sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Tuulihaukka esitteli pyrstöään - niin kuin kettukin

Päivä ei ollut pelkää sadetta. Välillä oli sateetonta ja valoakin pilkahteli välillä pilvien välistä. Matkasin kameran kanssa pellon laitaan nauttimaan kesämaisemasta. Sateen tauottua lähdin kävelemään ja huomasin ilmassa lekuttelevan haukan. Otin siitä useita kuvia, mutta vasta kotona näytön ääressä huomasin, että lintu lekutteli aina pyrstö minuun päin :-( No minkäs tuolle voi.

Laitoin kuvia taas fb:n linturyhmään tunnistettavaksi ja oma tulkintani tuulihaukasta osui oikeaan.

Toiseksi ylin kuva, mikä ei suinkaan ole mikään priima, osoittautui loppujen lopuksi kaikken parhaaksi tunnistuskuvaksi. Siinä näkyy linnun viiksijuova ja keltaiset jalat.






Olipa taas hienoja hetkiä :-) Pian alkoi sataa ja siirryin autoon odottelemaan.

Autossa odotellessani paikalle saapui myös kettu. Auton sateisten lasien läpi kuvaaminen ei olisi onnistunut, joten yritin nousta autosta mahdollisimman huomaamattomasti. En onnistunut. Kettu pötki tiehensä ja sekin jätti kuvaan muistoksi vain peräosansa.


Mahdottoman hyvä retki, en olisi ikinä osannut kuvitella näin upeaa ja silti rauhoittavaa luontoretkeä tälle kelille. Lopun iltaa vettä on sitten tullutkin yli kaikkien odotusten :-) Tiistaille ja keskiviikolle luvataan tänne meille näillä näkymin sateetonta. Kuulosta hyvältä :-)

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :-)
      Olen hieman jo erikoistunut noihin ketun peräkuviin. Kevään Viron reissulta tuli sellainen kuva puskaan pakenevasta ketusta, jossa näkyi vain hännän pää. Se kuva ei todellakaan avaudu ilman selittämistä ;-)

      Poista
  2. Todella upeat kuvat. Haukan sulat erottuu hyvin. Saalis näkyvissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Sulat erottuivat hyvin, mutta pääkin olisi ollut kiva saada useampiin kuviin ;-)
      Mutta kaikkea ei voi aina saada.

      Poista
  3. Hyvät kuvat olet saanut tuulihaukasta. Ja tuo kettukuva on aivan ihana.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)