Sain yhteyden isän edunvalvojaan. Puhelu sujui hyvin ja oletan päässeeni nyt mukaan hänen asioidensa hoitamisen viestintärenkaaseen. Sain nyt ihan virallisesti tietää molempien vanhempieni edunvalvojien nimet. Olen nähnyt ne vanhemmille tulleissa posteissa, mutta odotin jotenkin saavani niistä itsekin tietoa, enkä kirjoittanut niitä mihinkään ylös. No nyt tiedän.
Äidin palveluasumiseen siirtyminen edistyy reipasta vauhtia. Hän muuttaa näillä näkymin jo ensi viikolla samaan palvelutaloon isän kanssa. Eri kerrokseen tosin, mutta äiti oli toivonutkin omaa huonetta eikä yhteisasumista isän kanssa. Välimatka on kuitenkin jatkossa lyhyt ja asiat sujuvat siinä mielessä paljon mutkattomammin. Väliaikaisista tilanteista ja ratkaisuista päästään nyt pysyvämpiin olosuhteisiin. Se helpottaa.
Toki tämä aiheuttaa lisähärdelliä vähäksi aikaa ja kalenterin uudelleen suunnittelemista. Pysyvyys tuo tilanteeseen kuitenkin melkoista lisälohtua.
Valokuvaaminen (asiasta työkalupakkiin) on jäänyt nyt vähävaloisten säiden armoille. Olen jotenkin osunut kameran kanssa enemmän ja vähemmän tummiin keleihin. Mutta niillä olosuhteilla mennään, mitä on käsillä.
Ylle jyränneestä supermustanpuhuvasta pilvestä huolimatta sisiliskot jäivät vielä hetkeksi lekottelemaan kivilleen. Tämä sisilisko ei välittänyt ympärillään pyörineistä muurahaisista. Muurahaisetkin jättivät liskon rauhaan. Vihdoin tämän kesän ensimmäiset sisiliskokuvat!
Yhdellä metsävadelmapaikalla näin melkein mustan sisiliskon (verrattuna näihin ruskeisiin). Maastoutui todella hyvin sikäläiseen maastoon, mutta oli puhuttelevan näköinen 👍
Kantarellihulluus vaivaa yhä. Se loppunee vasta, kun suppilovahverot alkavat kukoistaa. Suppiksien jälkeiselle kaudelle kaipaan jotain uutta viritystä, projektin (=suppikset ja kantarellit) jälkeinen tyhjyys ei saa ottaa valtaa pimenevässä syystalvessa tällä kertaa. Kovasti etsin uutta johtolankaa sinne. Onko sinulle jotain ehdotuksia? Huonoja ehdotuksia ei ole olemassakaan 👍
Et tainnut käsitöistä piitata? Talven tullaan kerättävät kasvit ovat kyllä vähissä. Muistaakseni nokkosia kerätään lumen keskeltä kankaan ja paperin valmistusta varten.
VastaaPoistaKiitos, Heini!
PoistaNeulon/kudon ja virkkaan. En ompele.
Kankaan ja paperin valmistus kuulostaa kiinnostavalta!
Sukkiahan sinä jo urakalla kudotkin ja muistaakseni myös virkkaat? Entä joku kansalaisopiston kurssi miltä tahansa "alalta"?
VastaaPoistaKiva, että asiat menee eteenpäin, vaikkakin vielä vaatii ponnisteluja. Jatkossa vierailutkin sujuvat sitten helpommin samassa talossa, tosi hyvä juttu sekin!
Kiitos, Helmi!
PoistaNeulominen/kutominen sekä virkkaaminen kuuluvat repertuaariin. Oikeassa olet 👍
Vanhempien rintama etenee satunnaista vauhtia ja säännölliseen viikkotahtiin harrastusten kanssa on nyt varmasti vähemmän viisasta sitoutua.
Onpa mukava kuulla, että äitisi muuttaa palvelukotiin. Vieläpä lähelle puolisoaan, mikä ei tänä päivänä ole itsestäänselvyys. Hetken aikaa sinulla on järjestelemistä, mutta pian pahin kiire helpottaa.
