maanantai 13. syyskuuta 2021

Luontoa, sienihulluutta ja Pixie-koiran kanssa fiilistely√§ ūüźē

Flunssan heikennetty√§√§n otettaan olen l√§htenyt luontoon ja mets√§√§n. Kroppa ei kest√§ jatkuvaa makaamista eik√§ p√§√§ ainaista paikoillaan olemista. Olen kulkenut rauhallisesti ja v√§ltt√§nyt ylim√§√§r√§isi√§ rasituksia. Olen nauttinut luonnosta, hiljaisuudesta, mets√§n √§√§nist√§ ja vihreydest√§. Olen t√∂rm√§illyt aika kova√§√§nisten lintujen karjuntoihin - ja niist√§h√§n min√§ pid√§n ūüíĖ.

N√§rhen toistuva huuto innostaa l√§hestym√§√§n. N√§rhi√§ oli kaksi. Toinen niist√§ huusi melkeinp√§ tauotta ja toinen lensi puusta toiseen ihan hiljaa. N√§rhen √§√§ni on niit√§ valloittavia luonnon √§√§ni√§, joita ihminen ei l√§htisi keksim√§√§n itse. Siksi se onkin niin upeaa ūüéĶ.

Käpytikan ja palokärjen huudot ovat myös niin sopivan alkukantaisia, että ne jaksavat pysäyttää kulkijan kuuntelemaan. Linkit vievät luontoportti.fi:n sivuille.


Metsässä kulkemisen autuus ja samaan aikaan vaara piilee sienissä. On ihanaa löytää sieniä ja kerätä niitä. Se on jopa koukuttavaa. Samaan aikaan riskinä on ylikerääminen ja mahdottoman iso työ sienten käsittelyssä, jos riittävän montaa vastaanottajaa ei ole juuri sillä hetkellä tiedossa. Kun malttaisikin kerätä vain vähän...

Sienten k√§yt√∂n ja s√§il√∂misen kanssa olen kehitt√§nyt jo ty√∂t√§ sujuvoittavia rutiineja. En ole varma, pit√§isik√∂ siit√§ olla ylpe√§ vai pit√§isik√∂ nolostua ūü§Ē.

Suppilovahverot esiintyvät joukkoina ja joskus, aika useinkin ihan sumpuissa. Sujautan silloin käteni kämmenselkä maahan päin sienien hattujen alle ja leikkaan sieniveitsellä yhdellä (tai kahdella) viillolla koko rykelmän mukaani. Säästää mahdottomasti aikaa, mutta mukaan tulee väistämättä myös pienikokoisia sieniä.

Erottelen säilöessäni suppilovahverot ja kantarellit niin, että pienet sienet päätyvät samaan säilöntäerään. Ne ovat visuaalisesti kauniita eikä niitä kannata ripotella sinne ja tänne.


Suppilovahverot kuivaan. Levittelen leivinpapereita pitkin keitti√∂n tasoja ja ruokailuhuonetta ja pilkon suppikset pieniksi paloiksi niille kuivumaan. Ensimm√§isen vuorokauden j√§lkeen puolikuivuneita annoksia voi jo hieman yhdistell√§ kuivumaan samoille papereille. Toisen vuorokauden j√§lkeen tiivist√§n j√§lleen ja kolmannen vuorokauden j√§lkeen sienet ovat jo s√§ilytett√§v√§n kuivia. Jos ei ker√§√§ isoja m√§√§ri√§ kerrallaan, systeemi toimii hyvin j√§tt√§en tilaa aina uusille saaliille ūüėĀ. T√§ss√§ ei my√∂sk√§√§n kulu ylim√§√§r√§ist√§ energiaa l√§mmitykseen tai kuivaamiseen. Lis√§ksi tavallisesti suurin osa sienist√§ on k√§vellen l√§himets√§st√§ haettuja ūüĎć. Kunhan siis ker√§ysm√§√§r√§t pysyisiv√§t maltillisina.

Kantarellit pakastan pieniin nyssäköihin pannulla käsittelyn jälkeen. Kun neste on suurimmalta osin poistettu pannulla kuumentamalla, siirrän käsitellyt kantarellisuikaleet pakastepusseihin noin 60-70 g erissä. Pussit ovat näin suurin piirtein määrämittaisia. Yksi pussi riittää kahden henkilön kantarellikastikkeeseen. Kolmesta tai neljästä valmistuu maittava kantarelli-pekonikeitto.


Tänään välttelin metsään menemistä, sillä talo on täynnä kuivatettavia sieniä. Päädyimme Pixie-koiran kanssa työpäivän jälkeen (hän ahertaa myös kanssani koko päivän) lähtemään lähimaisemiin kameran kanssa ihan rennosti ja ajan kanssa. Ja mitä hän päätti tehdä? Mussuttaa heinää kaikissa paikoissa, joihin vain pysähdyimme! Odottelin aina aikani, mutta hän olisi voinut jatkaa ikuisuuksia, aikaraja tuli vastaan aina minulla.

Ja voiko el√§m√§ olla en√§√§ ihanampaa pienelle koiralle? Kirjaimellisesti suu vaahdossa ja kieli lipoen h√§n nautiskeli l√§hihein√§st√§ ūüėć. Mahdottoman hyvin k√§ytetty√§ aikaa!






Ihanaa syyskuun jatkoa! Elämä osaa olla hyvää.

