tiistai 2. elokuuta 2022

Keräilyä ja säilömistä, ihmettelyä sairaaloiden ja hoivakodin käytäntöjen sekä sääntöjen kanssa

Viimeinen lomapäivä tältä erää. Yritin hieman himmailla, ettei menisi suorittamiseksi.

Eilen tein kesän merkittävimmän teon: keräsin marjoja. Se ei ole minulle ollenkaan tyypillistä, mutta en tehnytkään sitä intohimosta, kuten kantarellien keräilyt, vaan huomionosoituksena perhettä kohtaan. Tytär nauttii marjoista kaikkein eniten, mutta pienet erät keräsin myös miehelle ja pojalle. Ja vielä hieman pakkaseen.

Ylitin joltisestikin mukavuusalueeni, mutta ei mennyt pakkopullan eikä masennuksen puolelle. Olo tuntui ihan sankarilta rupeaman jälkeen!

Keräsin mustikoita ensimmäistä kertaa ikinä marjapoimurin avulla. Lapsena kerättiin kaikki marjat käsin ja se on jäänyt jotenkin normiksi. Mutta nyt piti optimoida marjojen määrä käytettyyn (hyttys-) aikaan ja siksi marjanpoimuri. Olin katsellut aikaisemmin lyhyen videon hyvästä keruutekniikasta. Hyvin se meni, vaikka olikin koko ajan kova kiire metsästä pois.




Metsävadelmat olivat kuivan maan kasvatteja: pieniä, suunnilleen hyttysen pakaran kokoisia. Parhaat marjat löytyivät puskien keskeltä ja sinne ulottaessa pääsi kosketuksiin monen, monen piikin kanssa. Tuskaisa ja hidas kerääminen tuotti toivottavasti toivottua makuelämystä.


Tässä tyttären osuus marjoista, mies ja poika saivat tyytyä pienempiin maistiaisiin. Jos toivetta tulee, kerään heille seuraavalla kerralla hieman enemmän.


Marjojen keruu oli yhden päivän urotyö (ei siis niin paljon kulunut aikaa, mutta muita urotöitä ei sille päivälle mahtunut). Kantarellivimmaa olen yrittänyt pitää kurissa sillä, että yhdellä autolla tehdyllä reissulla ei tyydytä vain yhteen keruupaikkaan, vaan urakoidaan vähän enemmän. Ja sillä, että suurin osa aiemmin kerätyistä sienistä pitää olla siivottuna ja pakastevalmiina ennen seuraavien keräämistä. Rajoitus on ollut tarpeellinen ja hyödyllinen.

Tänä aamuna ja aamupäivänä siivosin, pilkoin ja pannutin melkein kaiken sunnuntain metsäreissulta kerätyn sienisaaliin. Ovat nyt pakastimessa määrämittaisissa pakastepusseissa.

Kaksi isoa pannullista pilkottuja kantarelleja ja yksi vajaa noita pikkukantarelleja.


Yksi iso lautanen täytti paistinpannun kokonaan. Toki massa ja tilavuus vähentyivät nesteen haihtumisen myötä.




Pixie-koira tykkää ihan täysillä pannutetun kantarellin perään! Se maastoutui oven luokse ja seurasi silmä tarkkana prosessin etenemistä. Aina välillä se sai jotain 'ylijäämiä' 💖


Ja sitten muihin aiheisiin: Hoivakoti.

Isän muuttaessa hoivakotiin en saanut tietoa juuri mistään. Äiti ja veli hoitivat kaiken. Minulle vain ilmoitettiin, että olen nyt dokumenteissa hänen lähiomaisensa, mikä oli minulle ihan ok. Jotain informaatiota olisin hoivakodin käytännöistä ja säännöistä kaivannut. En hoksannut kysyä.

Äidin muuton lähestyessä sain ystävällisen virkailijan avustuksella saman infon muutosta kuin edunvalvojakin. Nyt viimeistään huomaan, että omia huonekaluja ja muita tavaroita voi ilman muuta tuoda asiakkaan huoneeseen. Sääli, ettei isällä ole huoneessaan mitään muuta omaa kuin vaatteet ja minun tuomani kuvat ja torkkupeite. Äidin kanssa pitää käydä tarkasti läpi, mitä hän haluaa kotoa mukaansa.


