tiistai 28. syyskuuta 2021

Valmistautumista toimistolle paluuseen ja elämän ensimmäinen reissu Kolille

Koronarajoituksia puretaan ja kansallinen etätyösuositus on näillä näkymin voimassa 15.10. asti. Takaisin entiseen ei ole paluuta, turhanpäiväinen matkustaminen paikasta toiseen jonkin palaverin vuoksi tulee harvenemaan todella paljon. Mutta toimistoihin paluu on edessä ja se joillekin helpompaa ja joillekin vaikeampaa. Arki on hitsattu kiinni etätyöhön ja rajoitteisiin jo niin voimakkaasti, ettei muutosta seuraavaan vaiheeseen tehdä kivutta eikä hetkessä.

Meidän perheessämme suurin muutos tulee koiralle. Se on korona-aikana ollut yksinään kotona todella vähän. Silloin kun minä olen liesussa luonnossa, paikalla on melkein aina mieheni. Nyt sille koittaa kokonaan yksinäisiä pitkiä päiviä säännöllisesti. Toki se siitä selviää, mutta alku voi olla hankalaa. Pixie seuraa minua jo nyt kuin hai laivaa, jollei alakerrassa ole luvassa ruokaa tai herkkuja. Niin etäpäivän kuin vapaankin ajan se seuraa minua lähietäisyydellä tahtoo palaverien välissä käydä joko alakerrassa tai ulkona. 

Työhuoneeni on rintamamiestalon yläkerrassa, mutta välillä siirrän työpisteeni väliaikaisesti alakertaan. Yläkerran työhuoneen ergonomia ja valaistus ovat ehdottoman hyviä ja alakerran vierailut jäävät aina lyhyiksi. Koira on kuitenkin oppinut erottamaan, milloin palaveri tai webinaari on ohi 👍. Silloin on sen mielestä tauon paikka.

Täytyy toki itsekin opetella, miten juuri nyt haluan kulkea työmatkat ja miten rytmittää päiväni. Entiseen ei siinäkään ole paluuta. Minusta on tullut vaativampi ja taidan sujuttaa löytämäni uudet työn iloa tuovat rytmitykset ja mukavuudet uuteenkin arkeeni.


Ja sitten syyslomaan: Kävimme elämämme ensimmäisen (ja toisenkin) kerran Kolilla. Se on ollut reissulistallani jo jonkin aikaa ja nyt nautiskelimme Kolin maisemista peräti kahden päivän ajan. Etenkin huipuilla (Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli) riitti ihmisiä yllättävänkin paljon ottaen huomioon, että olimme siellä keskellä viikkoa syyskuussa. Toisaalta ruska oli kaunis, ehkä siinä oli syytä riittävästi. Kolinuuron kierroksella oli rauhallisempaa, siellä ei ollut montaa vastaantulijaa ja luonnon ääniä pääsi kuuntelemaan herkästi ja helposti.

Sekalaista settiä reissun valokuvista. Saattaa hyvinkin olla, että samasta paikasta on useampikin valokuva, mutta ei anneta sen häiritä. Ensimmäisen päivän aikana oli puolipilvistä ja aurinko kuikki pilvien takaa ja välistä. Toisena päivänä pilvet jäivät vähemmistöön. Maisemat aivan häikäisevän upeita kaikilla keleillä!
















Ja vielä lyhyt videoklippi, josta maisema Ukko-Kolilta avautuu vähän paremmin.


Ihanaa viikon jatkoa!


10 kommenttia:

  1. Kyllä olet niiiin hienoja kuvia ottanut sieltä reissultanne Kolilla. Uskomattoman kaunista!
    Kiitos näistä, tuolla sielu lepää!
    Nyt nortton päästi mun chrome selaimella sun blogiisi, mutta eipä päästänyt Mozillalla, ihme toimintaa?
    Muutenkin on mulla ollut blogin kanssa ongelmia ja vähän kaikkien kanssa, meinasin jo hanskat heittää nurkkaan ja lopettaa koko blogin, mutta eiköhän se tästä taas valkene.
    Jotenkin mulla on into mennyt blogiin, mutta toivon, että se palaisi kuitenkin.
    Sulle kuitenkin hyvää syksyä ja työiloa taas uusilla haasteilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Harakka!

      Toivottavasti blogivireesi palaa taas. Taidettasi on niin mahtavaa seurata!

      Poista
  2. Hienoa oli katsella nuo kolin kuvat, monesti olen käynyt siellä, kolin maisemat on minun äitini lapsuuden maisemia, siellä hän n.10 vuotiaasta asti asui ja kävi koulun, ne maisemat on myös minun synnyin seutuja, elämä on vain tuonut minut kauas synnyin seuduilta, jonne kaipaan aina, koska sydän on siellä ainakin puoliksi, rakastan noita seutuja.
    Mieheni serkku teki Hannulle laulun " kolin vaaroilla" kuuntele Hannu Brelon laulamana, laita vain googleen Hennu Brelo ja laulun nimi.Ikävää että Hannu kuoli 50 vuoliaana äkillisesti.

    VastaaPoista
  3. Mahtava paikka ja upeat kuvat! Kyllä noilla rinteillä hengästymään itsensä saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!

      Saa itsensä hengästymään, mutta myös haukkomaan henkeään puhtaasti ihastuksesta 🥰

      Poista
  4. Upeita kuvia Kolilta. Kyllä Koli kansallismaiseman nimen ansaitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seita!

      Tuolla kannattaa käydä ainakin kerran elämässä, jos kroppa vain jaksaa 👍.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, Rva Kepponen!
      Paikka oli mahtava ja sieltä on vaikea ottaa heikkolaatuisia kuvia 😊.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)