20 kommenttia:

  1. Maukasta sienisatoa ja Pixie nauttimassa luonnosta. Tykkään itsekin sienistä, mutta meillä noukkimisen hoitaa mies. Taitaa meillekin kertyä liikaa, sillä viimevuotisiakin on vielä pakastimessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kuivatan suppikset ja niitä on sitten pitkin vuotta todella helppoa lahjoitella myös eteenpäin. Parasta tietenkin on, kun niille löytää uuden kodin jo heti tuoreina.

      Poista
  2. Pixie laiduntaa ūüėä
    Olen parantunut jonkin verran sienihulluudesta, yritän poimia vain tarvittavan määrän. Syksyisessä metsässä liikkuminen on niin ihanaa ja saalistusvietti iskee helposti sieniapajilla. Suppikset ja tatit kuivaan hyötykasvikuivurilla, hyvin kuivatut sienet säilyvät vuosia. Kanttarellitpakastan, muita sieniä en juuri poimikaan. Palokärjet ja käpytikat täälläkin metelöivät kun liikun metsissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kova on laiduntamisen yritys ainakin ūüėā. Pihassa on tarvittu laiduntajan lis√§ksi my√∂s muuta apua, sen verran hidas ruohon/hein√§n kuluttaja tuo on.

      Min√§ yrit√§n l√∂yt√§√§ sienille sijoituspaikkoja ennen k√§sittely√§. Joskus se onnistuu helpommin, joskus heikommin. Ennen korona-aikaa t√∂ihin toimistolle sai vied√§ aina tuoreita suppiksia. Ottajia l√∂ytyi ihanasti aina kaikille. Sai ker√§t√§ ihan niin paljon kuin halusi ūüĎć.

      Poista
  3. Pixie laiduntaa;DD Hyvä Cheri, kiitos aamunauruista!

    Onneksi sienet ei maistu niin mitään ei kantaudu ulkoa sisään.. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkö tykkää edes miedoista, mutta ihanista kantarelleista?

      Poista
  4. Meillä toinen koira oppi syömään variksenmarjoja Saanan alarinteellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa!

      Meidän Pixie söi nuorempana mustikat suoraan varvuista, mutta nykyään ne eivät enää kiinnosta.

      Poista
  5. Kauniita kuvia! Ja ihana huomata ja saada lisää Valoa ja Toivoa tähänkin päivään. Tulee taas hyvä mieli, kun jaksat nauttia elämästä <3 Samaan pyritään ja usein onnistutaankin. Ainakin silloin kun on hyvin nukuttu yö takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi! ūü•į

      Onnelliseen elämään kuuluu myös niitä huonoja hetkiä, kausiakin, ikävä kyllä.
      Hyv√§√§n keskittyminen pirist√§√§ kuitenkin enemm√§n kuin jo monesti vatvotun huonon kelaaminen. T√§m√§n k√§yt√§nt√∂√∂n vienti on minulla viel√§ harjoitusvaiheessa ūüėā.

      Poista
  6. Täällä kanssa yksi sienihullu, ja melkein siinä on parasta vain metsässä olo. Mieli rauhoittuu. Minä en osaa säännöstellä sienien poimimista. Tulee aina vähän liian paljon saalista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marja!

      Min√§ aloitan reissut aina mets√§fiilistelyll√§, mutta heti, kun sieni√§ alkaa n√§kym√§√§n useampi, mopo karkaa k√§sist√§ ja sienisuunnistusvaihe l√§htee p√§√§lle ūüėā.

      Onneksi osan sienisaaliista saa usein jaettua muillekin ūüĎć.

      Poista
  7. Juu, palokärjen ja kuikan huudot ovat niin alkukantaisen kuuloisia, että ihan ihokarvat nousee pystyyn. Parhaita luonnonääniä alkukesän linnunlaulun ohella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykk√§√§n lis√§ksi niist√§ v√§hemm√§n jaloista √§√§nist√§, kuten n√§rhen, h√§rk√§linnun ja korpin √§√§nist√§. Ai mahdoton, miten paljon ihania lintujen √§√§ni√§ onkaan. Tuli vain mieleen, ett√§ melkein aina linnun laulu her√§tt√§√§ minussa iloisia ja onnellisia fiiliksi√§ ihan saman tien ūüíĖ.

      Poista
  8. Kylläpä osaakin olla hieno kasa sieniä! Kuulostaa siltä, että sieniherkkuaterioista ei tule tulevana talvena puutetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, meid√§n perheemme ei selvi√§ kaikista n√§ist√§ sienist√§ ūüėā.

      Onneksi l√§hipiirist√§ l√∂ytyy yst√§v√§llisi√§ ihmisi√§, jotka ovat valmiita jakamaan t√§m√§n 'taakan' kanssamme ūüĎć.

      Poista
  9. Suppilovahveroita tulee myös meillepäin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa!
      Meill√§ kasvaa l√§himets√§ss√§ pieni√§ suppilovahveroita ja omassa suppismets√§ss√§ni paljon oikein isojakin mollukoita. Mist√§h√§n moinen kokoero johtuu? ūü§Ē

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)

Lahti-päivä ja pohdintaa muistisairaan joululahjasta

Tässä vaiheessa elämää joululahjottavien lista on kutistunut pieneen osaan lapsiperhevuosista. Lisäksi läheisille riittää onneksi jo muutama...