sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Kantarelleja ja kurkia

Perjantaina kävin omalla tutulla sienipaikalla katsastamassa sitä, ovatko jatkuneet sateet jaksaneet kannustaa sieniä kasvamaan. Ja niitä löytyi kuin löytyikin! Suppilo- ja kosteikkovahverot ovat vielä enimmäkseen pieniä, mutta jonkin verran löytyi noita isompiakin. Lisäksi kantarelleja löytyi sieltä ja täältä. Ihan riittävästi kantarellikastiketta varten.

Eilen kävin etsimässä uusia sienipaikkoja. Kävin harppomassa monessa mukavassa metsässä, joista en kuitenkaan löytänyt sieniä. Päädyin myös niin huonokuntoiselle metsätielle, että aloin taas uskoa siihen, että tarvitsen todellakin maastoauton näille retkilleni... Pohdiskelin, millainen hinausauto saisi minut ja autoni pois tuolta vaikeuksien keskeltä, mutta jälleen kerran kiviset ja mäkiset kohdat hitaasti ja varovaisilla ajolinjoilla ajaen ja mutaisten lammikoiden kohdalla vähän reippaammalla vauhdilla puskien selvisin kuin selvisinkin. Ei sillä tiellä ollut tietenkään mitään varoitusmerkkejä odottavasta kurjuudesta.

Mutta tämän kurjan tien läpi ajaneena päädyin sellaisen metsän laitaan, josta löytyikin yhdestä paikasta ihan kiitettävä määrä kantarelleja. Merkitsin paikan heti ensimmäiseksi kännykän maastokarttasovellukseen, jotta osaan vuoden kuluttua käydä katsastamassa paikan uudelleen. Ja sitten keräsin sieniä :-)

Kantarelleja oli sitten siivottuna ja paloiteltuna vajaat kaksi litraa (molempien päivien saaliit yhteen laskettuna). Osa menee pakastimeen odottelemaan herkkuhetkeä :-)

Tässä kantarellit ensimmäisen kevytsiivouksen jäljiltä. Suurin osa näistä löytyi paksun sammalkerroksen alta, hieman lakkia vain pilkotti sammaleen joukosta. Sammaleen keskeltä noukittu sieni oli aina enemmän ja vähemmän kietoutunut yhteiselämään sammaleen kanssa. Joidenkin lakki oli pinnaltaan oikein rosoinen kuusen neulasten ja edeltä pusketun sammaleen versoista.


Tässä hieman lakkisatoa. Vain pari sientä löytyi ihan rehellisesti lakki kokonaan maan (ja sammaleen) pinnan yläpuolelta. Kaikki muut ovat muovautuneet ympäristönsä näköiseksi.



Kun sitten kotona siirryin valoisalle verannalle sieniä siistimään, mieheni soitti ja kertoi kurkiparven lentävän meille päin. Ehdin juuri ajoissa pihalle katsomaan kurkiparven nostattelua korkeammalle - pitkälle matkalle aikoivat selvästi lähteä. Muuton makua tässä. Vähitellen kurjet pääsivät niin korkealle, että ne erotti enää joissakin lentosuunnissa. Kuvia ei silloin enää kannattanut ottaa. Toki korkealle ne ovat näissäkin kuvissa.




Ihanaa syyskuista sunnuntaita! Puolivälissä syyskuuta mennään. Vielä riittää onneksi valoa :-)

28 kommenttia:

  1. Ihania kantarelleja ja mikä mahtava näky tuo yli lentänyt kurkiparvi. Ehkä pitivät jonkin verran ääntäkin?
    Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Kurjet olivat niin korkealla, ettei niiden ääntä (tai äänettömyyttä) voinut enää kuulla.
      Joskus olen ollut lähellä, kun kurjet ovat keränneet korkeutta, ja silloin meteli on ollut aivan hulvaton :-)

      Poista
  2. Kurkien auroja on jo näkynyt ja ääniä kuulunut, mutta eipä tuollaisia määriä ole sattunut omaan näköpiiriin! Myöskään kanttarellipaikat eivät ole vielä antaneet satoa, voi olla, ettei tulekaan. Kiva, kun löysit kastikeainekset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kurkien ääntely kertoo muuttoinnosta. Birdlifen mukaan kurkien muutto alkaa ihan juuri nyt (seuraavana selkeänä päivänä).

      Poista
  3. Ihanat kantarellit! Eipä ole tullut käytyä sienessä. Upeat, kauniit kurjet..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu :-)
      Sinulla taitaa olla paljon muita kiireitä, kaikkeen ei ahkerakaan taivu.

      Poista
  4. Täällä näin sellasen kurkiparven jossa saattoi nyt ykskaks laskien olla vaan joku 20-20 kipaletta,laskeutuivat pellolle,joten mukaansa tempovaaa kurkien kutsuviestiä kokoontumiseen alkaa olla esillä..
    Mie en niinkään muista sienistä paitti kantarellit niihin jotenki on tullut himo..Muksaa sunnuntaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kurkien muutto on vaan tässä ihan käsillä.
      Onnellisina ja kiihkeinä tuntuvat muuttoa odottavan :-)

      Poista
  5. Hienoja pyörteitä nuo kurkiparvet tekivät! Ovat ne niin ihania nuo kurjet, vaikka se tietääkin sitten, että talvi lähestyy ja kesä on auttamatta ohi. Nautitaan siis syksystä tässä välissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaista parveilua ja pyörteilyä ei juuri muina vuodenaikoina näe. Siksikin tämä on niin upeaa ja ainutlaatuista aikaa :-)

      Poista
  6. Erinomainen kantarellisaalis. Hyväkuntoisiakin. Ihan tässä vesi herahti kielelle kermaista kantarellimuhennosta ajatellessa.
    Syksy on saapunut, pakko uskoa, kun kurjetkin jo muuttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Sateet ovat varmaankin herättäneet sienet hereille vasta ihan viime aikoina. Suppiksiakaan ei tarvinnut juuri edes siivota!

