keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Ystävyyden solmiminen vaikeutuu (?) iän myötä ja piipahdus Pulkkilanharjulla

Nuorena ja lapsena ystävystyminen oli helppoa ja mutkatonta. Kun ikää kertyy, kertyy myös mutkia ystävyyden solmimisen matkaan. En suostu uskomaan siihen, että kyse olisi vain ihmisen hidastumisesta ja sulkeutumisesta. Kyse on mielestäni ainakin osittain siitä, että elettyä elämää, kokemuksia ja jälkiä jättäneitä tunteita on takana paljon enemmän. Oma tai toisen historia on monimutkainen, eikä siihen aina voi hypätä tuosta vain. Selittämiseen menee aikaa ja se ei aina onnistu. Epäonnistuminen tuo lisätaakkaa tuohon historiaan.

Kypsässä keski-iässä löytämäni ystävyydet ovat kehittyneet kuin hieno viini. Pitkään, maistellen ja ajan kanssa. Toki tuo pätee nuoruudenkin ystävyyksiin minun kohdallani.

Otanpa esimerkin: Sain tänään iloa tuottavan viestin. Jakaisin sen mielelläni, mutta sen jakaminen edellyttäisi tietoa menneestä. Ja se mennyt ei olekaan ihan yksinkertainen asia. Sitä ei jaeta ihan tuosta vain. Eivätkä monet sitä koskaan pala palaltakaan selitettynä ymmärrä. Kaikkeen ei voi samastua, etenkään nopeasti. Jätän siis hyvän uutiseni kertomatta monelle ihmiselle, sillä sen auki selittäminen vaatisi ihan liian paljon. Jätän uutisen jakamisen niille ystäville, jotka ovat jo perillä monimutkaisesta menneisyydestäni. Mutta hyvä näinkin 💝.

Omat menneet kokemukset voivat olla myös kovin henkilökohtaisia ja niistä ei halua käydä debattia. Muutaman huonon debatin jälkeen on helppo jättää oman elämän jakaminen uusien ihmisten kanssa juuri siihen. Varovaisuus ja laiskuus nousevat sitten viimeistään tässä vaiheessa esiin.

Olen iloinen, että olen kohdannut uusia ystäviä tähän päiväänkin asti, mutta minusta se on vain monimutkaisempaa kuin silloin, kun menneisyys mahtui yhdelle A4:lle. Miten sinä koet ystävystymisen nuoruuden jälkeisen elämän aikaan?


Kävin lomapäivällä päiväretkellä Pulkkilanharjulla. Kahvila Reimari oli kiinni eikä palvellut enää. Onneksi seuraavalla pysähdyspaikalla oli auki pieni kioski, josta sai ostaa pientä välipalaa.





Tänään alkanut syyskuu tarjoili vielä kaunista säätä. Nautitaan 🥰.


18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Thank you very much, Francisco!
      Merry autumn days and colourful nature meetings to you 💝

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Onhan tuo 🥰.
      Punkaharjulla on enemmän asumatonta vierailualuetta, mutta hyvin tämäkin käy, kun on hoodeilla 👍😍.

      Poista
  3. Aikuisena ja varsinkin jo minun ikäisenäni, ystävystyminen on vaikeampaa. Silloin kun omat lapset olivat pieniä, niin heidän kauttaan tuli tutuksi muiden lasten vanhempien kanssa ja näistä tuttavuuksista muutamista kehittyi oikeita ystävyyssuhteita. Omalla kohdallani ystävyyssuhteiden kehittyminen ja jatkuminen on vaikeutunut kun ollaan muutettu edestakaisin Turun ja Ahvenanmaan väliä. Vaikka välimatka ei ole mahdottoman pitkä, niin kovin luontevaa se ei ystävyyssuhteiden kannalta ole. Olen huono pitämään yhteyttä puhelimitse ja toisaalta viihdynkin hyvin kotona, enkä kaipaa suuria ystävämääriä. Minulle riittävät ne muutamat ja oma perhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella on oma optimimääränsä hyville ystäville.
      Tässä iässä uusia ystäviä ei tarvitse usein etsiä, jollei esimerkiksi ole muuttanut uuteen paikkaan.
      Hyville uusille ystäville on kuitenkin aina tilausta.
      Heitä ei ole koskaan liikaa.
      Bondaaminen (sitoutuminen) kestää vain kauemmin kuin nuoruudessa.
      Ehkä olemme tarkempia ja harkitsevampia?
      Kuka tietää.

      Poista
  4. On muuten mielenkiintoinen paikka. Kurkkasin wikipediasta, 8km pitkä harju. Ohhoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On osa Päijänteen kansallispuistoa (https://www.luontoon.fi/paijanne), ja tänne pääsee myös ilman venettä.

