Hoivakodissa hyvässä tallessa, iso muuttourakka takana - ja vielä paljon edessä

Katselen itseäni ikkunan heijastuksesta. Heijastus on pahemman näköinen kuin peilikuva. Katson uudelleen. Ikävien kokemusten kertaaminen ruokkii itseään. Ei kannattaisi.

Tässä pitää palata muistamaan se, etten koskaan ole menestynyt ulkonäkövertailuissa. Siksikö se vainoaa aina? Mihin minä muka sitä ulkonäköä tarvitsisin? Suurin osa ihmisistä on vahvimmillaan jollain muulla osa-alueella kuin ulkonäkömittauksilla. Miksi 'puutteellinen' ulkonäkö, ikääntyminen ja niistä saadut ikävät kommentit haittaavat niin paljon? Ja vielä tärkeämpää: Miksi noista asioista pitää antaa ikävää palautetta? Jos joku on moitteettoman upea, miksi mollata muita?

Laittaisin kaihtimen ikkunan eteen estämään peilausta, mutta läpiveto on näillä keleillä välttämätöntä.

Äiti muutti hoivakotiin. Muuttopäivä oli minun osaltani työläs ja hänkin oli väsynyt. Matkaa oli ehkä rauhoitettu ylimääräisellä lääkityksellä?  Siitä olisi ollut kiva tietää etukäteen tai edes paikalla.

Miten hyvin osaisit arpoa äitisi vaatekaapista hänen haluamansa vaatteet uuteen kotiin?  Äidilläni on selvä vaatemaku. Minulla erittäin huono. Hänen vaatekaapeillaan arpominen oli vaikeaa ja sulaa hebreaa. En usko osuneeni ihan suoneen, mutta parin kerran metsästely vaatekaapeilta saa riittää tähän hätään. Myöhemmin tarkennetaan ja säädetään lisää.

Äiti saapui hoivakotiin taksilla. Odottelin sitä kauan hoivakodin pihalla. Äiti näytti lannistetulta, mutta ilahtui, kun koputtelin taksin ikkunaa. Äiti oli ruhjotun näköinen. Sairaalan mukaan hän oli pudonnut sängystä, äidin mielestä häntä oli lyöty. Oli miten oli, hän on nyt toivottavasti paremmassa hoivassa kuin koskaan aikaisemmin.

Palvelukeskuksen lipputangossa lippu oli puolitangossa. Tämä on kai ainoa tapa poistua kokonaan palvelutalosta. Tänään oli taas sellainen päivä.

Äiti näytti kovasti ruhjoutuneelta. Kaikki värisävyt eivät pääse tässä oikeuksiinsa. Toivottavasti tästä eteenpäin elämä on helpompaa 💖

Asunnon tai huoneen sisustus on vasta edessä. Ostin vähän kukkia ikkunalle kotoistamaan tunnelmaa.

Äiti ei ensi halunnut kuviin, kun oli mustelmia ja ei ollut päässyt laittautumaankaan. Lopulta todettiin, että kuvat olivat molemmista meistä melkoisen rankan päivän jälkeen ja kumpikaan ei voinut olla enää raikkaimmillaan. Mainitsin kuvatessa, että tässä on kaksi mummoa, johon äiti heti osoittelemaan minua mummusormellaan 👍

Isä oli jätetty väsyneenä lepäämään, mutta löytyi hämärästä huoneesta seikkailemasta. Lääkitys oli kova, mutta löydettiin pitkän päivän päätteeksi vielä yhteistä säveltäkin. Seuraavalla kerralla pitää ehtiä paikalle taas ihan aamupäivästä.

Ihanaa elokuun jatkoa sinulle!

Elämä kuplii. Välillä hyvä ja huono poreilevat kiivaasti keskenään. Nauttiminen on silloin oikein varteenotettava vaihtoehto 💖