Pihan risusavottaa ja luontoelämyksiä viikonlopulta

Reilun viikon kestänyt puiden ja pensaiden harvennus pihassamme on saatu päätökseen. Harvennettavaa riittäisi, mutta huomenna lähtee vuokralla ollut lava pois täynnä oksia ja pienempiä puun runkoja. Nyt en kyllä jaksaisi yhtään enempää tätä metsurin työtä.

Parin vuoden ajan yhä kumarampaan laskeutunut kataja sai vihdoin lähteä. Se kumarteli aina talvisin lumikuormien alla eikä sitten kevään ja kesän aikana juurikaan suoristunut. Pihan takaosan talviomenapuu sai myös lähteä. Sen omenia ei syönyt kukaan rastaita ja kauriita lukuun ottamatta. Sen kukintaakaan ei ollut huomata tuolta pihan perältä. Omenia tuli paljon - kompostoitavaksi. Sen aika oli siirtyä paremmille hedelmätarhoille.

Piharakennuksen takana asusteleva tuomi oli levinnyt raaviskelemaan oksillaan kattoa. Se joutui nyt luopumaan parista isosta oksan haarastaan. Jasmiinipensas oli myös levittäytynyt katon raapijaksi ja sitäkin siivottiin.

Vanhoja ruusuja oli levinnyt sekalaisesti, mutta niiden kukinta ei ollut enää palkitsevaa. Valkokirjokanukkapensaita karsittiin ja nuorennettiin. Tuoksuvatukoista ehdin siistiä vain kolmanneksen. Pihan takaosan jasmikkeet saivat nuorentavan ja ryhdistävän siivousleikkauksen. Villiksi ryhtynyttä luumupuutakin karsittiin pois katon kimpusta. Mongolianvaahterakin sai kaventavan leikkauksen.

Jo muutama viikko sitten pihaan kuollut tuija leikattiin matalaksi. Se pääsi tässä samassa kuormassa eteenpäin.

Jotta kaikki leikatut oksat ja rungot saatiin mahtumaan vuokralavalle, niitä piti kaventaa, karsia oksia ja vielä lisää. Ja sitten kannettiin, kannettiin ja kannettiin. Huoh.

Nyt ainakin poistettujen ruusupensaiden tilalle haluaisin istuttaa jotain. Pelkään pahoin, että maa on täynnä ruusupensaiden juuria. Mitenköhän tuonne sekaan saisi istutettua jotain?

Ihanaa on, että monet pionit pääsivät nyt pitkästä aikaa takaisin näkyviin 🌺.

Lauantaina kävin tervehtimässä silkkiuikkuja. Ne olivat melkoisen hiljaisia. melkein kaikilla oli jo pesä, vaikkei kaikissa pesissä ollutkaan vielä munia. Tunnelma oli odottava. Joku välillä vaihtoi asentoaan pesällä, muutamat koiraat koettelivat toistensa hermojen kestävyyttä. Siinä kaikki.

Tänään aamupäivällä törmäsin peltoaukealla kettuun. Kettu oli ilahduttavan lähellä. Mutta ennen kuin sain auton pysäytettyä, avattua ikkunan ja kameran käsiini, kettu oli ehtinyt hölköttelemään jo turvaetäisyyden päähän. Kiva oli nähdä silti 💖.

Naakka lensi juuri ennen kuvan ottamista melkein kettua hipoen sen eteen ja siksi ketulla on vieläkin korvat varuillaan.

Huomenna perunkirjoitukseen Lahteen.

Ihanaa alkavaa alkukesän viikkoa sinulle 🥰.