perjantai 19. lokakuuta 2018

Laurinmäkeä ja työn imua

Olen puhertanut tämän viikon vuoroin kiireessä ja vuoroin työn imussa. Näiden kahden olotilan välinen ero on välillä hienon hieno, toisinaan ihan järkyttävän suuri. Tällä viikolla kyse on ollut pienestä sävyerosta.

Kiireessä sitä puskee eteenpäin pienessä (negatiivisessa) paineessa (kun on pakko). Työn imussa puskeminen tulee omasta innostuksesta, kun ei malta pysähtyä, vaan päättää ehtiä tekemään vielä ihan vähän. Kyse on pienen pienestä aikatauluerosta. Liian pienet siirtymä- ja palautumisajat vievät negatiiviseen kierteeseen, ihan pienen pieni lisäväljyys aikataulussa kallistaa vaa'an jo työn imun puolelle.

Kysymys on myös valinnoista - mikä on omaa valintaa, mikä ulkoa annettua. Oma valinta moitivoi ja sitouttaa ihan eri tavalla kuin jokin ulkopuolelta tuleva pakko.

Mutta enimmäkseen olen tällä viikolla kulkenut työn imun puolella, erityisesti tänään :-)



Tähän väliin laitan kuvia Janakkalan Laurinmäen reissulta.

Torpparimuseossa on nähtävänä vanhoja torppia ja muita rakennuksia, työkaluja, rekiä jne.




Kaikissa rakennuksissa on kyltti, jossa kerrotaan tarkemmin rakennuksen taustasta ja historiasta.
Tuulimyllykin on siirretty tänne jostain muualta.


Laurinlähde oli toinen paikalla sijaisevista lähteistä. Lähteen pinta oli korkealla ja siitä valui vettä lähiympäristöön pieninä noroina.


Tällä kammatulla ja huolitellulla luontokappaleella oli jokin nimikin. siitä erottaa nopeasti silmät, nenän / kuonon ja hiukset :-)


Luontopolku myötäilee suuren osan matkasta juoksuhautojen reunaa.


Laurinmäen päältä avautuu parhaista kohdista kaunis ja värikäs syysmaisema.


Kuvan mittasuhteet hämäävät. Juoksuhauta on oikeasti ihan syvä ja kohtuullisen leveäkin. Tässä kuvassa ei ole hyvää mittasuhdetta antavaa kohdetta. Puutkin näyttävät niin ohuilta ja nuorilta, vaikka ovat oikein kunnon isoja puita.




Eilen kävin taas Helsingissä toimistolla. Aamulla työskentelyhytissä kanssani istui nuori mies, puku päällä ja teki selvästikin töitä kannettavalla tietokoneellaan. Minun flunssani nuhineen ja yskineen alkaa vähitellen taittua. Hieman vain, mutta kuitenkin. Tällä matkaseurallani oli kunnon nuha ja huolestuneena katselin Tikkurilan tienoilla hänen käyttämäänsä nuhjuisen ruhjuista ja perusteellisesti käytettyä nenäliinaa. 

Emomainen ajatus kulki päässäni niin, että tuon täytyy olla miehen viimeinen nenäliina, muuten hän ei yrittäisikään käyttää sitä. Minulla oli runsaasti, todella runsaasti nenäliinoja - isossa ja pienemmässä matkapaketissa. Mieleni teki tarjota tuo pieni matkanenäliinapaketti hänelle. Mutta ymmärsin, että se voisi myös vaikuttaa turhan tungeksivalta hoivaamiselta ja aikuisen ihmisen reviirille tungeksimiselta. Pähkäilin puoleen ja toiseen ja yritin päättää, mikä olisi vähiten väärä tapa toimia.

Lopulta poistuin kaikkine nenäliinoineni nuorelle miehelle sanaakaan virkkamatta junasta Pasilassa. Eihän hän tiennyt minun olevan varsinainen nenäliinakuningatar... 

Mitä sinä olisit tehnyt minun asemassani? Entä hänen asemassaan, jos olisin tarjonnut nenäliinoja? Kyllä elämä on pullollaan vaikeita tilanteita...

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Aika iso, muttei ollenkaan pelottava. Korkeutta tuossa asennossa oli ehkä metrin verran.

      Poista
  2. Mukavia maisemia ja syksyn värejä. :) Mittasuhteita etenkin maastonmuodoissa on tosiaan vaikea vangita kuvaan, etenkin jos ei ole mitään "mittatikkua" paikalla.