Kaiken kaikkiaan minua vaivaa ja ihmetyttää eri sairaaloiden ja hoitolaitosten erilaiset ohjeet ja säännöt. Ja erityisesti se, ettei niistä viestitä omaisille oikeastaan mitenkään. Sairaalahenkilöstö odottaa jotain ja huokailee hermostuneesti, kun homma menee pieleen. Voisiko jotenkin tehdä yhteistyötä?

Konkreettisena esimerkkinä: äidilläni on ollut viikon sisällä kaksi aikaa erikoislääkärille, johon hänet on pitänyt erikseen viedä. Molempina aamupäivinä minulle on soitettu kuntoutussairaalasta ja kysytty, voinko tänään mennä äidin kanssa sairaalakäynnille. Jos aikataulut olisivat minulla tiedossa etukäteen, olisin voinut monilta osin järjestellä omaa aikatauluani niin, että pääsisin mukaan. Muutaman tunnin varoitusajalla tuleva soitto sadan kilometrin päähän ei juuri jätä mahdollisuuksia.

Tästäkin olisi mukava tietää: Miten omainen voi saada tiedon potilaan/asiakkaan terveysajoista, jotta hän voisi sovittaa sen mahdollisuuksien mukaan omaan kalenteriinsa? Mitä minun täytyisi tehdä saadakseni informaation ajoissa?


Ja vielä: Miten saada tietoa omaisen edunvalvojalta ajantasaisesti. Ainakin isän edunvalvoja soittelee vain veljelleni. Minä saan veljen hyväntahtoisuuden mukaan sitä tietoa, mitä minun katsotaan tarvitsevan. Mikä on edunvalvojan ja omaisen tehtäväjako ja roolitus? Kuvittelin edunvalvojan ottavan aktiivisen roolin näissä, mutta en tiedä, mitä edunvalvontahakemukseen on kirjattu. Jotenkin olen ihan ilman hukassa kaiken tämän keskellä.


Asioilla on taipumuksena järjestyä. Niin käy varmasti nytkin.  Mutta kun tietoa ei jaeta, minun täytyy varmaankin hakea sitä itse, oikein määrätietoisesti. Nähtävästi jokainen omainen joutuu selvittelemään nämä tiedot ihan itse? Mitä turhaa ohjeistamaan 🙄

29 kommenttia:

  1. Olet ollutkin ahkera kun keräsit marjoja toisille. Nostan hattua. Minä, tai me, oltiin niin mukavuudenhaluisia että ostettiin mustikoita. Tuohon edunvalvonta-asiaan en osaa vastata, mutta ymmärrän sen jos edunvalvoja soittaa vain yhdelle omaiselle, sillä voihan jollain olla monta sisarusta, eikä tietenkään voida olettaa edunvalvojan soittavan jokaiselle erikseen. Olen ollut kolmessakin eri hoitolaitoksessa töissä ja kaikissa niissä oli se tapa, että omaiset nimittivät keskuudestaan jonkun, jolle ilmoitetaan esim. lääkärikäynneistä, tai mistä tahansa hoitolaitosta koskevasta asiasta ja tämä sitten informoi muita läheisiä.
    Toivottavasti saat pian selvyyttä asiaan, ehkä kannattaa ottaa yhteyttä tuohon edunvalvojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Meidän tapauksessamme omaisia on vain kaksi. Veli asuu kohtuullisen matkan päässä ulkomailla ja minä vajaan sadan kilometrin päässä vanhemmista. Minulle jäävät siis kaikki käytännön toimet, olisi ihan mukava olla mukana näissä keskusteluissa.

      Mutta vielä enemmän kuin omasta puolestani olen ärsyyntynyt ihan yleisesti. Eivätkä kunnalliset virkansa puolesta toimivat edunvalvojat voisi tehdä jotain lyhyttä opasta omaisille? Ja vastaavasti hoivakodit ja kuntouttavat sairaalat omia ohjeitaan omaisille?

      Ohjeiden kirjaaminen säästäisi varmasti nopeasti heidänkin työmääräänsä. Puhumattakaan omaisista, jotka ovat usein ihan ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa.

      Ikävää, että jokaisen pitää taistella erikseen saadakseen selvyyden toimintatavoista. Minä jaksan taistella - toivottavasti myös kaikki muut.