VastaaPoistaMinulla ei ole antaa vinkkejä, mihin siirtyä kanttarelli- ja suppishulluuden jälkeen. Täytän puutarhakauden jälkeen oman vapaa-aikani käsitöillä, lukemisella, ulkoilulla, museovierailuilla ja milloin milläkin. Kansalisopistokin on tullut monina talvikausina tutuksi. Ennen koronaa kävin mindfullness-kurssin ja osallistuin lukupiiriin. Nyt kiinnostaisi kielikurssit, mutta omalla kylällä on hyvin rajallinen määrä vaihtoehtoja ja muiden perässä pitäisi autoilla pitkiäkin matkoja.
Lämmin kiitos, Between!
PoistaHyviä ajatuksia tarjosit! Näitä mietin mennessäni eteenpäin 👍
Mahtava kuva. Sisiliskoa on vaikea kuvata. Olen tänä kesänä nähnyt useita sisiliskoja, mutta ne vilahtavat nopeasti jalan vierestä karkuun.
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaSisiliskojen kuvaaminen on itselläni onnistunut vain, kun onnistuu hiljaisesti yllättämään ne auringon palvonnan hetkellä 🥰
Helpottavaa varmaan, että vanhempasi asuvat nyt samassa palvelutalossa. Syksyn pimeyteen sopii kuulaiden syyspäivien kauneus. Sitä voi ihastella ja rauhoittua.
VastaaPoistaKiitos, Marja!
PoistaKun saan äidin muutettua samaan palvelutaloon isän kanssa, osa velvollisuuksista kevenee. Sitten tietenkin on vuorossa vanhempien asunnon tyhjentäminen myyntiä varten. Ei varmaankaan keräilijäperheen jäljiltä mikään yksinkertainen rasti.
Mutta näillä mennään eteenpäin 👍
Marjoissa puuhaa riittää. Syksylle karpalo.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaKarpaloon asti en ole koskaan ehtinyt. Se kannattaisi varmaan ottaa kuitenkin tehtävälistalle 👍
Hei ja kiitos blogista joka on ajattelevainen ja myös ajatuksia herättävä. Kuinkas olisi postcrossing uudeksi harrastukseksi? https://www.postcrossingyhdistys.fi/mita-on-postcrossing/ Olen sitä harrastanut ja sain paljon iloa ja opin uutta. -e-
VastaaPoistaKiitos, Anonyymi!
PoistaPostcrossingista olen lukenutkin ja se kuulostaa ihan mielenkiintoiselta harrastukselta. Laitan sen heti mietintämyssyyn 👍
Kiva kuulla, että vanhempasi pääsevät samaan taloon, mikä varmasti helpottaa sinun vierailujasi, ja pääsevät myös helpommin toistensa luokse kyläilemään.
VastaaPoistaSienestyksen jälkeiseen elämään nuo kaikki edellä mainitut ovat oivallisia ehdotuksia, mutta kukaan ei maininnut musiikin ja tanssin elävöittävää voimaa. Niitä voi toki harrastaa vaikka kansalaisopistossa, mutta yhtä hyvin yksikseen kotona pistää vain lempimusaa soimaan ja antaa askelten viedä...
Kiitos Hitunen!
PoistaMainioita ehdotuksia. Laulaminen ja tanssiminen olivat kauan aivan olennainen osa elämääni. Pitääpä ryhtyä pohtimaan näitäkin 🥰
Hienoa, että asiat menevät eteenpäin. Mahtava kuva sisiliskosta! Minulla on akuutti mustikka-hulluus :D9
VastaaPoistaKiitos, Tarja!
PoistaIhanaa - hauskoja hulluja päiviä käsillä ja edessä siis meillä molemmilla 😊
Jopa on pitkähäntäinen sisilisko! Se on saanut elää rauhallista elämää. Ja hyvä kun se edunvalvoja-asia alkaa sujua.
VastaaPoistaSe on saanut pitää hännän vararavintonsa ihan itsellään - hyvä niin 👍.
PoistaJep. Vuoropuhelu edunvalvonnan kanssa helpottaa elämää kummasti.