maanantai 22. heinäkuuta 2019

Sielunmaisemaa kuvaamassa

Lisää suomalaista maalaismaisemaa :-)

Maalaismaisema muuttuu niin nopeasti, että haluan tallentaa jotain omaa mieltäni koskettavaa ennen kuin on liian myöhäistä. Minun mielessäni maalaismaisema liittyy lapsuuden kesälomiin, matkoihin mummolaan ja enon luokse. Etenkin tällaisiin mutkaisiin maalaisteihin ja peltomaisemiin liittyy nimenomaan positiivisia muistoja.


Olen yrittänyt katsella ympärilleni sillä silmällä, millaisia maisemia minä arvostan ja mitkä herättävät minussa itsessäni positiivisia tunteita. Hieman yllätyin itsekin lopputulosta. Tyytyväinen olen toki maisemavalintoihini, mutta hieman eri asiat puhuttivat minua kuin mitä olisin osannut etukäteen kuvitella.


Ladot alkavat olla enemmän ja vähemmän huonossa kunnossa kaikkialla. Nämä olivat ehkä sieltä parhaasta päästä.



Hiekkatie kuuluu ilman muuta maalaismaisemaan. Ja ikävä kyllä nykyään myös matalaksi hakattu metsä :-(


Maanteiden värikäs kukkailoittelu on juuri nyt ihan parhaimmillaan! Tässä ei ole mukana yhtään haitallisia vieraskasveja :-)


Tässä on sitten hiekkatie sieltä vähemmän käytetystä päästä. Vieressä kukoistaa rypsipelto. Tämä on jotain niin suomalaista!


Sama rypsipelto asvalttitien puolelta horsman reunustamana. Tämä on niin värikästä aikaa :-)

Millainen on sinun sielunmaisemasi? Minulla on niitä monta, tässä esimerkkinä peltoista maaseutua.

19 kommenttia:

  1. Pidän pohjoisen jokimaisemista! Niissä on jotain hurjaa ja hienoa! Ounasjoki, Kemijoki, Torniojoki...jee! Varmaan alkaisin itkeä, jos pääsisin kokemaan sen kun lähestyy talvi-iltana valtatie nelosta pohjoisesta, kohti Rovaniemeä... kaupungin valot...silloin tietää, että on tullut kotiin! Kesällä taas etelän suunnasta! Mun sydän ei kestäisi...siksi en sille itseäni altista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että vien syksyllä isän tuhkat "kotiin" sinne...

      Poista
    2. Kemi- ja Ounasjoet ovat kevyesti tuttuja omilta Rovaniemen visiiteitäni. Kovin maltillisiin aikoihin olen tosin nuo joet nähnyt. Upeita ovat, etelän mittakaavaan ihan käsittämättömän isoja joiksi.

      Poista
  2. Kyllä se sielunmaisema löytyy metsämaisemasta;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä löydän sielunmaisemaa myös metsästä, mutta ehkä vasta syksyisestä metsästä. Kesällä metsä on minulle vähemmän kutsuva paikka. Ehkä opin vielä senkin :-)

      Poista
  3. Mietin että merenranta ja kalliot, mutta kun luin Tillariinan kommentin, ajattelin että joo, iso joki kyllä sykähdyttää kans. Ei täällä etelässä ole kunnon jokia nähtykään, nää on ruskeavetisiä pikku uomia Ounaskoskeen verrattuna :)

    Tykkään myös tienäkymistä. Tulee sellanen olo noita sinun kuvia katsoessa, että siellä mutkan ja mäen takana on se kiva paikka, jonne ollaan menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoja jokia ei tule vastaan tämän tästä :-)

      Meri ja kalliot ovat mahtava yhtälö. Tosin minulle kelpaa hyvin myös järvi kallioineen.

      Maalaismaisemat ovat minullekin nykyään usein juuri sitä matkaa johonkin. Matka voi olla yhtä tärkeää ja arvokasta kuin perille pääseminen. Ainakin elämä on monipuolisempaa ja nautinnollisempaa, kun kaikki hauska alkaa jo matkalle lähtemisestä. Tai sen suunnittelemisesta :-)

      Poista
  4. Kyllä se oma on metsä. Upeat värit pelloilla ja upea paikka muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Metsää arvostetaan aivan liian vähän.
      Aikuisillekin pitäisi olla jonkinlaisia metsäkouluja.

      Poista
  5. Ihania kuvia! Minulla on useanlaisia sielunmaisemia. Yksi on juuri tuollainen kuin sinun kuvissasi. Ja jos niissä vielä olisi vanhan ajan heinäseipäitä niin kuva olisi täydellinen. Toisaalta kaupunkimaisema vanhoine paksuseinäisine kivitaloineen on myös niin ihana. Kävin juuri niitä Helsingissä ihastelemassa ja voin kuvitella itseni elämässä sellaisessa paikassa. Ja meren ympäröimänä kun asun niin en voi olla tykkäämättä merellisistä maisemista ja kauniista luonnosta täällä Ahvenanmaalla.
    Ihanaa kesän jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin matkalla myös heinäseipäitä :-)
      En saanut niistä kuitenkaan hääppöistä kuvaa.

      Meri kiehtoo minuakin.

      Helsingissä on kieltämättä monia myös minun silmääni hiveleviä paikkoja.
      Pitäisi joskus käydä urakoimassa kameran kanssa sielläkin. Yksi kerta tuskin riittäisi.

      Oikein ihanaa kesän jatkoa sinullekin!

      Poista
  6. Kauniita maisemia. Maitohorsmat koristavat niitä hienosti.
    Minun lempimaisemassani on aina joku vesistö. Meri tai iso järvi. Vaikka pohjanmaan lakeudetkin kyllä puhuttelevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, veden äärellä minäkin kaikkein mieluiten olen :-)

      Olen oppinut nyt arvostamaan peltomaisemia niiden monipuolisen eläinmaailman kautta (en koskaan uskonut sellaista olevan!). Ihan mahdottoman paljon olen löytänyt kuvattavaa tänä kesänä pellon reunalla roikkuessani.

      Poista
  7. Tuo kuva kapeasta hiekkatiestä rypsipeltojen keskellä yllään vain sininen taivas ja kevyt pilviharso, siihen maisemaan voisi kävellä. Mummolan maisemia itsellenikin.
    Minullakin, kuten joillakin kommentoijilla, on monta sielunmaisemaa, joista vanhat perinnemaisemat ovat yksi. Sen lisäksi kallioiset saartistomaisemat, metsäpurot, vanhat kaupunkimaisemat, vuoristot...kaunis puutarhakin.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä sielunmaisemia usein kai löytyykin yllättävän monenlaisia itse kultakin. Se on upeaa. sitä todennäköisempää on, että löydämme itsemme aika usein oikein hyvästä paikasta :-)

      Poista
  8. Hirsiladot näyttävät kestävän parhaiten ajankulun, etenkin kun niiden katoista huolehditaan. Savossa löytää vielä paljon pellon laidoilta pieniä hirsilatoja.
    Minun lempimaisemani on kalliosaarinen erämaajärvi Sydän-Savossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirsiladoissa onkin varmaan jykevyyttä ihan eri tavalla kuin lautaladoissa.

      Hyvältä kuulostaa sinunkin lempimaisemasi :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)