsitöiden kanssa sujuu illalla pitkiäkin aikoja. Välillä multitaskaan ja katso samalla tv-sarjaa tai luen jotain. Lukeminen käsitöiden ohella on huomattavasti helpompaa tietokoneelta kuin paperisen kirjan kanssa. Olen joskus yrittänyt viritellä jonkinlaista kirjatelinettä itselleni, jotta kirja pysyisi oikeasta kohdasta auki luettavassa asennossa samalla, kun kädet puuhaavat käsitöiden kanssa. Aika heikkoja ovat olleet viritelmäni. Tietokoneelta saa lukea tovin, ennen kuin pitää vapauttaa toinen käsi siirtämään tekstiä eteenpäin.

Neulomisessa tai kutomisessa (niinkuin minä olen termin lapsena oppinut) on monta rentouttavaa ja rauhoittavaa puolta. Aikaan saaminen ja sen seuraaminen on palkitsevaa. Käsityön tekstuurin tunteminen rauhoittaa jo sinällään. Ja jotain kauneuden kaipuutakin siinä saa tyydytettyä samalla.

Kun on oikein uupunut ja väsynyt olo, jaksaa jopa keskittyä vain siihen käsityöhön. Ihan vain tekemiseen silmukka kerrallaan ilman ajatuksia, ilman mitään. 

Kutominen tai neulominen on myös käsityön muotona viehättävän sisäsiistiä puuhaa. Veneen veistäminen ei onnistuisi olohuoneessa tai työhuoneessa, jossa oleilen paljon illallakin. Minun puikoillani on melkein aina sukkia. Ne ovat sopivan kompakteja projekteja niin kokonsa kuin aikataulunsakin puolesta minun tarpeisiini. Poikkeuksena sukkasadosta viimeisen reilun vuoden aikana olen tehnyt isälle tilkkutorkkupeiton, äidille kämmekkäät (jotka hukkuivat sairaalassa) ja keepin, joka tuli nyt takaisin hänen tavaroittensa myötä. 

Tässä vaiheessa elämääni sukat sopivat keskittymiskykyyni oikein täydellisesti. Niitä siis kuljettelen puikoilla. Jotain on taas valmistunutkin kaiken muun ohella.

Kahdet naisten pitkävartiset valepalmikkosukat ja yhdet miesten perussukat. Yritän mahdollisuuksien mukaan pitää varastossa aina valmiina vähintään yhdet miesten sukat äkillisiä tarpeita varten. Naisten sukkien kanssa saa näpertää kaikkea luovaa ja ne ovat siksi miellyttäviä projekteja. Miesten sukkiin en ole keksinyt vielä sopivaa luovaa tulokulmaa ja siksi niistä tulee perussukat, joiden tekeminen on vähän tylsää.

Miesten sukkiin käytin raidoiksi valkoisista sukista jäljelle jäänyttä ripelankaa. Keväällä tein paljon ripelankasukkia, nyt sitä ripelankaa alkaa taas kertyä.


Minulla on jäljellä kaksi työpäivää ennen joululomieni alkamista. Huomenna selviän etäpäivällä, keskiviikkona pitää aamutapaamisen jälkeen lähteä Helsinkiin. Plussapuolena on, että sinne saapuvat myös työkaverini - ihana nähdä heitä vielä ennen joulua 💖.

Olen lomilla pari päivää ennen jouluviikonloppua, mutta sen jälkeen menen mielelläni taas töihin. Joulun vietämme meillä kotona. Tytär tulee muutamaksi päiväksi ja tuo jouluruokia tullessaan (ainoa meistä, joka tekee jouluruokia itse) ja poika tulee ainakin jouluaattona luoksemme.

Miltä sinun joulusi ja joulun odotuksesi näyttää?


11 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että on joku mieleinen juttu, jonka parissa pystyy rentoutumaan. Minulla oli ennen taiteen tekeminen ja urheilu. Nyt se on kalastus ja ruoan laitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin keinot ovat vaihtuneet ajan saatossa. Toki syksyllä minulla on sienestyskin, mutten ole varma, onko se rentoutumista vai euforiaa 🤭.

