Koronaa ja Sapokan vesipuisto Kotkassa

Tavallista tuhdimpi syysflunssa osoittautui testin jälkeen koronaksi. Lämpöä ei ollut läheskään niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla, mutta moni muu merkki piti paikkansa. Niinpä minä, varovaisesti (ja vähän) julkisissa tiloissa liikkuva ihminen sain sitten kuitenkin koronan. Täytyy myöntää, että käsidesin kanssa olen lipsunut, mutta muuten olen ollut kovasti tunnollisen varautunut. Ja tässä sitä silti ollaan 😳.

Diagnoosin saaminen oli sikäli hyvä juttu, että nyt ymmärrän, että jotkin oireet eivät häviä vain reippaudella ja yli jyräämällä. Niiden kanssa pitääkin nyt ottaa rauhallisesti, jos haluaa parantua ilman ikäviä jälkiseuraamuksia.

Testin tein poikani vankasta kehotuksesta, kun olin sairastanut tautiani jo viikon. Kuume oli laskenut, mutta olo oli kohentunut vain vähän. Olin palannut (etä)töihin ja yritin olla kovasti työkykyinen kuumemittarin mukaisesti. Onneksi olin varovainen jatkuneen yskäni vuoksi ja jätin läsnätilaisuudet yskän vuoksi väliin. Erinomainen päätös näin jälkikäteen ajateltuna.

Aivosumu, väsymys ja yskä jatkuivat, yskä innostui jopa kasvamaan. Tänään olin yhteydessä lääkäriin kipeiden, toistuvien ja yöunia häiritsevien yskänkohtauksien vuoksi. Sain lääkitystä, joka ainakin ensikokeilulla tuntuu jo lupaavalta. Elän toivossa kuin lapamato konsanaan.

Edellisen koronan aikaan yskin kylkiluuni murtuneeksi. Yskiessä murtui oikean puolen kylkiluu - ihan paras nukkuma-asennon takaaja kylkinukkujalle! Vieläkin nukkuminen oikealla kyljellä on rajoittunutta, vaikka mieli kuinka vetää sille kyljelle lepäämään.

Nyt olen viimeisinä öinä herännyt yskänpuuskien kanssa yli viisi kertaa yössä siten, että on ollut pakko nousta ylös yskimisen helpottamiseksi ja jopa poistuttava huoneesta, jottei puoliso joudu valvomaan minun yskäni kanssa. Ja jos heräileminen on ollut kurjaa, yskän aiheuttamat kovat krampit kyljissä ovat olleet luvattoman kivuliaita ja pitkäkestoisia. Niiden kanssa on tehnyt todella tiukkaa. En siis suosittele tätä kenellekään.

Onneksi on muistot. Palasin syysloman valokuviin ja Kotkan kaupungin Sapokan vesipuistoon. Vesipuiston kävelyreitti osuu ihanasti ristiin myös Veistospromenadin kanssa. Jossain vaiheessa haluan tutustua veistospromenadiin ihan kokonaisuudessaan.

Alueen rakentamisen taustoihin pääset tutustumaan täältä.

Pikaisen vierailun kuvasatoa tässä:

Reitti oli helposti kuljettava ja mahdottoman kaunis. Pysähtymispaikkoja löytyi pitkin matkaa.

Tässä jo vedessä ensimmäinen patsaslöytö. Näitä oli matkalla paljon lisää.

Kaikki patsaat edustivat vähän erilaisia tyylejä (taiteesta mitään sen enempää tietämättä ja ymmärtämättä). Ihania kohtaamisia kaikki.

Muuten vallan ihanaa rantareittiä on koristeltu kattohaikaran ja sen pesän hahmoilla 🥰

Reitti on osa Kotkan kansallista kaupunkipuistoa. Onkohan missään muualla näin upeasti laitettuja puistoalueita osana kaupunkipuistoja?

Patsaat istuivat kauniisti osaksi isompaa kokonaisuutta ilman sen kummempaa korostamista.

Olisikohan tämä merilokki? Veistospromenadin esittelykartalta löytyy kaikkien veistosten tiedot. Vähemmän hätäisenä olisin ehtinyt perehtymään niihin. Nyt vain kävin nautiskelemassa.

Metallinen ja heijastava miesurheilijan patsas oli ensin mielenkiintoinen. Vähitellen sen heijastukset tekivät siitä aina vain mielenkiintoisemman.

Metallisia hahmoja oli myös rannan puolella.

Edessä puhuttelevat kulmikkaat hahmot, taustalla näkyy 'metallimiehen' heijastuksia eri valossa ja näkökulmasta.

Ja sitten oli tämä putous. Kotkan kaupungin norjalaisen siirtokunnan aloitteesta Pookinmäen rinteeseen, nykyiselle putouskalliolle, rakennettiin hyppyrimäki. Pookinmäeltä hypättiin mäkeä aina vuoteen 1953. Sen paikalle rakennetun vesiputouksen korkeus on noin 20 metriä ja sen vesi pumpataan merestä puolen kilometrin päästä.

Pidä huoli itsestäsi ja terveydestäsi. Muista käsidesi ja turvaetäisyydet, niin säästyt isoimmilta harmeilta 💖