      Muuttojen seuraaminen on upeaa puuhaa - siksikin syksy on mahtavaa aikaa :-)

      Poista
  7. Erikoisia kuvioita kurkien lähtiessä. Siinä varmaan jaetaan paikkoja aurassa.
    Voi kun löytäisi kanttarelleja, mutta näillä seuduin on ollut niin kuivaa että sieniä ei taida tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lentävät korkkiruuvimaista kehää ja kuvio sekoittuu jatkuvasti ainakin näin alhaalta katsoen.

      Meillä kantarellit pulpahtivat pintaan vasta nyt pitkähköjen sateiden jälkeen. Peukkuja teidän sienisadolle!

      Poista
  8. Jonkun verran olen löytänyt kanttarelleja, tuossa pihallakin koivun alle tuli paljon kanttarelleja, mut en kerää niitä koskaan siitä, metsässä ovat paremmassa maastossa.Eilen näin yksinäisen laulujoutsenen, tuli mieleen että varmaan sillä ei ole ollut puolisoa, tai se on kuollut, silloin ne jää yksin, osaako ne ikävöidä sitä, kurki on myös kauni lintu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että sinulla on useita vaihtoehtoisia kanttispaikkoja :-)

      Yksinäinen joutsen on kieltämättä aika surullinen näky.

      Poista
  9. Kylläpä on paljon kurkija. Pojan luona ollessamme sielläkin kuului kurkien ääniä, mutten nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänien kuuleminenkin tekee todella hyvää :-) Lähellä ovat olleet, kun äänet ovat kuuluneet.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!
      Elämäni paras saalis tähän mennessä :-)

      Poista
  11. Yksi parhaista sienistä. Herkkutatteja pitää saada vielä talvea varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkutatteja pitäisi opetella. Olen ihan uuno tattien kanssa. Jospa siinä olisi tavoitetta ensi kesälle :-)

      Poista
  12. Upea sienisaalis ja ovat tosiaan hyviä :)

    VastaaPoista
  13. Mekin oltiin juuri viime syksynä sienestämässä meidän pikkuautolla jossain tosi metsässä, niin meillä ei käynyt ihan niin hyvä tuuri. Alkuun pärjättiin todella hyvin, mutta sitten tie meni niin huonoksi, että auto jäi ihan täysin jumiin, joten piti kutsua hinauspalvelu hakemaan. No selvittiin onneksi pienellä hinauksella. Hyvännäköinen saalis tuli teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo pienet tiet osaavat olla todella petollisia. Alkavat ihan hyvinä ja jatkuvatkin sellaisina jonkin aikaa. Kun ensimmäiset huonot kohdat osuvat eteen, ei viitsi vielä lannistua. Seuraavien kohdalla miettii jo sitä, että jossain siinä kapealla tiellä pitäisi päästä ympäri ja sitten edessä olisivat kuitenkin vielä ne edelliset pahat paikat. Ja niin se jatkuu. Aina näyttää todennäköisemmältä, että eteenpäin jatkaminen kannattaa enemmän kuin ympäri kääntyminen.

      Toki olen joskus jo ihan hyvissä ajoin päättänyt, että nyt näyttää liian epäilyttävältä ja stopannut menon siihen. Joko olen kääntynyt ja jatkanut matkaa eteenpäin tai jatkanut matkaa jalan.

      Siinä on varmaan stressitaso noussut korkealle, kun on pitänyt ryhtyä apuja selvittelemään. Minulta ainakin voisi tuossa tilanteessa hyvinkin päästä parikin ärräpäätä ;-)

      Mahtava selviytymistarina tuossa teillä - sitä pitää sitten muistaa kertoa kaikille seuraaville sukupolville (omille ja muiden) niin kauan kuin jutun muistaa ;-)

      Ihanaa syksyn jatkoa :-)

      Poista
  14. Me huomattiin myös juuri tuo pienten teiden petollisuus, että meillä kävi sitten loppujen lopuksi niin, että jouduttiin tilaamaan ihan hinaus meille. Tie kävi niin super mutaiseksi myös, että ei ollut mitään mahdollisuutta liikkua yhtään mihinkään suuntaan. Onneksi selvittiin kuitenkin ja saatiin marjastettua ja sienestettyäkin hyvin sitten lopuksi. Todella hyvännäköisiä kantarellejä olet löytänyt, jotenkin tuntui, että ei itse meinannut löytää yhtään mitään sieniä.

    VastaaPoista
  15. Onneksi pääsit metsätien läpi ilman, että tarvitsi soittaa hinauspalvelu paikalle. Välillä nuo tiet voivat olla aika yllättäviä, varsinkin jos on paljon routavaurioita. Tänä kesänä oli kyllä kivasti sieniä, itsekin täällä Turussa sain kanttarelleja pakkaseen ison kasan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!