      Poista
  2. Kertoilusi sukankudonnan hyvistä ja kivoista puolista saa aikaan jonkin lämpimän hyrinän. Sellaisen, jonka minäkin tahtoisin kokea. Muistatkin ehkä, miten kadehtien katson ja luen prosukankutojien töitä <3 Siitä on selvästi tullut minulle joku "juttu".
    Niin kauniita ja ihania!! Nostan olematonta hattuani ja opettelen...

    VastaaPoista
  3. Eipä ole mitään lisättävää listaamiisi kutomisen hyviin puoliin. Olen välillä ihmetellyt, miten tehokkaasti puikkojen kilistely vie ikävätkin ajatukset jonnekin ulottumattomiin. Miesten sukkien kutominen tuntuu välillä vähän tylsältä, kun monet toivovat tummia sävyjä ja isoja kokoja. Erilaisilla pintaneuleilla ja raidoilla saa vähän vaihtelua. Olen saanut sukkien kutomisesta arvostelua. Etten osaa muuta ja tylsääkin se kuulemma on. Kukin tavallaan. Kunhan itse on tyytyväinen. Yleensä sukkien saajatkin ovat olleet iloisia ja tyytyväisiä. No, aloitin vuosien tauon jälkeen villapuseron tekemisen. Saapa nähdä, montako kertaa sen puran? Vai valmistuuko koskaan?
    Joulunne kuulostaa aika lailla samanlaiselta kuin meilläkin. Lapset tulevat aattona yhteiseen ruokapöytään. Jotain syötävääkin he lupaavat tuoda täydennykseksi. Hautajaisia järjestellään tässä ohessa, kuten pian varmaan sinäkin.
    Huomenna on talvipäivänseisaus. Valoisampia hetkiä sinulle ja mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Kamalaa, että joku ryhtyy arvostelemaan ketään mistään ei-ei-terveellisestä (=terveellisestä) tekemisestä 😳. Mitä pahaa sukkien kutomisesta voi kenellekään koitua? Miksi arvostella? Ihan hirveää 😠.

      Mutta jälleen kyse on arvostelijasta itsestään, ei sinusta. Minä en tee sukkia villasukkien vihaajille. Jotkut äityvät hermoilemaan jo kuullessaan, että teen villasukkia. Heille villasukat edustavat jotenkin kaikkien pahojen alkulähdettä tai muuta vastaavaa. Heidän kanssaan en kauheasti kyllä arvaa keskustella muustakaan kuin ihan pakollisista aiheista. Moinen höyryäminen ei ole mielestäni sivistynyttä eikä tervettä 😞.

      Tehdään me villasukkia. Ilahdutetaan itseämme ja niitä, jotka iloisina ottavat sukkiamme vastaan. 💖

      Poista
  4. Minä olen täysin tumpelo käsitöissä. Ala-asteella kudoin lapasia koko lukuvuoden ja keväällä minut komennettiin neulomaan ne loppuun välitunneilla. Esittelemäsi neulomisen hyvät puolet kuulostaa aivan ihanilta. Täytyy sanoa, että kateeksi käy. Me vietämme joulun miehen kanssa kaksistaan ja olen tehnyt joitakin ruokavalmisteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään alakoulussa saanut lapasia koskaan valmiiksi, vaikka kotona vielä jatkoin 😂. Ei iskenyt innostus silloin. Laatu oli ihan ok, mutta nopeus ja intohimo lähentelivät nollaa.

      Onneksi elämä on täynnä mahdollisuuksia kokeilla uusia (ja vanhojakin) asioita ja innostua niistä jopa uudelleen ja uudelleen.

      Poista
  5. Kiitos, Suvi!

    Ihanaa joulun aikaa myös sinulle ja perheellesi 💖
    Kiva kuulla sinusta jälleen.

    VastaaPoista
  6. Upea taito tuo sukkien kutominen. On upeat sukat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!