Kevät ja lintuja - on myös iloa

Maailman kaiken kamaluuden keskelläkin olen iloinnut hyvistä hetkistä, joita matkalleni on onneksi viime päivinä osunut. Alkanut kevään kutsuva kuiskailu sulavien lumien ja loistavan auringon kera on tehnyt nannaa mielelleni. Laulamistaan lisänneet linnut ja pidentyneet päivät ovat vain lisänneet hyvien hetkien voimaa.

Ajoin lempipellon laidalle ja jätin auton parkkiin. Jalkauduin metsäteille silmä ja korva herkkänä havaitsemaan kaikkea elollista. Ensimmäinen havaitsemani eläin oli tietä pitkin vastaan hölkyttelevä hevonen. Ei tarvittu mahdottoman suurta tarkkaavaisuutta sen havaitsemiseen 🤭.

Mennessä ja tullessa pysähdyin aukiolle, jossa olen aikaisemmin nähnyt keltasirkkuja. Lunta oli silloin toki hieman vähemmän. Menomatkalla kuulin keltasirkkujen ääntä, vaan en nähnyt yhtäkään. Ääniä katsella jäljittämällä silmäni tavoitti yhden keltasirkun huutelemasta puun oksalta yläpuoleltani, vaan ehtinyt edes nostaa kameraa, kun se jo katosi lentoon.

Takaisin tullessa pysähdyin taas kuuntelemaan ja tarkkailemaan. Ihan samaan puuhun saapui muutama lintu melkoisen oksiston taakse vaikeasti kuvattaviksi. Kuvasin silti. Keltasirkun talviasu on tässä vielä vähän vaatimaton, keltainen lisääntyy kesäksi. 

Keltasirkku

Keltasirkku

Lähempänä autoa tien vierestä alkoi kuulua melkoinen sirkutus-säksätys. Paljon lintuja viestittelemässä toisilleen kovaa ja akuutisti. Joukossa oli mielenkiintoisia, mutta tuttuja ääniä, joita en osannut satavarmasti tunnistaa. Jäin siis stalkkaamaan pitemmäksi ajaksi.

Pian kuusen alle 'tipahti' kaksi pientä tinttiä hyppelemään lumella. Valo oli huono, mutta onneksi linnut olivat sen verran pelottomia, että ehdin vaikeuksista huolimatta saamaan kuvan. Itse asiassa tunnistin linnun varmuudella vasta kotona. Luonnossa en nähnyt siitä sen vahvinta tunnusmerkkiä eli niskan valkoista juovaa. Tarkastelu kulma oli aina edestä tai sivusta, joten juova ei näkynyt tai se erottui heikosti (en erottanut luonnossa ollenkaan) lumesta. Kotona sen sitten huomasin pienesti. Kuusitiainenhan se siinä 💖.

Kuusitiainen - valkoinen niskajuova hädin tuskin erottuu, pään pieni töyhtö erottuu selvemmin.

Kävely, luonnon tarkastelu, lintujen näkeminen ja kuvaaminen tekivät hyvää ja totesin ulkoliikuntakauteni alkaneen nyt!

Ajankohtaiseen sotakriisitilanteeseen liittyviä ilonhetkiä olen kokenut huomatessani ihmisten nokkelia toimenpiteitä avatakseen tietoverhoa sodasta myös venäläisille. Kuten tiedon välittäminen Google Maps -arvosteluiden mukana.

Ja hakkeriryhmä Anonymous, joka on käynyt Ukrainan puolesta kybersotaan Venäjää vastaan. Wow!

Ihanaa alkanutta maaliskuuta. Ei heitetä lasta pesuveden mukana eli hylätä ilon hetkiä. Se ei ole pois mahdollisten auttamis- ja tukitoimien tehosta. Niihinkin kannattaa osallistua omien voimavarojen mukaan. Mutta pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne 💖