      Liesjärven kansallispuistossa Tammelassa (Forssan kupeessa) on myös aivan mielettömän vaikuttava kapea järviharju: Kyynäränharju (https://www.luontoon.fi/liesjarvi/luonto#kyynaranharju). Se on matala ja kapea ja siksi ihan aivan tavallisesta poikkeava erilainen vierailukohde. Siellä kannattaa käydä samalla reissulla kuin Torronsuon kansallispuistossa tulee käytyä 👍.

      Poista
  5. Vähän isompi tuo valkoinen pömpeli niin muuttaisin...

    Olet oikeassa, nykyään ystävystyminen vaatii aikaa ja vaivaa, vaan aina silloin tällöin tulee vastaan ihminen joka on vaivan väärti. itse olen tapellut yhden naisen kanssa tässä tammikuusta kun tutustuin, puolet mun ikää mutta tuntuu arvoiseltaan, saan jotain mitä en ole pitkästä aikaan saanut, nimittäin tutustua johon kuhun mielenkiintoiseen IRL ja koen tunteita, uteliaisuutta, ihan ystävyyden vain, platonisia enemmän. Tykkään naiskavereista, aina tykännyt.
    Te olette mielenkiintoisempia kuin useimmat miehet;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen pömpeli taitaa mahduttaa itseensä vain majakkavalon ja siihen liittyvän tekniikan. Se niistä muuttohaaveista 🤭.

      Ihanaa, että olet löytänyt platonisen tappelukaverin - ihan oikeasti!
      Elämä on liian lyhyt kulutettavaksi odottamiseen.
      Elämä on juuri tässä ja nyt.
      Eletään 🥰.

      Poista
  6. Pulkkilanharju on kaunis kuten kaikki tuollaiset veden ympäröimät harjut. Taisimme käydä tuolla muutama kesä sitten.
    Ystävystyminen tässä keski-iässä on kieltämättä hankalampaa kuin nuorena. Ja muualta muuttaneena yleensä on vaikea ystävystyä niiden kanssa, jotka ovat ikänsä asuneet paikkakunnalla. Kerran eräs heistä sanoi suoraan, että uusille tulijoille joutuisi selittämään liikaa, eikä viitsi aloittaa, koska vanhojen tuttujen kanssa on helpompaa. Mutta onneksi täällä on muitakin muualta muuttaneita, joiden kanssa ystävyyden luominen on ollut helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin se varmaan menee - pitää olla samanlainen ystävyyden tilaus kummallakin osapuolella, niin homma kyllä toimii 👍.

      Poista
  7. Aina niin ihana Pulkkilanharju. Ja suuri Päijännekin on näyttänyt tyynen puolensa. Monesti tuossa suurten selkien keskellä tuulee kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten lilluttu miehen kanssa keskellä ulappaa purjeveneen kanssa ihan tyynessä kelissä. Ei laitettu moottoria käyntiin, vaan nautittiin etenemättömyydessä keskikesän helteessä, vaikka vähän kuumaksi olo kävikin 😅.

      Muutama kesä vietettiin Päijänteellä ahkerasti purjehtien. Vene oli Vääksyn satamassa, sillä alun perin Lahdesta lähtenyt purjehdustaipaleemme Vesijärveä pitkin Päijänteelle oli purjeveneellä kapea, hidas ja haastava.

      Poista
  8. Samaa mieltä olen tuosta, että vanhempana ystävystyminen on vaikeampaa. Sitä on tullut jotenkin varovaisemmaksi ja vähemmän uteliaaksi. Ehkä laiskaksi ja introvertimmäksikin. Tuttavia on paljon, mutta ne tosiystävät ovat niitä, jotka ovat kulkeneet vuosien ajan mukana. Aina välillä saattaa olla jostain syystä taukoja yhteydenpidossa, mutta sitäkään ongelmaa ei ole nykyään, koska on somet ynnä muut. Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Erikoiset Asiantuntijat!

      Some helpottaa yhteydenpitoa ja ajan tasalla pysymistä paljon. Näinä aikoina alkaa somenkin suhteen olla melkoista hajakäyttöä. Kukaan ei jaksa roikkua jokaisessa somekanavassa ja (suuri) osa informaatiosta menee kuitenkin ohi. Toisaalta siellä on mahdollisuus käydä läpi lähipiirin kuulumisia pitemmälläkin aikajänteellä ja napata kiinni ainakin osasta niistä tilanteista, jotka ovat livahtaneet oman huomion ohi.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)