Kävin tänään lähimetsässä katsomassa kurillani, miten yön yli jatkunut vesisade oli vaikuttanut kantarelleihin. Odotin jotain pientä, mutta metsässä olikin tapahtunut ihan ihmeitä! Olihan tuossa välissä kovien kuumien kelien jälkeen ollut muutama kuurosade maata kastelemassa, mutta niiden vesimäärä ei pitkälle kantanut.
Vajaa viikko sitten metsä näytti helteen kuivattamalta, metsäpalovaroitukset olivat syystäkin voimassa: sammal rutisi kuivana askelten alla. Joitakin kuivia kantarelliyksilöitä löytyi, mutta saalis oli laiha.
Nyt melkein hihkuin metsässä upeiden kantarelliapajien luona. Tietenkään en voinut hihkua, ettei kukaan muu saisi vihiä saalispaikoistani 🙄. Samalla huomasin myös sen, että yhdellä tämän kesän uudella apajallani kantarellit löytyivät edellisellä kerralla kuusen alimpien oksien alta ja nyt sieltä ei löytynyt mitään. Sen sijaan apajat olivat siirtyneet lähimättäisiin. Tarkkana piti olla, että varpujen ja heinien alta havaitsi taitavasti piiloutuneet kantarellilaumat. Mahtava fiilis oli aina löytää uusia rykelmiä 💖. Saaliin paino oli reilut 1,3 kiloa. Saalis pitää meillä aina punnita heti kotiin saapumisen jälkeen. Emännän ( = minun ) käsky 👍
On tämä sienestäminen vain niiii-iiin kouluttavaa! 🍄
Kesällä tulee aina otettua paljon enemmän kuvia kuin ehtii käsitellä ja julkaista. Onneksi syksyllä ja talvella kuvia ei tule liikaa, varastoon jääneiden kuvien läpikäymiseen on silloin oikein kunnioitettavan paljon aikaa.
Tyttärestä tuli otettua iso nippu kuvia lomien aikaan. Ne olisi varmaan ihan hyödyllistä saada myös ulos muistikorteilta. Eilen illalla kävin läpi ensimmäisen rupeaman. Ihania muistoja palaa mieleen ja tuntuu, että kuvakulmatkin kehittyvät tässä ajan myötä. Niin kuin tytärkin 💖
Upeaa elokuun jatkoa! Kannustan menemään metsään 💖
Kauniista tyttärestä todella kauniit kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Stansta!
PoistaOn sulla mahtava kantarelliapaja. Minä joudun alkaa viestittelemään vakkaripoimijalleni, että olisiko hänellä myytävää. Ei ole asiaa metsään vielä ensi viikonloppunakaan meikäläisellä.
VastaaPoistaIhanat kuvat tyttärestäsi!
Kiitos, rouva Kepponen!
PoistaMinulla on monta apajaa ja etsin niitä lisää joka vuosi. Olen aina ihan höperön intensiivinen keskittyessäni johonkin.
Apajien antikin vaihtelee todella paljon kesän mittaan. Joskus ovat ihan tyhjiä ja sitten yhtäkkiä tarjoilevat runsauden sarviaan ihan urakalla. Kannattaa käydä useasti.
Ja tänä vuonna noita saa edullisesti markettien etumyynneistäkin. Eli jos on metsään himo mennä, niin sinne vaan. Jos ei, niin kannattaa tehdä niin kuin minäkin tein mustikoiden kanssa: pallo isännälle ja ostona muilta. Itse voi tyytyä säilömään (jos ei ketään muuta innokasta ilmoittaudu siihen tehtävään).
Sienien nousemista odellaan,-)
VastaaPoistaToivottavasti teillä sienikausi käynnistyy mahdollisimman pian!
PoistaTodella upeaa, että sinulla on monta kantarellipaikkaa ja todella ison saaliit olit saanut. Minäkin pidän sienestämistä jonkinlaista vaanimisena ja saalistamisena. Kaunis tytär sinulla!
VastaaPoistaKiitos, Marja!
PoistaNäiden muutamien sienivuosieni aikana olen aika määrätietoisesti etsinyt sienimetsiä ja merkinnyt hyviä apajia maastokarttaan itselleni muistiin. Mahdoton määrä taustatyötä ja kilometrejä on tarvittu kunkin apajan löytämiseen. Silti metsätyöt saattavat hävittää vuodessa hyvänkin sienipaikan. Siksi uusia pitää etsiä jatkuvasti. Toisaalta uusien paikkojen etsiminen on tavallaan eräänlaista seikkailua. Upeaa jo sellaisenaan 💖.
Retkillä ajatus ehtii risteillä moneen suuntaan ja välillä sitä pysähtyy vain hengästyneenä keskelle jyrkän rinteen nousua tasaamaan hengitystä ja ihailemaan kaikkea sitä kaunista, jonka keskelle on päätynyt 🥰.
Jospa kantarellit nousisivat täälläkin, kun pari päivää sitten saatiin pitkästä aikaa ihan mukavasti vettä. Ehditkö syödä kaikki keräämäsi sienet, vai säilötkö ne myöhempää käyttöä varten?
VastaaPoistaNoin kaunista tytärtä on ilo kuvata ja kuvia katsella.
Pidetään peukkuja, että sienisato ymmärtäisi nousta näkyviin runsain mitoin 👍.
PoistaOi, en mitenkään yritäkään ehtiä syömään kaikkea, kovasti yksipuoliseksi ravinto menisi. Ensisijainen tavoite on pitää meidät sekä aikuiset lapset hyvässä kantarellitilanteessa seuraavaan satokauteen asti. Pakasteessa on jo runsaasti kantarelleja, mutta vielä on tilaa 😍.
Ihan pikkaisen olen lahjoittanut tuoreita kantarelleja parille ystävälle ja jos loppukaudesta tulee satoisa, niitä tulee lahjoiteltua enemmänkin. Ihan kauhean paljon niitä ei enää kannata kerätä meidän pakastimeemme.
Totta, sieniruokaakaan ei jaksa monta päivää perättäin syödä. Oli kuinka hyvää tahansa. Kantarellit ja suppikset menevät onneksi vähän kasaan, kun niitä käyttää pannulla ennen pakastimeen laittamista. Ovat sitten valmista lisättävää riippuen, mitä ruokaa niistä tekee.
PoistaJuuri näin.
PoistaMeillä nuoriso-osastokin on tykästynyt kantarellin makuun, joten käyttäjiä riittää 👍
Ihan epäreilua. Kyllä meilläkin satoi mutta ei se metsää paljoa kastellut.
VastaaPoistaSade on ollut kummallisen epätasaista. Ja paikallista. Meillä sadetta tuli puoli vuorokautta oikein loikottaen. Tarkistin Ilmatieteen laitoksen sivuilta ja kun metsäpalovaroitus oli kadonnut, arvelin metsien olevan uuden kartoituksen tarpeessa. Aikaisemmat sateet eivät täälläkään metsäpalovaroituksia hiljentäneet.
PoistaSinulla on ollut sienionnea. Tunnistan tunteen. Upeat kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Seita!
PoistaSekin auttaa, mitä enemmän sienistä ja niiden esiintymisestä oppii. Silmäni on harjaantunut paljon muutaman vuoden aikana 👍.