      Poista
  2. Herkullisen saaliin olet jälleen kerännyt. Vai että "hyttysen pakaran kokoiset" vadelmat :D
    Toivottavasti asiat alkavat rullaamaan hoitokotilaisen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja!

      Ärsyttävän pieniä ruipeloita olivat nuo vadelmat hyttysiä mitenkään vähättelemättä. Vaan miten niitä voisi edes vähätellä? Suurimpia kiusankappaleita koko kesän aikana!

      Poista
  3. Mustikoita on paikoin paljon. Kannattaa kyllä säilöä, on kiva nauttia talvella kerätyistä herkuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tytär on suurin marjaintoilija. Häntä varten tulee pakastettua. Muuten olen aika hanakka pysymään pois marjametsistä. Lapsuuden pakkomarjastus on tuottanut tulosta 👍

      Poista
  4. Ahkeralle marjastajalle hatun nosto!
    Voi että osuu taas! Äiti jonottaa hoitokotipaikkaa, joita ei Rovaniemellä oikein ole. Viime reissulla tehtiin edunvalvonnan purku, joka voi kestää about kolme kuukautta. Tarkoitus oli, että hän (toinen kahdesta Roissa ja tekee puolta päivää) maksaa vain laskut ja viime reissulla selvisi, että oli ottanut äidin (ja asunnon) holhouksen alle. Sain hankittua B-lausunnon lääkäriltä juuri ennen lentokentälle menoa. Tilillä piti olla 7-800 euroa, oli 27. Ostapa niistä äidille jotain "omaa"? Se "edunvalvoja" ei ole soittanut minulle, ainoa rintaperillinen, kertaakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun tilinkäyttöoikeus äidin tilille oli peruttu "edunvalvojan" toimesta. Kas kun ei hakenut avaimiakin....

      Poista
    2. Kiitos, Stansta!

      Tuo teidän edunvalvontajuttunne on ihan kankusta! Eihän tuollainen voi olla laillista. Rikosilmoitus tai tutkintapyyntö vireille, miten se sitten meneekään. Meillä edunvalvojat ovat kaupungin viranhaltijoita, jota virkatyönään tekevät edunvalvomista. Heihin on vaikea kontaktoida, mutta melkoisen helppo luottaa.

      Poista
    3. Ikävä kyllä tuo meni lain mukaan oikein, mutta TOI-VON, että purku kestäisi vähemmän aikaa. En voinut ottaa laskuja hoidettavaksi itse, koska äiti ei saa tililleen pankkitunnuksia....

      Poista
    4. Aika kauheaa, että noin voi tehdä. Voisikohan sitä purkua yrittää mitenkään nopeuttamaan?

      Poista
  5. Onpa hankalaa! Voi mahdoton miten loydät kanttarelleja! Meidän pitää nyt oikeasti lähteä etsimään sieniä. Keitin tänään ämpärillisen mustikoita hilloiksi. Aikamoinen homma;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui mikä määrä mustikoita! Minä keräsin reilun litran ja siinäkin oli hikeä ja touhua. Suurin osa meni tyttärelle sellaisenaan, pieni osa päätyi pakastimeen.

      Toissapäivänä etsin valokuvauspaikkaa sadekuurojen välissä. Oli huikeita eroja. Yhdessä paikassa vettä satoi kaatamalla, muutaman kilometrin päässä sateesta ei ollut koko päivältä tietoakaan, kuten täällä kotona. Siinä varmaankin osittainen selitys sille, miksi jossain on kantarelleja pilvin pimein ja jossain toisessa paikassa ei ollenkaan.