    Nenäliinatapauksessa olisin itse varmaan kysynyt saman tien, tarviiko tyyppi nenäliinoja ja tarjonnut pakettia. Olen välillä silleen spontaani ja ajattelematon, etten olisi ehkä tajunnut edes harkita, onko sellainen kohteliasta vai ei. :D

    Olen sattunut pari kertaa sellaiseen tilanteeseen tenttisalissa, että takana on istunut joku niiskuttaja, jolla ei ole ilmeisesti ollut yhtään nenäliinaa mukana. Hetken sitä kuunneltuani olen todennut, että ei tässä pysty keskittymään tenttiin ollenkaan ja mahtaa toisellakin olla vaikeaa, noussut ja kysynyt tentin valvojalta lupaa antaa takana istuvalle nenäliinoja. No, koska tentissä ei saa keskustella ja olemme tietysti poistuneet tenttisalista eri aikoihin, en ole saanut kuulla, minkälaisen reaktion tämä temppu on herättänyt, mutta toivottavasti minua ei ole ainakaan ihan suunnattomasti paheksuttu...

    Jos itse olisin se niiskuttaja, olisin varmasti iloinen nenäliinoista, tarjosi niitä kuka tahansa, oikeastaan miten tahansa. Onhan nenäliina aina nenäliina, kaikkien nuhaisten sankari. : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kokeilla venyttää rohkeuttaan ensi kerralla. Kiitos kommentistasi :-)

      Poista
  3. Olisin tarjonnut nänäliinoja. Tykkään toinen tai ei. Minusta se vaan on kohteliasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tosin nuorelta mieheltä apu huolitaan paljon mieluummin kuin keski-ikäiseltä naiselta :-(

      Poista
  4. Juoksuhaudat, huikeita työ suorituksia. Ja niin tärkeitä. Kannatan suoraa toimintaa. Olisin myös minä tarjonnut liinoja. Kai se on omien vanhempien takaraivoon iskostama suorite. Hyvä sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ehkä niinkään vanhempien kuin äitiyden iskostama.

      Ajattelin, etteivät nuoret miehet halua aina ottaa apua ja neuvoja vastaan äitinsä ikäisiltä naisilta. Voihan olla, että olen väärässäkin. Seuraavalla kerralla olen rohkeampi :-)

      Poista
  5. Todella upeita kuvia ja peikkokin siellä uskalsi näyttää naamansa sulle!
    Mutta nenäliinatapauksessa olisin myös ollut epätietoinen, mitä tekisin?
    Mutta jos olisin huomannut hänellä olleen nenäliinat vähissä, olisin voinut kyllä tarjota niitä hänelle ja olisin sanonut, että sullakin tuntuu olevan kova nuha ja mulle jäivät nämä ylimääräisenä...hi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo nuori mies kaiveli salkkuaan ja toivoin kaivelun tuovan jonkin vastauksen siihen kysymykseen, oliko häneltä nenäliinat loppu, vai tarvitsiko hän jotain aivan muuta. Hän löysi käsiinsä nenäsumutteen, jonka tehoa noin tukkoisessa tilanteessa epäilen kovasti. Sitä hän kuitenkin käytti ja näytti entistäkin flunssaisemmalta :-(

      Poista
  6. Tuo nenäliinajuttu olisikin ollut visainen. Jos olisit antanut niitä hänelle olisi hän voinut olla tosi kiitollinen. Mutta toisaalta hän olisi voinut pahastua ja miettiä että hänen tuhinansa varmaan olisi häirinnyt sinua mahdottomasti.
    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pelkäsin äiti-efektiä. Sitä, kun äiti tai joku hänen kaltaisensa tyrkyttää tarpeetonta apua silloin, kun sitä kaikkein vähiten haluaisit...

      Näillä mentiin tällä kertaa.

      Poista
  7. Kauniita vanhoja rakennuksia ja voi mikä peikko siellä lymyää. Nenäliinaepisodi hymyilytti. Minulla ei ole mukana kuin oman tarpeen nessut. Hassua muuten mitä vanhemmaksi tulee sitä helpompaa on jutella ventovieraan kanssa ja usein nämä kohtaamiset pysyvät pitkään mielessä. Katselen tässä samalla upeat kuvasi Kuresaaresta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli menneen flunssan jäljiltä nenäliinoja kokonaiselle armeijalle ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!