tiistai 16. heinäkuuta 2019

Läheltä piti -orava touhuaa

Olen ollut huolissani tuosta kovia kokeneesta pihaoravastamme. Netistä kaivelin tietoa siitä, mihin pitäisi olla yhteydessä tällaisissa tapauksissa. Kunnaneläinlääkäri oli se, jota piti konsultoida. Muka. Kaupungin nettisivut eivät tuottaneet tuolla haulla mitään tuloksia, mutta löysin sivuilta paikallisen virkaeläinlääkärin yhteystiedot. Otin siis sähköpostilla yhteyttä häneen, selitin tilanteen ja laitoin liitteeksi kuvia oravasta.

Parin tunnin kuluttua hän ystävällisesti soitti takaisin ja kävimme oravan tilannetta yhdessä läpi. Hän suositteli ottamaan yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen rajallisten resurssiensa vuoksi. Ymmärrän hänen tilanteensa ja olen kovasti tyytyväinen käymäämme keskusteluun.

Pian puhelun jälkeen orava alkoi touhuta pihassamme. Hain kamerani saadakseni varmistuksen sille, oliko kyseessä tuo haverin kärsinyt orava vai joku toinen. Tarmokkaasti orava ravasi kahden havupuun välillä kantaen kantamuksia puusta toiseen.


Kuvaustilaa oli rajallisesti, mutta tässä näkyy, ettei kyse tälläkään kerralla ollut käpyjen rahtaamisesta, vaan poikasten kuskaamisesta. Nämä poikaset ovat todella pieniä, äärettömän lyhytkarvaisia. Ainakin viisi poikasta se kuskasi uuteen pesään.

Sama suttuorava tässäkin on kyseessä. Mutta koska se ei ole saanut karistettua noita 'likojansa', ajattelin, että se on voinut päätyä läheisen asvalttityömaan kanssa ikävään kohtaamiseen.

Sen leukojen ote oli tarmokas, poikaset pysyivät hyvässä otteessa juoksusta huolimatta. Turkkikin näyttää hyvältä toistaiseksi. Oravan kiinni ottaminen sen hoitamiseksi ei olekaan enää senkään vertaa yksinkertainen vaihtoehto, kuin miksi sitä puhelinkeskustelussa ajateltiin. Nyt täytyy ottaa huomioon myös noiden pienten poikasten kohtalo.

Toisaalta nyt heidän elonsa näyttää vielä oikein hyvältä :-)

Laitoin sähköpostiviestin paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle aikaisemman eläinlääkäriviestin (kuvineen) ja tämän uuden poikaskuvan kera. He sitten arvioivat, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä ja mitä jättää tekemättä.

Elinvoimaista heinäkuun jatkoa!

9 kommenttia:

  1. No sillä täytyy olla jo toinen pesue kun noin pienet poikaset on ♥ Jos se tosiaan on pikeä, niin eiköhän se karvanvaihdon aikana viimeistään lähde, kunhan ei orava muita oireita siitä saa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, toinen pesue tälle kesälle. Luulen, että tuo on sama äittä, joka jo aikaisemmin raahasi poikasiaan paikasta toiseen. Ne vain olivat jo isompia poikasia.

      Eläinsuojeluyhdistyksessä olivat myös sitä mieltä, ettei syytä isoon huoleen ja että karvanvaihdossa moni asia hoituu samoin tein. :-)

      Poista
  2. Voi häntä, missäköhän lienee nuohonnut? Hieno tilannekuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Häivähdys!

      Jotain asvalttityömaata veikkaan, mutta totuushan voi olla ihan mitä vain. Ei ole kuitenkaan onnistunut putsaamaan itseään.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Vauhti oli kova ja orava näytti olevan kovasti voimissaan :-)

      Poista
  4. Voi ressu orava mitä on mahtanutkaan kokea. Aika hyvin näyttää kyllä selvinneen, luonto on ihmeellinen. Ja niin huolehtiva äiti se on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen superselviytyjä tuo äippäorava on :-)
      Toistaiseksi jakselee onneksi oikein hyvin.

      Poista
  5. Hyvä kuva! Se auttoi meitäkin tunnistamaan, mitä kummaa oman pihapiirin orava kuskaa suussaan niin vimmatulla vauhdilla loikkien. Ilmeisesti pieniä poikasia vietiin pesästä toiseen turvaan. Kolme hakureissua näin. Kivoja seurailtavia nuo pihan kurret.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!