      Poista
  6. Noniinpä tietysti, se on tuossakin kohtaa terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa iso aukko eli jää täysin sen varaan, kuka ja millainen ihminen on vastassa. Siis sellainen, jolta pitää lypsää kaikki tai sellainen, joka selittää kysymättäkin. Mutta tuota voi kyllä vaatia, että ilmoitus kuskaamisesta pitää tulla vähintään edellisenä päivänä. Taasen tätä maalaisjärkeä kaivattaisiin sieltä vastapuolelta. Paljon jää kyllä omaisten selvitettäväksi kuin myös joissakin tapauksissa ihan potilaidenkin ja parhaiten taitaa saada se, joka pitää eniten ääntä. Tämän ainakin minä olen huomannut. Olen itse ottanut selvää ja kun mainitsen tietyille tahoille, miten asioiden kuuluisi mennä, se yleensä myönnetään, että näin on, mutta ei sitä vahingossakaan selitetä etukäteen.
    Mutta reippaasti löysit mustikoita! Oikein tuli lapsuus mieleen, kun aikoinaan juoksin metsässä mukin kanssa ja kaatuilin vähän väliä, mutta mustikat pysyivät silti mukissa ja pääsin tyhjentämään ämpäriin pienen mukini😅❤️ T. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irkku!

      Se ei kauaa aikaa veisi, jos joku osaava naputtelisi ohjeet henkilökunnalle ja asiakkaille / asiakkaiden omaisille. Niitä sitten noudatettaisiin ja jaettaisiin. Ajan ja vaivan säästö olisi melkoista jo lyhyen ajan sisällä.

      Meillä kerättiin lapsuudessa marjoja kahden desin jugurttimukeihin ja käytiin tyhjentämässä aikuisten ämpäreihin 👍

      Poista
  7. Mieki täällä nostelen kuvitteellista hattuani molemmin käsin sun urakan kunniaksi! Poimurilla kerättynä joutuu tekeen vielä sen putsausurakankin, mutta onneksi sen voi tehdä mukavammassa asennossa ja hyttysettömässä paikassa.

    Omituista, että edunvalvoja soittelee sun veljelle, vaikka SINÄ olet se lähiomainen?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!

      Hyttysaikaa säästyi poimurilla, vaikken senkään kanssa jaksanut kauaa touhuta. Vatut piti tyytyä keräämään käsin.

      Edunvalvoja soitti aikoinaan ensin minulle, mutta olin palaverissa enkä päässyt vastaamaan puhelimeen. Soitti sitten veljelle, jonka sai kiinni. Sen jälkeen on sujuvasti ja kyselemättä hoitanut asiat ulkomailla asuvan veljeni kanssa.

      Tänään sain edunvalvojan kiinni, kun veli ilmoitti hänen suunnittelevan (vanhempien) asunnon myyntiä. Antoi puhelinnumeron, jos minulla olisi jotain, mistä haluaisin jutella siihen liittyen. No todellakin halusin! Soitin ihan saman tien ja saatiin keskusteluyhteys auki etenkin, kun korostin sitä, että olen se henkilö, joka käytännössä joutuu tekemään kaiken paikalla vaadittavan ja että todellakin haluaisin päästä mukaan näiden asioiden viestittelyketjuun. Toivottavasti tämä tästä 👍

      Poista
  8. Vesi nousee kielelle saalistasi katsellessa, hienoa! Arvostan todella, koska marjojen poiminta ja perkaus on itselle niin työn ja tuskan takana. Sienestäminen on taas sopivan rouheaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi!

      Marjojen poiminta on minulla samaa sarjaa kuin hiihtäminen. Todella paljon on lapsuudessa joutunut niitä tekemään ilman minkäänlaista nautintoa ja kummankin suorituksia on mitattu. Kummassakin suoritusolosuhteet ovat olleet minusta ikävät. Mitään kutsua ei ole noihin ollut aikuisiässä.

      Itseäni varten en siis mitään marjoja keräisi.

      Anopilta opin kantarellit ja työkaverilta suppikset. Ne kutsuvat minua metsään. Karvarouskujakin kerään miehelle sienisalaattiin, kun niitä löydän 😊

