lauantai 25. syyskuuta 2021

Korkeakoskea ja syysloman syvää luonnetta 😊

Keräilen itseäni loman jälkeen. Arkeen palaaminen on ihan Liisa-ihmemaassa-touhua. Pala palalta arki löytyy taas 👍.

Samalla kun sain kerättyä mieleeni rauhaa, vanhat mielen kaavat palasivat myös pintaan. Mieli ei korjaannu hetkessä ja näitä korjaamisen kierteitä täytyy vain jaksaa monia, jos aikoo päästä muutokseen.

Joissakin (aika monissakin) asetelmissa koen itseni vahvasti uhriksi. Siitä syntyy ihan eri mieliala kuin siitä, kun koen itseni vaikuttajaksi - kovaksi kallioksi, joka voi valita, mihin lähtee mukaan.

Uhriutuminen ei ole tuonut minulle koskaan mitään hyvää. Siksi haluaisin myös luopua siitä. Välillä pääsen siitä irti ja sittemmin se palaa jälleen kuvioihin. Edessä on siis prosessi, jossa uusia alkuja voi joutua ottamaan useasti. Ei se mitään, minä pystyn kyllä siihen 👍.

Nämä vinoutuneet kokemukseni ja ajatukseni ovat saaneet alkunsa lapsuudestani. Yritän kovasti olla syyttämättä ketään, sillä se ei tuo tilanteeseen mitään parannusta.

Välillä erehdyn kertomaan lapsuuden paineistani jollekulle 'uudelle' tuttavuudelle. Kun kerron omasta äitikokemuksestani, aina joku kommentoi sitä niin, että ehkäpä minun lapseni kokevat minut aivan samoin kuin minä koen oman äitini. Se on aika pysäyttävää.

Ehkä kuulija ei usko minun voivan tällä elämänkokemuksella voivan arvioimaan omaa lapsuuttani mitenkään ei-henkilökohtaisesti, vaan olevani edelleen sokea oman murrosiän haasteilleni. Näiden ihmisten aseuraa en kaipaa enkä tarvitse.

Ehkä kuulija ajattelee minun siirtävän väistämättä oman lapsuuteni omille lapsilleni. Näidenkään ihmisten seuraa en kaipaa.

Kaipaan seuraani ihmisiä, jotka uskovat minuun ja jaksavat olla kannustavia minua kohtaan. Heitä on ihan oikeasti olemassa, en elättele pelkästään mitään hiilihappotoiveita 💖.


Itä-Suomen paikkojen nimet olivat hämäläiselle tallaajalle kovin erikoisia. Varmasti siellä on paljon perinteisiäkin paikkojen nimiä, mutta nämä erikoisuudet meikäläisen näkökulmasta saivat kulmat kohoamaan pelkästä uteliaisuudesta.

Tässä joitakin matkamme varren paikkojen nimiä:

  • Tasapää
  • Houkkala
  • Jänhiälä
  • Tapavainola
  • Nyrhilä
  • Naisniemi
  • Änkilänsalo
  • Käpälämäki
  • Himo
  • Hammaskallio
  • Kulho
  • Tappojoki
  • Matokorpi
  • Käpälys
  • Matopuro
  • Ohvana
  • Kompakka
  • Juhmakka
  • Hotoloppa
  • Jylmä
  • Kuukkeli
  • Venälä
  • Römppee
Näiden paikkojen nimien historiaa voisi käydä selvittelemään, jos aika sen vain sallisi. Nyt täytyy antaa tuon projektin jäädä odottelemaan jonotuslistalle.


Korkeakoski oli reissun ensimmäisen päivän nähtävyys. Korkeus oli komea, veden määrä vähäinen. Elämys oli upea.

Putouksen/kosken korkeus on 36 metriä. Veden määrä on vähäinen, mutta virtaamaputous upea!




Tässä sama vielä videona:



8 kommenttia:

  1. Käpälys!!?? Tapavainola?? Ihanaa, korvakarkkia nämä nimet Sujellen, kiitos listauksesta, teit yöstäni mattamustan...eh, heheh. Täältäkin löytyy Korkeakoski, olen jopa asunut Korkeakoskentiellä, ja yhteistä on että ei niin hirmu korkea.. . Äitikokemuksia dissaavat ovat ehkä itse jonkinlaisessa solmussa niistä, ei kannata laittaa liikaa painoa muiden sanomisille.
    En ole niin uhriutumistasi havainnut, eli tuli vähän puun takaa, mutta jonkinlaista epävarmuutta kylläkin, ja pohtinut sen syitä, Kun ei silleen tunne eikä ole vaikutuspiirissä muuten kuin netitse niin se on vähän niin ja näin, tulee vedettyä johtopäätöksiä liian vähästä aineistosta. Mutta hyvä että tunnistat heikkoudet ja käyt taistoon, verissä päin ja niin edelleen!! Lippu korkealle ja Pixie eturintamaan, mars hyökätkää!! Hauhau!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sus'!

      Tämän uhriutumisen jäljelle olen päässyt vasta viime aikoina, vaikka siellä se on olla möllöttänyt ja tehnyt kiusaa lapsuudesta tai ainakin nuoruudesta asti. Ulospäin se on näkynyt milloin ahdistuksena, milloin yllättävän voimakkaana kiukkuna ja milloin mitenkin. Hyvää tässä on juurisyyn löytäminen. Pelkkien oireiden ja ulospäin näkyvien tunteiden hoito ei ole onnistunut. Nyt ainakin uskon olevani oikealla polulla. Nyt on alkanut pitkä matka tunnemuistin opettamiseen uusille tavoille.

      Pixien kanssa rynnistetään eteenpäin 🐕
      Vuh!

      Poista
  2. Kyllä savokarjalainen nimistö on mielenkiintoista. Aamumelontareittini varralla on Musti, Rakki, Ketale, Suutari ja Havukka, saarten nimiä kaikki.
    Korkeakosken vesimäärä on runsaimmillaan huhtikuun lopusta äitienpäivän aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa nimiä! Muistuutavatko saaret yhtään nimiään?

      Täytyy pitää mielessä tuo kosken vesimäärä, jos vielä uudelleen on siellä päin liikkeellä 👍

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Olihan tuo!
      Valokuvaan en saanut tuota korkeutta näkymään riittävän hyvin. 36 metriä ylös päin on paljon enemmän kuin miltä se kuulostaa.

      Poista
  4. Hmm... oliko lähialueella kekkosen syntymä koti. Olen ehkä joskus käynyt tuolla. Mahtava paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä huomannut moista. Voi olla hyvinkin mahdollista.
      Rajoittunut kartoitussilmäni etsi nähtävyyksiä vain kapealla haulla 👍

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)