lauantai 12. helmikuuta 2022

Urakkasukat valmistuivat ja tunnen itseni melkein sankariksi

Jotain pientä repäisevää olen kaivannut tietämättäni. Väsymyksen läpi ei aina ehdi haaveilla muusta kuin päiväunista. Oletettavasti kyse on vain talvijumista, sellainen minulla oli myös vuosi sitten. Se alkaa niin, että ensin syystalvi iskee harmaan rättinsä päin näköä ja ulos ei kiinnosta yhtään mennä. Tulee jäätyä sisään ja oltua liikkumatta, kroppa alkaa jumittamaan ensin yhdestä, sitten toisestakin paikasta. Jumittunut kroppa häiritsee yöunia ja hyvää asentoa täytyy hakea yön aikana moneen kertaan. Ja aamulla sitten väsyttää. Ja kun väsyttää, ei ulos lähteminen kutsu sitäkään vertaa. Jään sisälle jumittamaan kroppaani tahattomasti vielä lisää ja nukun entistä heikommin ja olen yhä väsyneempi. Nyt pitäisi varmaan ulkoilun aloittamisen lisäksi käydä käsiksi jumittaviin kropan osiin. 

Ihan pienesti olen itseni elvyttämistä aloitellut. Kun vain muistaisi ja jaksaisi jatkaa. Kevään tullen liikunta lisääntyy kuin itsestään, mutta sitä ei kannata jäädä odottelemaan.


Kun sain eilen urakkasukkani valmiiksi, tunsin ylittäneeni itseni hienoisesti. Sukkien tekeminen kulki sen mallin vuoksi niin epämukavuusalueellani, että vain jääräpäinen loppuunsaattamisen palo sai minut jatkamaan niitä loppuun asti. Hauskaa ei ollut missään vaiheessa 😂. Seuraavaksi pitää etsiä itseä miellyttävämpi malli. Tänään huomasin, että sukkaoperaatio oli kuin olikin jotain sellaista pientä repäisevää, mitä olen kaivannut. Rajojen ylittämistä ja uuteen sukeltamista voi tehdä siis aika suljetuissakin olosuhteissa!

Ensimmäisissä kuvissa lanka näyttää ihan oikean väriseltä. Mallin olen tallentanut viime vuoden alkupuolella Novitan ilmaismalleista. Nyt ohjetta ei ollut siellä enää. Ohje löytyy täältä. Sukan palmikkokuvio oli minulle se suuri vastenmielisyys. En saanut sitä mitenkään solahtamaan helposti päähäni muistiin, vaan käytännössä seurasin mallineuletta paperilta joka rivillä. Ei ollut iloista puuhaa, ei.

Kun ensimmäisen sukan varsiosa (40 cm) oli valmis, lopetin ohjeen säntillisen noudattamisen. Tein ihan oman tutun mukavan kantapääni kavennuksineen kaikkineen. Samoin koko jalkaterän ja kärkikavennukset menin ihan oman makuni mukaan. Vain palmikollinen mallineule jatkui sukan loppuun asti.


Palmikot ja siten mallineule ei ole ihan symmetristä, se minua taisi jotenkin alitajuisesti korveta 🤔.


Mutta kyllähän minä näistä tykkään! En vain suostu tekemään enää toisia 😂



Nyt on vuorossa kaavan mukaisesti ripelankasukkapari. Sitä seuraavan sukkaparin ohje on jo mielessäni.


Muistutus: Ripelankasukka-arvonta käynnissä vielä sunnuntai-iltaan asti 👍.

Ihanaa helmikuista viikonloppua!

14 kommenttia:

  1. Siis onhan noi upeat sukat, mutta minäkin hengästyin jo kuvia katsellessa!
    Taas kirjoitit, kuin "omalla suullani" väsymyksestä ja siitä, ettei kiinnosta lähteä ulos. Keksittäisiinkö toisillemme haaste, joka jotenkin pakottaisi lähtemään? Vinkkejä vastaanotetaan! ♥
    Suloista (Sulon ja Sulhon päivä) sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Stansta!