      Poista
  9. Sinulla on oivalliset kantarellipaikat. Vai oletko kouluttanut Pixien johdattamaan sinut sieniapajille? Ostin eilen torilta kotimaisia kantarelleja 12 €/l. Kalliita, mutta menee se raha turhempaankin.
    Olen paininut samojen tiedonvälitysongelmien kanssa koko sen ajan, mitä olen hoitanut vanhempieni asioita. Isän hoivakodista tulee sentään säännöllisin välein palveluohjaajan ketjukirje, jossa hän kertoo tapahtumista ym. Vaan kun tarvitaan joku viemään isää hammashygienistille tai korvalääkäriin, tulee soitto samana aamuna. Ylipäätään asioiden hoitaminen soittaen on hankalaa, kun asiasta jotain tietäviä ei vaan saa kiinni. Iso osa ongelmaa on henkilökunnan suuri vaihtuvuus. Eivät taida ehtiä perehdyttää uusia työntekijöitä kunnolla, kun jo vaihtavat paikkaa. Moni asia hoituisi kätevästi sähköpostilla. Hoitajat eivät kuitenkaan käytä sähköpostia tai jos käyttävät, liian harvoin. Toukokuussa isän omahoitaja soitti kertoakseen vuosittaisen hoivakokouksen peruuntuneen. Eivät olleet muistaneet edes minulle kertoa, että sellainen on jo sovittu. Isä oli lyhyen aikaa yksityisessä hoivakodissa ja nyt kaupungin omistamassa. Kummankin tiedottamisessa ja yhteistyössä omaisten kanssa on kehittämistä. Nykyisen hoidakodin aiempi palveluohjaaja oli aktiivinen ja idearikas. Kaikki tuntui sujuvan, kunnes hän jäi eläkkeelle. Nyt omaiselta vaaditaan aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta, jotta hän saa riittävästi tietoa. Ikävintä minusta on se, että isän terveydentilasta joudun hakemaan tietoa kirjautumalla isän Kantaan. Sielläkin tieto on varsin rajallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Kantarellipaikkojen etsimiseen olen käyttänyt myös melkoisesti aikaa ja vaivaa muutaman viime vuoden aikana. Tavoitteena on löytää joka kesä muutama uusi hyvä paikka, sillä vanhoille voi aina käydä ihan miten vain (esim. metsän avohakkuu). Sieniretket toimivat myös hyvänä luontoterapiana, mikä tulee maksutta siinä oheistuotteena. Tai sitten luontoterapiaan meneminen maksaa niiden matkojen verran (edullista yksityiseen terapiaan verrattuna) ja sienet tulevat sitten siihen kaupan päälle - ihan miten päin vain.

      Isä on asunut hoivakodissa noin vuoden päivät ja vieläkin odotan sitä hoitokeskustelua, jota luvattiin jo ihan alkuaikoina. Pitäisiköhän alkaa kysellä sen perään?

      On todella surullista, että tiedon välittäminen ja toimintatavat riippuvat suuresti juuri yksilöistä. Edes niukkakin ohjeistus auttaisi kaikkia osapuolia aivan mahdottomasti.

      Minä en pääse vanhempien Kantaan, täytyy tyytyä soittelemaan hoitajille. Sekin on aika hassua, kuinka vähillä tunnistautumistiedoilla hoitopaikoista saa potilaiden tietoja ihan tuosta vaan. Toki hyvä, että omaiset saavat niitä, mutta noilla eväillä niitä näyttäisi saavan melkein kuka vaan. Pieni petraamisen paikka?

      Poista
    2. Espoon kaupungilla puolivuosittaiset hoitokokoukset on kirjattu palvelusuunnitelmaan (joka löytyy netistä). En tiedä, onko se peräti lakisääteinen. Ensimmäiseen hoitokokoukseen kirjasin paperille vastauksia kysymyksiin, joissa tiedusteltiin isän taustaa, tapoja, tekemisiä vuosien varrella, mieltymyksiä, tottumuksia, lasten ja lastenlasten nimet ja iät sekä asuinpaikat, elämänkatsomusta ym. Se liitettiin hänen hoitokansioonsa. Tämän vuotisessa kokouksessa kävi ilmi, ettei edes nykyinen sairaanhoitaja ollut lukenut tietoja. Vaikka siellä on mm. isän terveyteen liittyviä tärkeitä tietoja.
      Isän kohdalla tämän vuotinen hoitokokous ei toteutunut automaattisesti, vaan jouduin kysymään sen perään. Sitten sopivat päivän ilmoittamatta siitä minulle, kunnes aika ei heille sopinutkaan ja se peruutettiin.
      Hoitajat sanovat, että olemme poikkeuksellisen aktiivisia omaisia isän asioiden hoitamisessa ja vierailuissa. Onko muiden omaiset itsekin vanhoja ja raihnaisia? Vai ottavatko helpottuneina etäisyyttä, kun joku toinen hoitaa vanhuksen? Monilla on sellainen käsitys, että vanhuksen muutettua hoivakotiin, kaikki asioiden hoitaminen siirtyy pois omilta harteilta. Näin ei käy. Paljon jää vastuuta ja hoidettavaa, mutta onneksi taakka on paljon keveämpi, kun tietää omaisen olevan jotakuinkin turvassa.

