maanantai 25. toukokuuta 2015

Mustakurkku-uikku ja siili - eri paikoissa tosin ;-)

Koira, joka ei ole mikään vainukoira, vainusi tänään perennapenkistä siilin. En olisi itse huomannut sitä, mutta koira oli penkissä niin innoissaan, että menin katsomaan innostuksen aihetta. Ja siilihän se siellä :-)

Siilit ovat erityinen heikkouteni. olen hoivannut orvoksi jääneen siilipoikueen aikuisiksi ja talvihorrokselle ja lisäksi perheessämme on ollut lemmikkeinä kaksi valkovatsakääpiösiiliä. Siksi koirakin on tottunut siileihin ja ryntäsi lähinnä haistelemaan siilin takapuolta (mistä siilit eivät keskimäärin kovasti ilahdu ;-)).

Tässä koiruliini ja kääpiösiili vuonna 2012. Koira oli huomattavasti enemmän läheisyyden tarpeessa kuin siili :-)


Mainio siilibongaaja meillä siis :-)

Mutta muissa kuvissa takaisin Suomenojalle ja kuvissa loistaa tällä kertaa mustakurkku-uikku. Ensimmäistä kertaa elämässäni tapasin sen tuolla. Pöllö-Pasin sanoin se on siis 'eldari' :-) Hieno kokemus taas matkassa...

Kuvissa 2-4 mustakurkku-uikun tyypillinen sukelluksen jälkeinen ravistelu. Ravistelun kierre (kaula ja pää) ei tule näistä kuvista esiin, mutta kuvittele itse kierrettä tuohon matkaan :-)





21 kommenttia:

  1. Mustakurkku-uikku on aivan ihana lintu, se on kuin lelulintu laineilla. Hienot ravistelut ja onneksi olkoon eliksestä :)

    VastaaPoista
  2. Minä näin mustakurkku-uikkuja ensimmäistä kertaa eläissäni tänä keväänä täällä Keski-Suomessa (harvinaisia täällä) Piesalan lammilla samaan aikaan kun siellä oli mandariinisorsakin pari viikkoa. En noin läheltä päässyt näkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruuhka-Suomessa linnut ovat rohkeampia eivätkä niin välitä ihmisistä - kai se on vähän pakko ;-) Mutta onpas teillä ollut harvinaisia vieraita siellä!

      Poista
  3. Voi siilit <3 Aivan ihana tuo ylin kuva. Meillä valitettavasti vain haukutaan karvat pystyssä siilejä, kun ne on niin pelottavia... Ihan uusi tuttavuus tämä mustakurkku-uikku. Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) Koira oli aina kovin huolissaan pienestä siilistä...

      Mustakurkku-uikku ei ole mikään tavallinen vieras. Sen levinneisyydestä kerrotaan Suomen lintuatlaksessa (http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/Mustakurkku-uikku).

      Poista
  4. Tosi ihanat kuvat, varsinkin tuo ensimmäinen ♥

    VastaaPoista
  5. Siinä on ihmetelty puolin ja toisin. (ykköskuva) Ihana pörröinen mustakurkku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siili oli ehkä enemmänkin kiusaantunut tunkeilusta ;-)

      Poista
  6. Ihana kuva, siilillä on mainio ilme:) Komea uikku!

    VastaaPoista
  7. Viime kesänä meillä oli pihalla peräti kolme pientä siiltä. Nyt niitä ei oo näkynyt. Yksi vielä oli jalkapuoli. Ex-naapuri katsoi niitä murhaavasti kun ajoi nurmea. Ihme tyyppi, ei tykännyt kasveista tai eläimistäkään. Mustakurkku on kyllä eksoottinen näky!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilien selviämisennuste kesästä seuraavaan kesään ei ole kovin hyvä. Autot ja talvi tekevät tuhojaan.

      Poista
  8. Onpa hieno lintu.

    Meillä on taas siilitarha kossa. Viime kesänä oli heinäkuussa laskennan mukaan 7 yhtaikaa syömässä. Siinä oli 2 pikkuista. Tänä vuonna on neljä käynyt. Sen verran huhtikuussa parittelivat, että voi olla lisää tulossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se hieno lintu :-)

      Ihanaa, että teillä on niin paljon siilejä! Kerrothan kesän mittaan siilikuulumisia!!!

      Poista
  9. Onnittelut mustakurkku-uikusta! Hienoa!

    Anu

    VastaaPoista
  10. Jännän näköinen on kyllä tuo mustakurkku uikku.
    Hieno kuva koirastasi ja siilistä, onkin kiva pieni siili.
    Alemmassa postauksessasi olikin kauniita ja vähän kuin rutuisia ne Nokikanan poikaset, hi!

    VastaaPoista
  11. Aivan ihana kuva tuo koira ja siili! Huippu kuvakulma. Myös mustakurkku-uikun kuvat olivat loistavia!

    VastaaPoista
  12. No siilipoikueen hoivaamisessa on ollu kyllä jonkinmoinen homma! Hatunnosto siitä. Ootko jonnekin kirjoittanut siitä juttua? Olis kiva lukea... Muistelen omaa kolmen vuoden takaista koirapoikueen hoitamishommaa, ja vaikka niillä oli sentään emokin niin oli siinä tekemistä.

    Ja ajattelinkin tuota kuvaa katsoessani, että onko siellä sun kukkapenkissä ollu jonku lemmikkisiili, mutta ei se ollukaan sama :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!