      Tuo haastejuttu voisi olla hyvä!
      Mietintämyssyyn heti 👍

      Poista
  2. Huh! Ihan hengästyttää kun katselenkin noita, eikä oma sisukkuuteni, tai paremminkin sen puute, ikinä riittäisi moisien tekemiseen. Hienot ne kyllä ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Haasteen pitää olla aina sopivan kokoinen: pois mukavuusalueelta, mutta saavutettavissa. Ja motivoiva: nuo sukat aion pitää ihan itselläni, jos niitä joskus raaskin käyttää 😂

      Poista
  3. Hienot sukat! Valmistumisesta voit olla aidosti ylpeä. Katselin vastaavaa mallia jokin aika sitten, mutta taitaa jäädä tekemättä. Tykkään palmikkokuvioista, mutta en niiden tekemisestä. Toisinaan neuleen valmiiksi saamista voi kutsua työvoitoksi, vaikka tekemisen ilo on kadonnut siinä matkalla. Ehkä sellaisia töitä ei pitäisi edes aloittaa, mutta ensisilmukoiden kohdalla ei vielä voi tietää.
    Kunpa jumit rajoittuisivat vain kroppaan. Minulla sellainen taitaa olla parhaillaan pääkopassa. Eiköhän kevään edistyminen vähitellen korjaa tilanteen. Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Minusta palmikon kutominenkin on ihan mukavaa. Näitä tehdessäni tosin totesin, että tykkään todella paljon symmetriasta, se auttaa kuvion jäämistä nopeasti omaan muistiin.

      Tottakai se jumi hiipii sinne pääkoppaankin, jos se on jo kropan vallannut. Niin siinä käy meille kaikille. Mutta ainakin itsellä kaikenlaiset pienet haastamisprojektit auttavat siihen pään jumiin ihan mukavasti, kunhan ei ole niin väsynyt, että haaveilee vain lepohektistä ja unesta. Silloin pitää vain levätä ja nukkua 💖

      Poista
  4. Voi että olet sitkeä! Ihailen sukkiasi ja taitoasi tehdä. Itse olen haaveillut pitsikuvioisista sukista, koska äitini aikoinaan tekemät ovat puhki kulutetut vaikka niitä olen säästellyt. (Äitini kuolemasta tulee syksyllä 20 vuotta, joten kyllähän tuo on villasukille jo hyvä ikä!)
    Samanlaisen jumituksen kropassa olen huomannut myös. Lumi/räntäsateet eivät liioin houkuttele ulkoilemaan, mutta ystävän kanssa voi jopa ylittää itsensä: olin sopinut keskiviikkona lenkin ystäväni kanssa, silloin satoi vettä ja mietimme menemmekö ollenkaan. Lähdimme kuitenkin ja lopulta 7 km meni kevyesti sateessa jutellessa. Iltaisin pitäisi muistaa venytellä, mutta ainakin minulta tuppaa unohtumaan.
    Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Pitsikuvioissakin on ihan helppoja malleja, joiden kokeilemiseen ei ole korkea kynnys.

      Ystävän kanssa pitäisi lähteä taas liikkumaan, se on kieltämättä hyvä juttu silloin, kun kalenterit kolahtavat yhteen. Ja tuota venyttelyä voisi hyvin tehdä jokainen ilta 👍

      Poista
  5. Komeat sukathan sinä sait. Onneksi olkoon. Hyvää huomista Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Komeat ovat ja tuntuvat ihan kullan arvoisilta 😂

      Poista
  6. No ei multa taittuis kyllä tollaset sukat ikinä! Ei varsinkaan, jos kutominen ei ole hauskaa. Varmasti hieno tunne saada ne valmiiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kuule melkein sankari olo!

      Nyt vain kohti seuraavan vuoren valloitusta 👍🤭

      Poista

Kiitos kommentistasi!