      Poista
    3. Luulen, että moni ei (niin kuin en minäkään) tiedä oikeuksiansa ja rooliansa uudessa tilanteessa. Henkilökunta on käynyt saman tilanteen läpi ehkä tuhat kertaa. Minä olen saman (tuntemattoman) edessä ensimmäistä kertaa.

      Olisin varmasti hallinnon kannalta parempi omainen, jos tietäisin ja ymmärtäisin enemmän.

      Poista
  10. Voi että vaikuttaa kurjalta tuo tiedonkulun takkuaminen ja kaikenlainen säätö noissa hoivakoti- ja edunvalvonta-asioissa! Toivottavasti saat kysymyksiisi vastauksia - ajoissa. Luin noita edellisiä kommentteja tuntien tietynlaista kiitollisuutta siitä, että omat vanhempani asuivat kumpikin loppuun asti kotona, eikä tarvinnut mitään edunvalvojia tms. edes miettiä. Toki turhan nuorina kumpikin kuolivat, mutta kaikella on aikansa.
    Tsemppiä sinulle "oikeustaisteluihisi"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Kyllä minä selviän, mutta toimintatapojen takkuaminen tyhmistä syistä harmittaa aina. Silloin pelissä on aina todella monta häviäjää. Pieni panostus ohjeistukseen ja dokumentaatioon säästäisi paljon aikaa ja hermoja. Jos niin vain päätettäisiin.

      Poista
  11. Oi mikä sienisaalis. En ole koskaan löytänyt hyviä kanttarellipaikkoja. Mustikat kerään yhä käsin ja yritän saada ne niin puhtaana, että ei tarvitse siivota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seita!

      Hyviä ja kohtuullisia kantarellipaikkoja minäkin löydän yksi kerrallaan metsiä haravoiden ja tutkien. Osa häviää metsätöiden alle ja uusia yritän löytää niitä paikkaamaan.

      Mustikoita olen tähän asti aina kerännyt käsin, mutta nyt tuli oma tavoite eteen ja päädyin käyttämään kerääjää.

      Poista
  12. Oi, mikä mahtava kantarellisaalis! Hiemaan kateellisena katselen sitä, kun oma saalis jää aina olemattomaksi. Minä olen aina poiminut mustikat poimurilla. Putsattavaahan siitä tulee paljon. Lapsuuden mökillä meillä oli ihan itse tehty iso vehje putsaukseen. Jos suurempia määriä saisin kerättyä, niin varmaan hankkisen sellaisen ritilä-seulan putsaukseen.

    Minulla äitini hoidon suhteen samankaltaisia kommunikaatio-ongelmia kaikissa hänen hoitopaikoissaan. Viimeisessä kun tuli erinomainen omahoitaja, alkoi asiat sujumaan. Väliaikainen hoivapaikka ei suostunut tekemään lääkesopimusta ja minun piti viedä kaikki lääkkeet sinne. Siitä ehdittiin vääntää aikalailla. Sain aamulla töihin soiton, että olin juuri aikeissa antaa äidillesi tämän tärkeän lääkkeen, mutta ne olivatkin loppu. Voisinko tuoda saman tien lisää. Aikamoista säätöä ja hermojen kiristelyä oli yhteistyö ajoittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rouva Kepponen!

      Etsin joka kesä lisää uusia hyviä kantarellipaikkoja ja merkitsen ne kännykän maastokarttasovellukseen. Osa sienistä on kärsinyt kuivuudesta, sade on ollut melko satunnaisen paikallista. Samaan aikaan melko lähellä löytyy kosteaakin kosteampia metsiä.

      Kummallista säätämistä ja vaivannäköä tuo hoivapaikka-asiointi toisinaan. Edelleen peräänkuulutan sovittujen toimintatapojen ja niiden kirjaamisen sekä tiedottamisen perään. Kaikki pääsisivät niin paljon helpommalla!

      Poista

Kiitos kommentistasi!